Mikä on ihmisen hinta? Mikä on kirkkojen rooli orjuuden nykyaikaisen muodon eli ihmiskaupan vastaisessa työssä?

Tätä kyseltiin suomalais-eestiläisessä seminaarissa Helsingissä ja Tallinnassa 18.-19.2.2008. Noin 70 seminaarin osanottajaa edustivat molempien maiden kristillisiä kirkkoja, viranomaistahoja, kristillisiä järjestöjä ja vapaaehtoisorganisaatioita.

Seminaarin pääpuhuja oli ihmiskaupan vastaisen kansainvälisen organisaation OSCE:n erityisedustaja Eva Biaudet. Alustusten pohjalta osanottajat pohtivat ihmiskaupan teologisia, eettisiä ja poliittisia ulottuvuuksia. Helsingissä toimiva prostituoiduille apua tarjoava Pro-Tukipiste ja vastaavaa työtä Tallinnassa tekevä Atoll -projekti esittelivät omaa toimintaansa.

Seminaarin järjestivät Suomen Ekumeeninen neuvosto ja Eestin Kirkkojen Neuvosto. Helsingissä pidetty ensimmäisen seminaaripäivä pidettiin Diakonissalaitoksen kirkkosalissa ja vastaavasti Tallinnassa kokoonnuttiin Birgittalaisluostarin tiloissa Pirittassa. Seminaarin aihe liittyy Kirkon vastuuviikon kaksivuotiseen teemaan.

Yksi seminaarin tuloksista oli kirkoille osoitettu vetoomus tehostaa ihmiskaupan vastaista toimintaansa.

Seminaarin vetoomus kirkoille

Kirkkojemme ja yhteiskuntiemme jäseninä me tunnustamme, että emme vielä ole riittävällä herkkyydellä havainneet ihmiskaupan olemassaoloa maassamme ja muualla Euroopassa. Kuluttajina saatamme arkisilla valinnoillamme olla huomaamattamme ylläpitämässä ja edistämässä työvoiman laittoman työvoiman käyttöön liittyvää epäoikeudenmukaisuutta. "Kuluttajien" käyttäytyminen, kiinnostus maksettuja seksipalveluita kohtaan, on myös prostituution varsinainen syy. Prostituutioon liittyy paljon ihmiskauppaa.

Ihmiskauppa on vakava rikos, joka polkee ihmisoikeuksia ja ihmisen arvoa. Ihmiskaupassa liikkuu suuri raha, ja tuotot korjaa kansainvälinen rikollisuus. Ihmiskaupan inhimilliset ja yhteiskunnalliset kustannukset ovat suunnattomat.

On tärkeää, että seurakuntien nuorisotyössä, aikuistyössä, diakoniassa ja julistustoiminnassa käsiteltäisiin ihmiskauppa -aihepiiriä. Se osaltaan edistää sellaisen moraalisen ilmapiirin synnyttämistä, jossa ihmiskauppa sen kaikissa ilmenemismuodoissa tuomitaan ihmisen arvoa polkevaksi. Ihmiskaupasta ja sen uhrien kärsimyksistä vaikeneminen on siihen liittyvien rikosten hiljaista hyväksymistä.

Kirkot on kutsuttu edistämään armoa ja totuutta. Tuomitsemisen sijasta ihmiskaupan uhrit tarvitsevat kaiken apumme. Totuutta kirkot edistävät tuomalla esiin ihmiskaupan peririkollisen luonteen.

Me haluamme edistää kodeissamme, työpaikoillamme, seurakunnissamme ja muissa lähiyhteisöissämme kaikkien ihmisten keskinäistä kunnioitusta. Me haluamme sellaista arkea ja visuaalista ympäristöä, joka ei pursua kaupallisiin tarkoituksiin valjastettua ihmisen seksuaalista esineellistämistä.

Ihmiskaupan uhrit tarvitsevat kaiken avun. Meidän yhteinen velvollisuutemme on suojella heitä ja heidän ihmisyyttään. Yhteiskunnan tulee estää kaikkinainen ihmisarvon polkemisella saatava taloudellinen hyötyminen.

Jumalan kuvana jokainen ihminen on luovuttamattoman arvokas.

"Mikä on ihmisen hinta?" seminaarin puheenvuorot

Vlada Kazerskaja

Piispa Philippe Jourdan

Kristillisyyden ytimessä on elämän kunnioitus, käsitys ihmisen pyhyydestä. Kristityn tulee elää periaatteittensa mukaan ja kunnioittaa elämän arvoa.

Ihmiskaupasta keskustellaan paikallisella tasolla, mutta sen kohtaamisesta on kansainvälistä kokemusta. On hienoa, että Viro on ratifioinut vuonna 2004 ihmiskauppavastaisen työn protokollan.

Ihmiskaupassa on erityisesti kyse seksuaalisesta naisten ja lasten hyväksikäytöstä. On kyse ihmiskaupasta silloinkin, kun esimerkiksi prostituutio ei ole pakotettua. Meidän on kyseenalaistettava ihmisen vapaata valintaa pakonomaisissa tilanteissa. Meidän tulee ihmiskauppamäärittelyn sijaan keskittyä uhrin auttamiseen ja hänen asemansa parantamiseen. Ihmiskaupan ja prostituution kriminalisaatio on askel oikeaan suuntaan. Mutta mihin suuntaan me olemme menossa? Ihminen on objektisoitu yhteiskunnassamme ja ihmisen kunnioittaminen on jäänyt taka-alalle.

