Ihmiskaupan syitä ja seurauksia
Ihmiskauppa käsitetään usein moderniksi orjuuden muodoksi. Kuten orjuudessa, ihmiskaupankin keskiössä on alistussuhde ihmiskaupan uhrin ja ihmiskauppaan syyllistyvän henkilön välillä. Tekijät jotka edesauttavat tämän alisteisen suhteen syntyä ovat moninaisia ja usein vahvasti toisiinsa linkittyneitä.
Työttömyys, aseelliset konfliktit, etninen / uskonnollinen vaino, luonnonmullistukset joilla on usein pitkäaikaisia vaikutuksia mm. ruokaturvallisuuteen, sekä maansisäinen pakolaisuus ovat kaikki tekijöitä, jotka luovat ihmiskaupalle otollisen maaperän. Useimmiten ihmiskaupan uhrin taustalta löytyy useampi edellä mainituista tekijöistä. Myös sosiaaliturvan puuttuminen, korruptio ja huono hallinto ovat tekijöitä, jotka edesauttavat ihmiskauppiaiden toimintaa.
Ihmiskauppaan liittyy vahva sukupuolittuneisuus. Vaikka miehet nähdään yhä enenevissä määrin myös uhreina - ei ainoastaan ihmiskauppaan syyllistyvinä osapuolina - kuitenkin jopa 80 prosenttia kansainvälisen ihmiskaupan uhreista arvellaan olevan naisia, joista noin puolet alaikäisiä. Syyt tähän ovat moninaisia. Vaikka useilla mittareilla mitattuna köyhyys on viime vuosikymmeninä maailmanlaajuisesti vähentynyt, naisten suhteellinen osuus köyhistä on samaan aikaan kasvanut. Rakenteelliset eriarvoisuudet yhteiskunnassa heijastuvat myös naisten suurempaan osuuteen ihmiskaupan uhreista. Alhaisempi tulotaso (maailmanlaajuisesti naiset ansaitsevat vain noin kaksi kolmasosaa miesten tuloihin nähden), vastuu perheenhoidosta ja vähäisemmät yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuudet asettavat naiset lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan miehiin nähden. Tyttölasten koulunkäyntimahdollisuudet ovat maailmanlaajuisesti tarkisteltuna edelleenkin selvästi heikommat poikiin verrattuna. Tämä osaltaan ylläpitää köyhyyden naisistumista, näin erityisesti useissa ihmiskaupan lähtömaissa. Myös useat naisten asemaa määrittävät kulttuurilliset tekijät selittävät naisten korkeampaa osuutta ihmiskaupan uhreista. Useissa kulttuureissa tyttären tai miniän odotetaan pitävän huolta vanhemmasta sukupolvesta. Mikäli tähän ei ole realistisia edesottamuksia asuinmaassa, sosiaalinen paine lähteä työskentelemään maan rajojen ulkopuolelle saattaa olla hyvinkin voimakas.
Kaksi enenevissä määrin ihmiskaupan taustalla vaikuttavaa tekijää ovat globalisaatio sekä ilmastonmuutos. Globalisaation myötä rajojen avautuminen ja työvoiman liikkumisen vapautuminen on luonut mahdollisuuksia etsiä vakautta ja turvatumpaa toimentuloa suurelle määrälle ihmisiä ympäri maailmaa. Toisaalta on tiedossa, että globaali kauppa vaikuttaa osaltaan taloudellis-sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymiseen, joka on perimmäisin ihmiskauppaa ruokkiva tekijä. Tilanne, jossa voittomarginaalit ovat huomattavan suuria ja riskit verrattain pieniä, on ilmeisen houkutteleva. YK onkin arvioinut ihmiskaupan ylittävän tuottavuudessaan jo laittoman ase- ja huumekaupan. Globalisaation ohella ilmastonmuutos tulee tulevaisuudessa olemaan toinen ihmiskaupan kasvuun vaikuttava tekijä. Muuttuvat sääolosuhteet vahvistavat entisestään monia jo käynnissä olevia prosesseja jotka lisäävät ihmiskaupan riskiä. Esimerkiksi maaseudun ruokatuotannon väheneminen sääolosuhteiden muutosten vuoksi tulee saattamaan suuria määriä entuudestaan köyhiä ihmisiä tilanteisiin joissa ihmiskaupan riski on kohonnut.
