Ihmiskauppa Raamatun aikakaudella ja tänään

Että ihmisiä myydään orjiksi, palvelusväeksi tai halvaksi työvoimaksi ei ole mikään nykyajan ilmiö. Päinvastoin senhän kuuluisi olla jotakin sellaista joka kuuluu historiaan. Orjuuttahan ei enää ole - vai kuinka? Myös Raamattu tuntee ihmiskaupan. Ja sillä on asiasta selkeä mielipide.

Profeetta Amos eli 700-luvulla eKr. Tänä aikana olivat israelilaiset jaettuna kahteen valtakuntaan. Amos, joka oli ammatiltaan paimen, oli kotoisin eteläisestä Juudeasta, mutta vaikutti pohjoisessa Israelissa. Hänen sanomansa oli radikaalia kritiikkiä israelilaisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan; vallanpitäjien korruptoituneisuutta vastaan, puuttumista parempiosaisten välinpitämättömyyteen niitä kohtaan jotka olivat heikommassa asemassa, sitä vastaan että kuilut ihmisten välillä yhteiskunnassa olivat kasvamassa ja solidaarisuus katoamassa ja että uskonnollisen elämän johdossa oli henkilöitä jotka eivät välittäneet lähimmäisistään. Amoksen sanoma voidaan tiivistää seuraavaan sitaattiin: "Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää! Saattakaa kaupunginportissa oikeus voimaan. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro." (5: 15, 24).

Tarkastelemme lähemmin sanomaa kohdassa Amos 2: 6-8

Näin sanoo Herra:
-Koska Israel on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen en päätöstäni peruuta.
He myyvät rehellisen rahasta ja köyhän kenkäparista.
He polkevat heikot maan tomuun ja ajavat vähävaraisten asiat umpikujaan.
Isä ja poika käyvät saman naisen luona ja häpäisevät näin minun nimeni.
Pantiksi otetuilla vaatteilla heitä lojuu jokaisen alttarin ympärillä, he juovat pyhäkössä viiniä, jonka ovat velallisiltaan korkoina kiristäneet.

Kyseessä on laaja luettelo synneistä. Mielenkiintoista on se että yksi rikkeistä koskee seksiin liittyvää syntiä, seikka jolla usein on ollut keskeinen merkitys kristillisen kirkon moraalisaarnoissa. Loput tekstistä käsittelee sosiaalista syntiä: epäoikeudenmukaisuutta, hyväksikäyttöä ja haluttomuutta tukea heikompia.

Sosiaalisten syntien joukossa on myös "rehellisen myyminen rahasta ja köyhän kenkäparista". Tällä tarkoitetaan velkavankeutta. Aivan kuten tänään 700-luvulla eKr. oli olemassa ihmisiä jotka olivat pakotettuja velkaannuttamaan itsensä. Kun he sitten eivät olleetkaan kykeneväisiä suorittamaan velkaansa ja heidän velkojansa olivat kovasydämisiä heitä kohtaan, täytyi heidän joko myydä itsensä tai lapsensa maksaakseen velkansa takaisin. Jaakobin piti työskennellä seitsemän vuotta saadakseen sen naisen jota hän rakasti (ja sai tästä huolimatta hänen sijastaan toisen, 1 Mos. 29). Oli siis tavallista korvata suoritettava maksu (myötäjäiset, velkojen takaisinmaksu) työllä. Siitä Amos tässä tekstissä puhuu: velkaantunut tai tämän lapsi myydään työvoimaksi.

Kun puhutaan siitä että he myyvät köyhän "kenkäparista" ei luultavasti tarkoiteta hintaa kyseisestä henkilöstä. Työntekijä oli kyllä varmasti arvokkaampi kuin pari kenkiä. Tekstissä tarkoitetaan sitä, että köyhän velka saattoi olla niin vaatimaton että sitä voitiin verrata kenkäparin arvoon. Tästä huolimatta henkilö, joka oli rahat lainannut, ei osoittanut armoa kun takaisinmaksussa ilmeni vaikeuksia, vaan myi joka tapauksessa velallisen orjatyöhön. Velkaorjuuden takana - silloin aivan kuten tänäänkin - ei voida löytää jonkinlaista taloudellista rationaalisuutta tai tarpeellisuutta, vaan joku kovan sydämen omaava, joka ei näe onnettomuuden uhria loukkaamattomana ihmisenä jolla on arvo ja oikeuksia.

Myös toisessa Amoksen kirjan kohdassa tuodaan esille sama syytös: Amos 8:4-6:

Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!

Te sanotte: "Milloin päättyy uuden kuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa'alla. Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla ja akanatkin myymme jyvinä!"

