Ihmiskaupan vastainen työ on haastavaa myös Yhdysvalloissa
Ihmiskaupan vastainen työ on Suomen tapaan monimuotoista ja haastavaa myös Yhdysvalloissa, jossa ihmiskaupan vastaista lainsäädäntöä ja toimenpiteitä on kehitetty jo pitkään. Haasteita tuottavat muun muassa uhrien tavoittaminen ja tunnistaminen, uhriaseman ja avun tarpeen havaitseminen, lainsäädännön ja oikeuskäytännön kirjavuus eri osavaltioissa sekä uhreja tukevien järjestöjen rahoituksen ja toimintatapojen vaihtelu. Ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä koskeva lainsäädäntö on Suomen lainsäädäntöä monitahoisempi. Maassa on myös hyviä käytäntöjä, joita Suomessa ei esiinny.
Uhreilla oikeus lailliseen oleskeluun
Laittomasti maassa oleskelevilla ihmiskaupan uhreilla on Suomen tapaan tietyin edellytyksin mahdollisuus saada laillinen oleskeluoikeus. Oleskeluoikeuden myöntää kotimaan turvallisuuden ministeriön (Department of Homeland Security) alainen maahanmuutto- ja tullivalvontavirasto ICE.
Ihmiskaupan uhrit voivat saada rikostutkinnan ajaksi vuodeksi kerrallaan myönnettävän oleskeluoikeuden (continued presence), joka ei sisällä esimerkiksi oikeutta perheenyhdistämiseen. Heille voidaan myös myöntää ihmiskaupan uhreille tarkoitettu T-viisumi, johon uhrin lisäksi ovat oikeutettuja hänen omaisensa. Viisumin myöntämisen edellytyksenä on viranomaisten auttaminen rikostutkinnassa.
Yleinen rajanylityspaikka USA:n ja Meksikon rajalla (San Diego/Tijuana).
Raja on tarkasti vartioitu, mutta liikenne on vilkasta ja ihmiskaupan havaitseminen haasteellista.
Sekä continued presence -käytäntö että T-viisumi sisältävät työskentelyoikeuden. T-viisumi voi johtaa myös jatkuvaan oleskeluoikeuteen (green card) ja USA:n kansalaisuuteen. Muiden rikosten uhrit voivat saada ns. U-viisumin, jota käytetään muun muassa suomalaisia ihmiskaupan kaltaisia rikoksia vastaavissa tilanteissa.
Varsinaista harkinta-aikaa yhteistyöhön ryhtymisestä päättämiseksi ei ole lainsäädännössä, mutta ICE antaa käytännössä vastaavanlaisen mahdollisuuden uhrin tarpeiden mukaan. Kolmannen sektorin toimijoilla on täten mahdollisuus toimia uhrin auttamiseksi ilman palauttamisen uhkaa muutaman kuukauden ajan, vaikka uhri ei ainakaan vielä tekisikään yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Lapsiuhreilta ei edellytetä yhteistyötä. Kotimaahan paluuseen tai Yhdysvaltoihin kotoutumiseen tähtääviä yhtenäisiä ohjelmia ei ole toistaiseksi olemassa. Liittovaltion lain lisäksi useimmilla osavaltioilla on oma ihmiskaupan vastainen lainsäädäntönsä.
Uhrien auttaminen ja suojelu monipuolista
Oleskeluoikeus tuo mukanaan pääsyn uhreille annettaviin julkisen sektorin tukemiin palveluihin, ellei uhri itse kieltäydy avusta. Yhdysvaltain liittovaltio hyväksyi vuonna 2000 ihmiskaupan uhrien suojelua koskevan lain (Trafficking Victims Protection Act). Lain voimassaoloaikana on autettu pariatuhatta uhria yli 80 eri maasta, ja esimerkiksi vuonna 2007 lain tukemana aloitettiin 183 ihmiskauppatutkintaa. Myös hyvityksen saaminen rikoksesta tuomituilta esimerkiksi palkkasaatavista on mahdollista.
Maahanmuutto- ja tullivalvontavirasto ICE huolehtii myös ihmiskaupan uhrien auttamisen koordinoinnista. Käytännössä avusta vastaavat pääosin kolmannen sektorin toimijat. Auttamista ei ole suoraan kytketty todistamiseen rikossyytteiden yhteydessä.
Paluita kotimaahan tapahtuu suhteellisen harvoin, eikä tarkkoja tilastotietoja tästä ole käytettävissä. Paluiden yhteydessä ei käytetä säilöönottoa eikä maastapoistamista, ja kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM avustaa palaajia. Syyttäjä voi pyytää palanneen uhrin tarvittaessa takaisin maahan todistajaksi.
Vuonna 2003 hyväksytty erillinen laki (Protect Act) lisäsi viranomaisten toimintamahdollisuuksia ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden lasten suojaa. Lasten ja nuorten hyväksikäyttö tapahtuu usein internetin avulla. Rikosten verkkotutkinta perustuu siihen, että internetin käytöstä sekä kuvien lataamisesta ja katselemisesta jää digitaaliset jäljet, joista pystytään rakentamaan kertomus rikoksen kulusta. Myös seksiturismi ja seksimatkojen järjestäminen sisältyvät lain piiriin.
Lapsipornon yhteydessä puolustuksena on käytetty sitä väitettä, ettei kysymyksessä olisikaan oikea lapsi vaan kuvamanipulaatio. Protect Actiin on tämän vuoksi sisällytetty säädös, jonka mukaan rikoksesta epäillyn lapsipornotarkoituksessa käyttämien kuvien ei tarvitse olla luonnollisia. Anime-kuvat ovat kuitenkin tässä suhteessa vaikeita, eikä näiden osalta ole vielä oikeuskäytäntöä.
Suomesta poikkeavana käytäntönä vuonna 2006 hyväksytty laki (Adam Walsh Act) suojaa uhreja antamalla osavaltioille mahdollisuuden pitää seksuaalirikosten tekijöistä rekisteriä sekä rajoittaa ja valvoa rikoksentekijän oleskelua ja liikkumista. Lain nojalla myös tuomitun rikollisen nimi, osoite ja valokuva ovat kaikkien nähtävillä internetissä.
NCMEC etsii kadonneita ja hyväksikäytettyjä lapsia
USA:ssa toimii liittovaltion laajuinen vihjepuhelin kadonneista lapsista tehtäviä ilmoituksia varten (puhelinnumero 1-800-THE-LOST). Vihjepuhelinta ylläpitää järjestö nimeltä The National Center for Missing & Exploited Children (NCMEC). Järjestö toimii yhteistyössä viranomaisten ja myös ulkomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Toimintaa rahoitetaan sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Yksityisillä yrityksillä on merkittävä osa rahoituksessa osittain in kind -muotoisesti esimerkiksi tietokonelahjoitusten kautta.
Järjestö toimii viranomaisten ja yksityisten tekemien ilmoitusten pohjalta. Myös internet-sivuilta löytyviä hyväksikäyttökuvia jäljitetään teknisten ja kuvissa olevien johtolankojen perusteella. Kadonneiden lasten jäljittämisen yhteydessä käytettävät kuvamanipulaatiot luodaan yksinkertaisesti Photoshop-ohjelmalla käyttäen apuna taiteellisia kykyjä; mitään tähän tarkoitukseen kehitettyä erityistä tietokoneohjelmaa järjestö ei ole ottanut käyttöön.
Kun riittävät elementit tapauksesta on saatu kokoon, tapaus luovutetaan viranomaisille toimenpiteitä varten. Säännöllistä seurantaa ei tämän jälkeen ole, mutta tapauksista pyritään muutaman viikon sisällä tiedustelemaan, ovatko toimenpiteet edenneet. Viranomaisilla ei ole raportointivelvollisuutta järjestön suuntaan.
Kirkot toimivat sekä valtion että hyväntekeväisyyden tukemana
Kirkkokuntien avustusjärjestöt toimivat sekä liittovaltion (mm. oikeusministeriö) että hyväntekeväisyysrahoituksella. Ihmiskaupan uhrien auttamistyön rahoitus ei ole kuitenkaan ongelmatonta, koska avustukset myönnetään pääsääntöisesti autettujen uhrien määrän perusteella. Toimintavalmiutta on silti ylläpidettävä myös alueilla, joilla uhreja löytyy harvoin.