Suomen hallitus hyväksyi ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman vuonna 2005. Suunnitelmaa tarkennettiin vuonna 2008 siihenastisten kokemusten perusteella. Suomen toiminta ihmiskaupan estämiseksi perustuu ihmisoikeusperustaiseen lähestymistapaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa määriteltyjen oikeuksien toteutuminen yksilön tasolla otetaan lähtökohdaksi ihmiskaupan vastaisessa työssä. Ihmiskaupan taustalla vaikuttavat prosessit ovat monimutkaisia ja liittyvät pitkälti lähtömaiden sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin. Ilmiönä ihmiskauppa täyttää jo lähtökohtaisestikin kansainvälisen rikollisuuden määritelmän, minkä vuoksi Suomi toimii aktiivisesti ihmiskauppa vastaan useilla kansainvälisillä foorumeilla kuten EU:ssa, Euroopan neuvostossa, ETYJ:issä sekä YK:ssa. Lukuisia ihmiskauppaa koskevia instrumentteja onkin viime vuosina ratifioitu. Suomi voi tehdä oman osansa huolehtimalla kansallisen lainsäädännön toimivuudesta, viranomaisten koulutuksesta sekä resurssien riittävyydestä. Erityistä huomiota kiinnitetään ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen, joka on avainasemassa oikeudellisen prosessin aloittamisessa. Laajemmassa kontekstissa tehokkain keino on ongelman alkuperään puuttuminen, sillä reaktiiviset toimet eivät puutu itse ongelman ytimeen, eli köyhyyteen ja eriarvoisuuteen. Yksittäisen uhrin oikeuksien näkökulmasta nämä toimet ovat toki ensisijaisen tärkeitä.
Ihmiskaupan vastainen työ on luonteva osa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen arvojen johdattamaa Suomen ulkopolitiikka. Kehitys- ja lähialueyhteistyöllä on keskeinen rooli ihmiskaupan vastaisessa työssä ja Suomi tukeekin useita ihmiskaupan ennaltaehkäisyyn tähtääviä kehitysyhteistyöprojekteja. Tukea ohjataan niin kansainvälisille kansalaisjärjestöille, kuin paikallisille kansalais- ja työmarkkinajärjestöille. Suomen ihmisoikeuspoliittisten linjausten mukaisesti erityistä huomiota kiinnitetään projekteihin joissa on sukupuoli- tai lapsinäkökulma. Tästä esimerkkinä Suomen tukema monivuotinen ihmiskaupan vastainen hanke Kambodzhassa. Suomi tukee myös Kansainvälisen työjärjestö ILO:n, sekä YK:n lastenjärjestö UNICEF:in ihmiskauppaa vastustavaa toimintaa. Lisäksi useat Suomen edustustot käyttävät ns. paikallisen yhteistyön määrärahoja pienempiin maakohtaisiin projekteihin.
Suomen intressien mukaista on osaltaan taata lähialueiden vakaa yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys, sekä uusien turvallisuusuhkien ehkäiseminen. Lähialueyhteistyövaroin on rahoitettu ihmiskaupanvastaisia hankkeita mm. Kaliningradin ja Pietarin alueilla. Myös Baltian maissa on rahoitettu useita vuosia kestänyttä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n hanketta. Lisäksi laajaa kansainvälistä viranomaisyhteistyötä on toteutettu useissa ihmiskauppaa käsittelevissä työryhmissä.
Talouden maailmanlaajuinen alamäki asettaa uusia haasteita ihmiskaupan torjumiselle. Yhä useamman köyhän köyhtyessä entisestään perinteisissä ihmiskaupan lähtömaissa ja samanaikaisesti kasvava paine vähentää työvoimakuluja kohdemaissa luo uusia markkinoita harmaan työvoiman käytölle. Samaan aikaan ihmiskauppa osaltaan ruokkii taantumaa työttömyyden kasvaessa ja verotulojen alentuessa. Ei ole syytä olettaa että Suomi muodostaisi poikkeuksen tässä mielessä. Tuleekin muistaa, että ihmiskauppa on kannattavaa ainoastaan niin kauan kuin sille riittää kysyntää.
Juho Siltanen
Harjoittelija, ulkoministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksikkö