Alaikäiset ihmiskaupan uhrit auttamisjärjestelmässä

Vastuuviikon kampanjajulisteesta (juliste 2008) katsoo pieni poika ja julisteessa on teksti "Minua ei myydä". Juliste tuo mieleeni keskustelun, jota kävin erään nuoren kanssa. Käsite "ihmiskauppa" ei avautunut ja konkretisoin sitä parhaani mukaan. Nuori katsoi minua hymyillen ja sanoi, ettei hän voi olla ihmiskaupan uhri, koska eihän ihmisiä myydä ja osteta samalla tavalla kuin tavaroita. Valitettavasti todellisuus on kuitenkin toisenlainen; ihmiskauppa kasvaa koko ajan maailman joka kolkalla - naisia, lapsia, miehiä ostetaan ja myydään mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Kuka tahansa voi olla uhri ja kuka tahansa ihmiskaupan uhrin palveluita hyväkseen käyttävä henkilö.

Vastaanottokeskukset ovat perinteisesti olleet turvapaikanhakijoiden tarvitsemiin palveluihin erikoistuneita yksiköitä. Ihmiskauppaan ilmiönä ja ihmiskaupan uhreihin asiakasryhmänä on alettu kiinnittää huomiota ja uhrien auttamisen tarpeeseen reagoida Suomessa vasta muutaman viime vuoden aikana. Vuodesta 2005 alkaen ihmiskaupan uhrit ovat olleet yksi Oulun ja Joutsenon vastaanottokeskusten asiakasryhmistä. Oulun vastaanottokeskus koordinoi alaikäisten ihmiskaupan uhrien auttamista ja palveluiden järjestämistä; joita ovat muun muassa asuminen, sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut ja terapiapalvelut. Käytännön työ on rajat ylittävää yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Auttamisjärjestelmää rakennettaessa keskeisessä asemassa ovat olleet lasten oikeudet sekä lapsen etu ja oikeus tulla suojelluksi. Alaikäiset ovat samanaikaisesti sekä uhrin että lapsen asemassa. Lapsen edusta puhutaan useissa eri yhteyksissä, mutta missään sitä ei ole määritelty yksiselitteisesti. Normaali tilanteessa vanhemmat huolehtivat lapsistaan ja yhteiskunta puuttuu vanhempien hoito- ja kasvatustehtävään, jos lapsen kasvu ja kehitys vaarantuvat. Lähtökohtaisesti alaikäiset ihmiskaupanuhrit ovat eriarvoisessa asemassa, koska he ovat Suomessa ilman huoltajia ja yhteiskunta puuttuu heidän kasvatukseensa jossain määrin joka tapauksessa.

Ihmiskaupan uhrien palvelutarpeen arvioimista varten toimii vastaanottokeskuksen yhteydessä moniammatillinen arviointiryhmä. Arviointiryhmän tehtävänä on kotouttamislain mukaisesti:1) ihmiskaupan uhrin avuntarpeen sekä auttamista koskevien säännösten soveltamisen ja soveltamisen lakkaamisen arvioiminen; 2) uhrin sijoittamisen ja palvelutarpeen arvioiminen; 3) uhrin turvallisuusriskien arvioimiseen ja turvallisuustoimenpiteiden suunnitteluun ja järjestämiseen osallistuminen; sekä 4) viranomaisten ja auttamisjärjestelmän toimijoiden välisestä tiedonkulusta huolehtiminen." Uhrien tarvitsemia palveluja arvioitaessa otetaan huomioon sekä alaikäisten ihmiskaupan uhrien oikeudet että tarpeet, jotka kulkevat rinnakkain arviota tehtäessä

Ihmiskauppa on rikos ihmisoikeuksia ja lapsen oikeuksia vastaan. Auttamisessa tulee huomioida lapsen edun lisäksi lapsen oikeus syrjimättömyyteen ja kuulluksi tulemiseen, uhrin oikeus informaatioon ja luottamuksellisuuteen sekä oikeus suojeluun. Alaikäiset eivät usein itse tunnista olevansa ihmiskaupan uhreja ja tarvitsevat näin erityisapua, jotta he pääsisivät palveluiden ja tukitoimien piiriin. Tämä asettaa myös haasteen eri toimijoiden yhteistyölle, jonka päämääränä on lapsen edun mukaisten ratkaisujen ja palveluiden löytäminen. Lapsen etua arvioitaessa on taattava parhaat mahdolliset ratkaisut muun muassa tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin, iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon sekä turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Lapsen tulee voida kasvaa turvallisessa ympäristössä ilman pelkoa ja altistumista rikolliseen tai muuta lasta vahingoittavaan elämäntapaan.

Lapsen etu on aikuisen velvollisuus, se etu on laaja käsite, jonka määrittelemiseen on monia eri näkökantoja. Voidaankin kysyä, kuka kantaa vastuun lapsen edun määrittelyssä. Alaikäisen ihmiskaupan uhrin auttamisjärjestelmässä on monia eri toimijoita, jotka tarkastelevat lapsen etua omasta näkökulmastaan: tarkoitus ja päämäärä voivat olla yhteisiä, mutta niitä lähestytään erilaisten keinojen kautta. Alaikäiset ovat sekä uhrin että lapsen asemassa. Turvallisuuden ja luottamuksellisuuden aikaansaamisella on auttamistyön toimivuuden kannalta suuri merkitys. Ihmiskaupan uhrien auttaminen vaatii onnistuakseen monen eri tahon toimivaa yhteistyötä, kyse on niin paikallisella kuin globaalillakin tasolla esiintyvästä ilmiöstä. Yhteistyötä tarvitaan niin valtiollisella kuin ei-valtiollisellakin tasolla. Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän rakentaminen on tuonut yhteen niin eri ministeriöiden, viranomaistahojen ja järjestöjen edustajat; mikä onkin ehdoton edellytys auttamisen kehittämiseksi.

Lapset ovat aina ensisijaisesti lapsia ja se tulee muistaa myös alaikäisten ihmiskaupan uhrien kohdalla. Ihmiskauppa ja siihen liittyvä auttamisjärjestelmä erilaisine palveluineen ovat tärkeitä asioita, mutta kaiken keskiössä on kuitenkin lapsi. Eri toimijoiden tulee hankkia mahdollisimman paljon tietoa ilmiöstä, mutta ennen kaikkea tarkastella omia työmenetelmiään ja niiden lapsilähtöisyyttä. Työntekijöillä tulee olla riittävästi aikaa ja kärsivällisyyttä luottamuksellisten suhteiden luomiseen, jotta he voisivat tukea uhrin voimaantumista parhaalla mahdollisella tavalla.

Suuri haaste on yleisen tietoisuuden lisäämisellä ja tätä kautta erityisesti uhrien tunnistamiseen liittyvän osaamisen vahvistamisella eri sektoreilla. Ei voida katsoa, että vastuu kuuluisi vain tietyille viranomaisille. Jokainen voi jossain vaiheessa olla tekemisissä ihmiskauppa-ilmiön kanssa, joten tietoisuutta on tärkeää jatkossakin levittää erilaisten kampanjoiden, tietoiskujen ja koulutuksen kautta. Omalta osaltaan Vastuuviikko on tärkeällä asialla ja lisää toivottavasti ihmisten tietoisuutta ihmiskaupasta - ketään ei saa myydä.

Hanna Myllykangas

Sosiaalityöntekijä, Oulun vastaanottokeskus, alaikäisyksikkö