Myös pitkäaikaisen avun järjestäminen uhreille on hankalaa, koska rahoitus on aina määräaikaista. Lisäksi viivettä tuottaa se, että alaikäiset uhrit täytyy lainsäädännön mukaan määritellä uhreiksi ennen kuin varsinainen liittovaltion rahoittama auttaminen voi alkaa.
Joka tapauksessa kirkkojen auttamisjärjestelmä on alueellisesti kattavampi kuin liittovaltion 42 alueellista yhteistyöryhmää. Kirkot pystyvät myös seuraamaan laajasti ja riippumattomasti palvelujen toteuttamista valtakunnallisella tasolla esimerkiksi vertailemalla erilaisia asumisjärjestelyjä. Hyvien käytäntöjen levittäminen eri alueille ja toimijoille muodostaa osan kirkkojen toiminnasta.
ICE tutkii verkkorikollisuutta
Maahanmuutto- ja tullivalvontavirastoon (ICE) on sitä perustettaessa 2002 yhdistetty kahden erillisen viraston, tullin ja maahanmuuttoviranomaisten toiminnot. Osa virastoa on Cyber Crime Center, joka huolehtii maahanmuuttoon ja tulliin liittyvästä hallinnosta, koulutuksesta ja tutkinnasta verkkorikollisuuden alalla. Keskus tutkii muun muassa rajat ylittävää rikollisuutta internetissä. Se toimii yhteistyössä NCMEC-järjestön kanssa, jonka vihjepuhelin vastaanottaa ilmoituksia hyväksikäytetyistä lapsista myös verkossa.
Kansainvälisten hyväksikäyttörikosten yhteydessä on erityisesti huomattava suurtenkin rahasummien kuljettamisen helppous nykyisin ladattavilla maksukorteilla. Rahaliikenteen tutkiminen on muutoinkin tärkeä osa Cyber Crimes Centerin toimintaa. Verkkojen ja tietokoneiden lisäksi myös pienempiä välineitä, kuten iPodeja, tutkitaan.
Samankaltaiset haasteet näkyvät myös Suomessa
Ihmiskauppailmiön laajuudesta ja lainsäädännön eroista huolimatta käytännön haasteet Yhdysvalloissa ovat pitkälle samankaltaisia kuin Suomessa. Keskeisimpiä kysymyksiä ovat uhrien tavoittaminen ja tunnistaminen, lainsäädännön ja oikeuskäytännön vaihtelu eri puolilla maata, kolmannen sektorin rahoitus sekä toimivien yhteistyörakenteiden luominen viranomaisten ja järjestöjen välille. Myös yleisen tietoisuuden lisääminen ja kysyntään vaikuttaminen asettavat toimijoille suuria haasteita.
Laajassa valtiossa toiminnan haasteet riippuvat myös alueesta. Viranomaisten ja järjestöjen toiminta sisämaan osavaltioissa on hyvin erilaista kuin esimerkiksi vilkkaalla Meksikon rajalla. Ihmiskauppaverkostojen laajuuden ja kansainvälisen luonteen vuoksi yhteistyö eri alueiden välillä on kuitenkin entistä tärkeämpää. Kansainvälisen ja eurooppalaisen yhteistyön lisääntymisen myötä sama tarve tulee yhä selvemmin näkyviin myös Suomessa.
Myös Suomessa ollaan tehostamassa yleiseen tietoisuuteen ja kysyntään vaikuttavaa toimintaa. Viranomaiset aloittavat koordinoidusti kolmannen sektorin ja kirkkojen kanssa valtakunnallisen ihmiskaupan vastaisen tiedotus- ja koulutuskampanjan. Suomessa Joutsenon vastaanottokeskuksen puhelinnumero 071 876 3170 toimii ihmiskauppatapauksissa valtakunnallisena auttavana numerona, johon kuka tahansa voi ottaa yhteyttä avun ja neuvojen saamiseksi.