Köyryselkäisen naisen kertomus

"Jeesus oli sapattina eräässä synagogassa opettamassa. Siellä oli nainen, jota kahdeksantoista vuotta oli vaivannut sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään. Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi: "Nainen, olet päässyt vaivastasi." Hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi selkänsä ja ylisti Jumalaa.

Kun synagogan esimies näki, että Jeesus paransi sairaan sapattina, hän suutuksissaan sanoi paikalla oleville: "Viikossa on kuusi päivää työtä varten, tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapattina." Herra vastasi: "Te tekopyhät! Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan. Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?" Jeesuksen vastauksen kuullessaan kaikki hänen vastustajansa olivat häpeissään, mutta kansa iloitsi kaikista ihmeteltävistä teoista, joita hän teki." (Luuk. 13:10-17)

Ihmiskaupan painamassa köyryssä

Camilla Burns vertaa Luukkaan evankeliumin kertomuksen naista ihmiskaupattuun naiseen. Kertomuksen nainen oli ollut köyryselkäinen 18 vuotta ja Jeesus parantaa hänet omasta aloitteestaan. Tätä ei muissa parantamisihmeissä tapahdu. Mutta mikä painoi naisen ruumiin ja hengen köyryyn?

Luukkaan evankeliumin kertomuksen köyryselkäisellä naisella ei ole nimeä. Hänellä on ainoastaan hänen kotikaupunkinsa hänelle antama nimi, joka perustuu hänen vammaansa. Hänellä ei myöskään ole muuta identiteettiä kuin uhrin identiteetti. Emme tiedä mitään hänen perheestään tai ammatistaan, vaan tunnemme vain hänet hänen epämuodostumansa takia. Hän on köyryselkäinen nainen, jonka hartiat ovat painuneet kasaan jonkin näkymättömän painolastin voimasta. Hänen erilainen ulkomuoto erottaa hänet muista ihmisistä ja estää häntä tekemästä asioita, joita muut ihmiset tekevät. Muille hän on ilmi selvästi rikollinen, huonosti käyttäytyvä ja itse oman heikon tilansa aiheuttanut nainen.

Köyryselkäisen naisen kertomuksessa identiteetti on keskeinen kysymys. Identiteetti on myös ihmiskaupan uhrien kysymys. Heidän henkilöllisyyspaperinsa on usein anastettu ja heillä voi olla useita tekaistuja nimiä, mutta aito laillinen identiteetti puuttuu. Ihmiskauppaaja vaatii uhreilta ehdotonta salailua ja tottelevaisuutta sekä rajoittaa joko osittain tai täysin heidän vapauttaan.

Ihmiskaupan uhreilla ei ole vapautta olla oma itsensä, vaan he ovat kasvottomia kauppatavarana kohdeltavia esineitä. He häpeävät usein omaa tilaansa ja he kärsivät nöyryytyksestä ja syyllisyydestä vuosikausia. Heidät on suljettu järjestelmän ulkopuolelle, eikä heillä ole laillisia oikeuksia, vaan heille annetaan nöyryyttävä katunaisen nimi.

Ihmiskaupan uhrin mahdollisuudet paeta tilanteestaan on hyvin heikot ja vaaralliset. Jos ihmiskaupan uhri pääsee pakenemaan, hän kohtaa yleensä lukuiset vaikeudet, jotka ovat seurausta ihmiskaupasta. Heidät nähdään ja heitä kohdellaan rikollisina, heillä ei ole oikeuksia tai lain antamaa suojaa eivätkä he kuulu terveydenhuollon piiriin ja heitä autetaan ehdollisesti, mikä saattaa heidät uudelleen vaaraan. Usein ihmiskaupan uhrit ja heidän perheensä leimataan sekä jätetään yhteisöjen ja yhteiskunnan ulkopuolelle.

Abrahamin tytär

Jeesus kohtaa köyryselkäisen naisen ja parantaa hänet. Hän vapauttaa naisen sanomalla "Nainen, olet päässyt vaivastasi.". Nainen seisoo nyt suorana. Hänen elämästään on tullut lupaus koko maailmalle ja hänestä Jumalan vapautuksen vastaanottaja.

Nainen pystyy jälleen seisomaan suorassa, katsomaan suoraan eteenpäin ja eheytymään. Jeesus ei kutsu naista uhriksi, jonka elämää vammautuminen on määrittänyt. Jeesus kutsuu naista "Abrahamin tyttäreksi" eli yhdeksi niistä, joille Jumala on antanut suuren lupauksen. Jumala lupasi Abrahamille tehdä hänen sukunsa yhtä lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja siunaukseksi koko maailmalle. Näin köyryselkäisestä naisesta tulee Jumalan siunauksen perillinen, Abrahamin tytär, joka on tuleva siunaukseksi ja pelastukseksi koko maailmalle.

Outi Vasko

Teksti perustuu Camilla Burnsin Contact-lehdessä julkaistuu artikkeliin (Contact. Publication of the World Council of Churches. No. 184, May 2007).