Tässä tekstissä on nöyryyttävä ihmiskauppa osa kaupankäynnin kieroutunutta moraalia, josta israelilaisia syytetään. Oman edun tavoittelun motivoimana tarttuvat kauppiaat kaikkiin mahdollisiin keinoihin: he huiputtavat vaa'alla punnitessaan, tuovat myyntiin huonompi laatuista tavaraa, korottavat hintoja ja - mikä ei suinkaan ole vähiten raskauttavaa - myyvät ihmisiä. Tekstissä nämä kauppiaat esitetään täysin rahanhimon valtaansa ottamina, he jaksavat tuskin odottaa että pyhäpäivä olisi ohi jotta he saavat taas jatkaa kaupantekoansa. Tämä ei ole ongelma enää tämänkaltaisille kauppiaille nykyään, kun kauppaa käydään 24/7.

Aivan kuten tänään myös Raamatun aikakaudella köyhyys ja velkaantuminen johtivat siihen että ihmisten oli pakko myydä joko itsensä, työpanoksensa tai ruumiinsa (tarkoittaen prostituutiota tai elinkauppaa, viimeksi mainittu on luonnollisesti ainoastaan nykyaikainen ilmiö). Vanha Testamentti ei tunne ainoastaan rohkeita profeettoja, jotka tuomitsivat sopimattomuudet ja epäoikeudenmukaisuudet. Se mainitsee myös radikaaleja tapoja toimia ja jopa estää se että ihmiset joutuvat niin alttiiksi että he saattavat joutua ihmiskaupan uhreiksi. Tarkoitan tässä nk. riemuvuotta.

Kolmannen Mooseksen kirjan 25. luvussa säädetään riemuvuodesta, jota tulisi viettää joka 50. vuosi. Lyhykäisyydessään se tarkoittaa sitä, että omaisuus palautetaan sen alkuperäiselle omistajalle ja että he jotka ovat joutuneet pakotetuksi velkavankeuteen vapautetaan. Herra kehottaa armahtavaisuuteen ja anteliaisuuteen niitä kohtaan jotka ovat joutuneet taloudelliseen ahdinkoon. Hän kieltää koronkiskonnan ja köyhien hyväksikäytön. Jakeissa 39−41 todetaan seuraavaa:

Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy niin, että hän joutuu myymään itsensä sinulle, älä pane häntä tekemään työtä orjana, vaan anna hänen asua luonasi päiväpalkkalaisen tai muukalaisen asemassa. Hänen tulee työskennellä sinun luonasi riemuvuoteen saakka, minkä jälkeen hänen on saatava vapaana lähteä luotasi perheineen ja palata sukunsa luo isiensä perintömaille.

Näin radikaalilla käskyllä olisi mullistavia vaikutuksia jos se toteutettaisiin. Se takaisi sen, että säännöllisin väliajoin tapahtuisi lähes täydellinen yhteiskunnallinen tasaus. Sillä olisi myös -rehellisyyden nimissä− negatiivisia vaikutuksia kehitykseen. Juuri riemuvuotta edeltävinä vuosina monet eivät investoisi, sillä vain hiukan myöhemmin se, minkä he tänään omistaisivat, palautettaisiin alkuperäisille omistajille. Tietääksemme ei tällaista riemuvuotta ole koskaan todella harjoitettu. On kuitenkin tärkeää huomata että tämä periaate omaisuuden tasauksesta; kuten se että he jotka vahingossa tai itseaiheutetusti ovat velkaantuneet saavat uuden mahdollisuuden tai että kaikki orjuuteen myydyt saavat vapautuksen, löytyy Raamatusta. Jeesuksen aloittaessa julkisen toimintansa, hän kertoi saapuneensa ilmoittaakseen ilosanoman köyhille, julistaakseen vangittujen vapautuksesta ja "Herran riemuvuodesta". (Luuk. 4:18-19). Tämä "armonvuosi" viittaa hyvin todennäköisesti jo edellä mainittuun tasausvuoteen.

Raamattu kirjoitettiin aikana jolloin orjuus oli luonnollinen ilmiö jota ei kyseenalaistettu. Tästä ajattelusta näkyy jälkiä myös joissain raamatullisissa teksteissä. Mutta ilmauksia toisenlaisesta järjestyksestä, toisenlaisesta näkemyksestä koskien ihmisen loukkaamattomuutta ja toisenlaisesta yhteiskunnallisesta ideaalista löytyy useista eri yhteyksistä. Näissä Raamatun kohdissa viitataan sellaiseen järjestelmään jossa ketään ei osteta eikä myydä ja jossa kaikkien inhimillistä arvoa kunnioitetaan ja ihmisten toiminta ei ole rahanhimon motivoimaa vaan ilmausta solidaarisuudesta ja halusta tehdä hyvää.

Svante Lundgren