suomeksipå svenska

Vastuuviikon lyhyt historia

Kirkkojen lähetystyössä on jo kauan tehty työtä kehitysmaiden hyväksi mm. terveydenhuollon ja koulutuksen alalla. Toisen maailmansodan jälkeen kirkot alkoivat antaa myös kirkkojenvälistä apua, katastrofiapua ja kehitysapua.

1960-luvulla kirkkojen piirissä kuitenkin havahduttiin siihen, että kristittyjen ja kirkkojen vastuu kehitysmaista on laajempi kuin pelkkä auttaminen hädässä. Omassa maassa yhteiskunnallinen työ oli tullut perinteisen diakonian rinnalle. Vastaavasti kansainvälisellä tasolla nähtiin kirkoilla olevan vastuuta myös kehitysmaiden köyhyyden syistä. Tämä ajatus löi itsensä läpi Kirkkojen maailmanneuvoston Upsalan yleiskokouksessa 1968.

YK oli nimennyt 1960-luvun kehityksen vuosikymmeneksi. Toisen kehityksen vuosikymmenen, 1970-luvun, aikana kuitenkin huomattiin, että vaikka kehitysmaiden bruttokansantuote oli noussut yli 5 prosentilla, hyvin vähän tästä "tippui" köyhille saakka. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä oli vain kasvanut.

Alikehittyneisyys alettiin nähdä maailmankaupan riippuvuutta aiheuttavien rakenteiden tuloksena. Katsottiin, että näiden rakenteiden toisessa päässä oli meidän oma elämäntapamme.
Kirkkojen tehtäväksi nähtiin vaikuttaa myös kansalaisten asenteisiin, oman maamme kehityspolitiikkaan ja kansainvälisiin taloudellisiin rakenteisiin.

Tämän ajattelun edistämiseksi syntyi kirkkojen kansainvälinen vastuuviikko vuonna 1978. Viikon tarkoitukseksi määriteltiin Jumala- ja lähimmäiskeskeisen elämän etsiminen. Sen perusteena on Kristuksessa ilmenevä rakkaus ja oikeudenmukaisuus. Tämä tietysti koskee sekä yksilön että seurakunnan elämää ympäri vuoden, mutta teemaviikon avulla siitä annetaan erityinen muistutus.

Vuodesta 1980 Vastuuviikko on toteutettu kaikkien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteisenä kansainvälisyyskasvatuksen viikkona. Kirkon Ulkomaanavun asettamassa Vastuuviikon yhteistyöryhmässä on eri kirkon keskusten ja kirkkokuntien edustajia. Viikkoa vietetään syksyllä YK:päivän (24. lokakuuta) ympärillä olevalla viikolla.

Ulf Särs, Kirkon Ulkomaanapu