George Joseph

Ihmiskauppa on globaali ongelma. Politiikot haluavat usein kiistää, että ihmiskauppaa olisi myös Pohjoismaissa. Täällä on kuitenkin 5-8 miljoonaa siirtolaista. Kirkoilla on vastuu yhteiskunnan ulkopuolelle jätettyjen ihmisten auttamisessa.

Ihmiskaupan uhrilta viedään oma identiteetti ja historia. Esimerkiksi kaksi vuotta asunnossa lukkojen takana pidetty nuori tyttö oli vasta lapsi, kun hänen koko elämänsä tuhottiin ja sen suunta muutettiin hyväksikäytöllä kokonaan. Onko ihmiskauppialla identiteettiä? Tuota tyttöä hyväksikäyttäneet miehet olivat uhrin kertoman mukaan myös perheen isiä. Miten ihmisestä tulee toisten hyväksikäyttäjä?

Kulttuurimme on seksualisoitunut ja markkinoitunut läpikotaisin. Hyväksikäyttäjätkin ovat ihmisiä, jotka ovat jostakin oppineet ja kasvaneet nykyiseen rooliinsa. Kouluissa voimme nähdä, kuinka nuoria tyttöjä huoritellaan ja nimitellään. Arkisen kevyillä asioilla voi olla meidän identiteetin ja normaalin kokemisen kannalta hyvin tärkeä asema. Koulutus ja toisaalta opettaminen ovat tärkeitä väyliä, jotka meidän tulee huomata ja käyttää ihmsikaupan leviämisen estämiseksi.

llmi Joe-Cannonin

Jokaisella tarinalla ja ilmiöllä on kaksi puolta. Uhrin suostuminen hyväksikäytettäväksi ei ole keskustelussa olennaista.

Kaikkein tärkeintä ihmiskaupassa on myynti ja voiton saaminen. Kenties taksikuskit edelleenkin legalisoisivat prostituution. Ihmsikauppa on kiirinyt jo kolmen suurimman rikolliskaupan piiriin, joista ensimmäisenä on huumekauppa ja kolmantena asekauppa.

Prostituution on pakottamista ja raiskaamista. Onko osa politiikoista myöntyväisiä siihen, että joidenkin ihmisten kohtalona on tulla hyväksikäytetyksi? On vaikea ymmärtää, miten on mhadollista, että kouluihinkin on päätynyt prostituutiota puolustavia ja jopa yhtenä ansaitsemistapana markkinoivia videoita on päästetty kouluihin. Voiko prostituutiossa olla etiikkaa? Prostituutioon opettaminen tulisi olla rikos.

Kansalaiset saavat maksaa prostituution sivukuluista verovaroillansa. Maksamme siitä, että menetämme erityisesti työkykyisiä naisia työmarkkinoilta, joudumme ylläpitämään vieroituskeskuksia uhreille ja asiakkaille jne.

Kristiina Luht

Kaikki tuomitsevat ihmiskaupan. Aina tulisikin kysyä, miten milloinkin määritellään ihmiskauppa. Esimerkiksi Norjassa kaikki käyhimmistä oloista huonopalkkaiseen ja huono-osaiseen työhön tulevat naiset luokitellaan ihmiskaupan uhreiksi. Miten voimme päättää, ketkä ansaitsevat apua? Politiikassa on edullisempaa puhua ihmiskaupasta kuin prostituutiosta, sillä prostituutioidut ovat useimmiten köyhistä oloista tulevat naiset. Esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa prostituutiossa työskentelevistä naisista jopa 80-90 % ovat ulkomaalaisia. Rahalla on valtaa maailmassamme. On varmaa pysyä hiljaa, sillä ihmiskaupassa pyörivät huimat summat rahaa. Esimerkiksi turismi tienaa suuren osan tuotosta ihmiskaupalla.

Ketkä käyttävät prostituoituja? Kyse on ennen kaikkea ihmisten asenteista. Kun ihmisen ostamisesta tehdään yleisesti hyväksyttyä, seksipalveluista tulee osa normaalia kulutusta. Media opettaa meitä hyväksymään väkivallan tai jopa janoamaan sitä lisää. Trendit muuttuvat. Mitä enemmän kaupalla tienaa rahaa, sitä vähemmän tulee valitusta. Nykypäivänä kaikelle on hintansa.

Se riippuu meistä, haluammeko nähdä ihmiskaupan ympärillämme.

Vakavimmat ongelmat ihmiskauppavastaisessa taistelussa ovat ensinnäkin sosiaalisia. Prostituutiolla on negatiivista vaikutusta koko elinympäristöön. Toisaalta keskustelu usein kääntyy vain prostituoitujen, uhrien tuomitsemiseen. Emme halua ottaa heidän tilanteestaan vastuuta.

Ostajat auttavat ihmiskauppiaita ja ovat siten olennaisena osana koko järjestelmää. Ostajia voi verrata hyttysiin, jotka lentävät kukkasesta toiseen ja levittävät samalla sairauksia. Viron tilanne tässä on yksi Euroopan pahimmista. Uhreille, naisille ei jää muuta osaa, kuin odottaa ja elää paremman toivossa.