Piispan puheenvuoro (2008): Ihmiskauppa – nykyajan orjuutta

Piispa Voitto Huotarin mukaan ihmiskauppa ja kristillinen usko ovat keskenään täysin yhteen sovittamattomia. Ihmisen myyminen ja ostaminen loukkaavat perustavalla tavalla uhrin ihmisarvoa ja kristinuskosta nousevaa ajatusta kaikkien ihmisten yhtäläisestä arvosta ja yksilöiden oikeudesta elää veljinä ja sisarina Jumalan luomassa maailmassa. Kristuksen vapauttavan lunastustyön tulisi näkyä ihmisissä paitsi sisäisenä, myös ulkoisena vapautena. Tämän vapauden edistämisessä valtio, kunnat ja seurakunnat voivat tehdä yhteistyötä..

Asun pienessä kaupungissa Itä- Suomessa. Ystäväni kertoi minulle tapahtumasta, joka sattui kotipaikkakuntani rautatieasemalla. Nuori nainen, tuskin 20 vuotta täyttänyt, oli ostamassa junalippua. Hän oli loistavan näköinen, vahvasti meikattu ja seksikkäissä vaatteissa. Hän puhui vierasta kieltä. Todistaakseen henkilöllisyytensä hän tarvitsi passinsa. Hänen oli kuitenkin kysyttävä sitä vanhemmalta mieheltä, joka pysytteli sivummalla erillään tilanteesta. Heti sen jälkeen kun nainen oli näyttänyt passinsa virkailijalle, mies poimi sen tiskiltä itselleen. Sen sijaan että olisi ojentanut passin naiselle hän pisti sen omaan taskuunsa ja pysytteli edelleen sivussa. Tällainen oli lyhyt kohtaaminen ihmiskaupan hyvin sulkeutuneen maailman kanssa pikkukaupungissa suomalaisella maaseudulla.

Ihmisen oma ruumis on kaikkein yksityisintä omaisuutta, joka hänellä on. Sen tulisi pysyä koskemattomana, eikä kenenkään muun hallinnassa kuin henkilön itsensä. Jos joku loukkaa toisen ihmisen fyysistä koskemattomuutta alistamalla hänen ruumiinsa kauppatavaraksi seksikauppaan, hän loukkaa syvästi toisen ihmisen arvokkuutta ja hänen oikeuttaan ihmisyyteen. Meidän on kuitenkin huomattava, että ihmiskaupassa on kyse muustakin kuin pakkoprostituutiosta. Ihmiskaupassa ihmiset alistetaan monilla tavoilla halvaksi työvoimaksi, ja heitä pahoinpidellään taloudellisen voiton saamiseksi.

Kristillisten kirkkojen näkökulmasta ihmiskauppaa on arvioitava ainakin seuraavista periaatteista käsin:

1. Ihmisen arvo ja arvokkuus. Jokainen ihminen on Jumalan luoma. Jokainen ihmisyksilö on Jumalan kuva. Ei ainoastaan luomistapahtuma tee meistä arvokkaita; jokainen meistä on ainutlaatuinen ja arvokas myös Kristuksen tähden. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että Hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh 3:16) Ihmisarvo ja arvokkuus on jokaisen syntymäoikeus. Siksi sitä ei voi menettää, eikä kellään ole oikeutta ottaa sitä pois. Jokaisella ihmisellä on syntymässä saatu arvo, joka ei ole riippuvainen ihmisen saavutuksista tai käyttökelpoisuudesta.

2. Seksuaalisuus. Kaupallinen seksi on irrotettu rakkaudesta ja on vastoin seksuaalisuuden tarkoitusta. Vain monipuolisessa ja rakkauteen perustuvassa suhteessa seksuaalisuus toteutuu oikealla tavalla. Rakkaus, sanan varsinaisessa merkityksessä, sisältää paitsi halun saada, myös halun antaa ja palvella, sekä osoittaa rakkautta kumppanille.

3. Vastuu toisista huolehtimisesta. Totuus on, että tällä hetkellä välinpitämättömyys nakertaa hyvän elämän ja yhteiskunnan perustuksia. Jeesuksen Vuorisaarna sisältää ohjeen, joka tunnetaan Kultaisena sääntönä: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."(Matt.7:12) Tässä on "laki ja profeetat", eli kristillinen etiikka pähkinänkuoressa. Jos haluamme tietää, kuinka kohdella toista ihmistä, meidän tulee astua hänen kenkiinsä ja ajatella, kuinka haluaisimme muiden kohtelevan meitä. Sen jälkeen voimme astua taas takaisin ja toimia sen mukaan. Näin meidän tulee muodostaa asenteemme myös ihmiskaupan uhreja kohtaan. On tärkeää, että viranomaiset kehittävät jatkuvasti tapoja auttaa uhreja, mutta se ei ole yksin heidän velvollisuutensa. Meillä kaikilla on tässä oma vastuumme.

Ihmiskaupan kohdalla kirkkojen ensimmäinen tehtävä on opettaa ja kuuluttaa ihmisen arvokkuutta, tervettä seksuaalisuutta, sekä vastuuta, jota me kaikki kannamme toisistamme. Tämä voi vahvistaa asenteita, jotka ovat avuksi, kun ollaan tekemisissä ihmiskaupan kanssa. Ihmiset päätyvät myymään ruumistaan, jos sille on kysyntää. Siksi kirkot voivat osallistua sen torjumiseen tuomitsemalla tämän kysynnän. Kirkot myös tekevät osuutensa tiedon jakajina ilmoittamalla ihmiskaupan merkeistä, milloin niitä vain ilmenee.

Kuitenkin kirkoilla ja kristillisillä järjestöillä on myös mahdollisuus antaa käytännöllistä apua, jotta ihmiskaupan saaliiksi joutuneiden ihmisten elämää voidaan helpottaa. Avun antaminen edellyttää erityistaitoja, joita on joillakin valtiollisilla ja kunnallisilla virkamiehillä ja muilla erityishenkilöillä. Vaikka valtiolla ja kunnilla on parhaat voimavarat kohdata ongelma, ihmiskaupan uhreja voidaan kohdata ja heitä voidaan auttaa myös kirkkojen diakoniatyön kautta. Joillekin uhreille ongelma ja erityisesti sen ratkaisu ovat luonteeltaan hengellisiä.

Ihmiskaupan uhrien auttamisessa tilaa on myös kristillisille järjestöille ja niiden vapaaehtoistoiminnalle. Tehokas taistelu ihmiskauppaa vastaan on mahdollista ainoastaan silloin, jos viranomaiset, kansalaisjärjestöt ja kirkot toimivat yhteistyössä. Yhdessä olemme enemmän kuin kukin olisi yksinään.

Ihmiskauppa on nykyajan orjuutta. Orjuus on vastoin kristillistä uskoa. Kristus on vapauttanut meidät orjuudesta sisäisesti, ja tulkoon se näkyväksi myös ulkoisesti! Ihmisen arvoa tulee kunnioittaa. Meidän kaikkien tulisi omaksua vastuullinen asenne lähimmäisiämme kohtaan. He ovat kanssamme yhtä ihmisyydessä.

Voitto Huotari

Mikkelin hiippakunnan piispa

Suomen ekumeenisen neuvoston varapuheenjohtaja

Avauspuheenvuoro 18.2.2008 Helsingissä ja Tallinnassa järjestetyssä ekumeenisessa seminaarissa ihmiskaupasta.