KRISTILLINEN IHMISKUVA: ARVOKAS IHMINEN

Luomiskertomuksessa heti Raamatun alkulehdillä meille kerrotaan ihmisen arvokkuuden lähtökohta: Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänet on luotu Jumalan yhteyteen ja olemaan vuorovaikutuksessa Luojansa kanssa.  Siksi ihmisen arvokkuutta on kunnioitettava.   Kertomus Aadamista ja Eevasta osoittaa, että ihmisyys toteutuu vuorovaikutuksessa toisen ihmisen/ihmisten kanssa. Tämä kuva alleviivaa naisen ja miehen tasa-arvoisuutta ja ihmiskunnan ykseyttä. Jumala loi ihmiset yhteyteen toistensa kanssa ja kaikki eriarvoisuus on myöhempää ihmiskunnan epätäydellisyyttä. Raamatun kertomusten patriarkaalinen maailmankuva on toisarvoinen Jumalan suunnitelman rinnalla: ”Kaikenlainen yksilöiden perusoikeuksia loukkaava sosiaalinen tai sivistyksellinen syrjintä, tapahtuipa se sitten sukupuolen, rodun, ihonvärin, yhteiskunnallisen aseman, kielen tai uskonnon vuoksi, on voitettava ja poistettava, koska se on ristiriidassa Jumalan suunnitelman kanssa.” (Vatikaanin Ii kirkolliskok. pastoraalikonstituutio Gaudium et spes, 29.) Ihminen on tarkoitettu Jumalan yhteyteen ja kutsuttu iankaikkiseen autuuteen, vaikka perisynnin vuoksi hän vapauttaan käyttäessään saattaa taipua pahaan. Kristuksen armo kuitenkin palauttaa sen, minkä synti on turmellut.

Tästä seuraa, että kaikkia ihmisiä on kunnioitettava Jumalan luomina arvokkaina olentoina. ”Itse kunkin täytyy pitää poikkeuksetta jokaista lähimmäistä ikään kuin toisena minänään ja ennen kaikkea huolehtia tämän elämästä ja niistä välineistä, jotka hän tarvitsee ihmisarvoiseen elämään.” (Gaudium et spes, 27) Evankeliumi vielä enemmän tähdentää ihmisen velvollisuutta kohdata heikoimmat ja avuttomimmat lähimmäisemme Kristuksen rakkauden voimassa. Eikä lähimmäisellä suinkaan tarkoiteta niitä, jotka ovat omaa joukkoa ja samanmielisiä, vaan myös niitä, jotka ovat toista mieltä ja joukkoa. Jeesus kehottaa meitä rakastamaan myös vihollisiamme. Hän käskee meidän pitää huolta toisista ihmisistä ja sanoo: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulla.” (Matt. 25:40)

Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja samanarvoisia. Ihmisten elinolosuhteet kuitenkin ovat erilaisia ja ovat johtaneet tilanteisiin, jossa hyvyys ja oikeudenmukaisuus tässä maailmassa on jakaantunut epätasaisesti. Siksi niiden, joille on annettu enemmän, on velvollisuus auttaa niitä, joilta jotakin puuttuu. Vielä enemmän tämä vastuu koskee niitä tilanteita, joissa ihmisten arvokkuutta vakavasti loukataan. 

Ihmiskauppa on yksi vakava ongelma maailmassa, jolla ihmisen arvokkuutta loukataan alistamalla ihminen kauppatavaraksi.  Evankeliumin arvoja vasten tarkasteltaessa on aina todettava, että toisen ihmisen hyväksikäyttö on synti, oli sitten kyse prostituutiosta, pakkotyöstä tai elinten myymisestä. Toisten ihmisten kunnioittaminen ja ihmisten oikeuksien ja velvollisuuksien tunnistaminen tässä maailmassa on kristityn elämässä luovuttamatonta.  Lähtökohtana on jokaisen ihmisen arvokkuus. Miten tämä sitten eletään todeksi kristityn elämässä?  Näemmekö jokaisessa ihmisessä toisen minämme tai vielä enemmän, näemmekö hänessä Kristuksen?  Ja jos näemme, mitä se tarkoittaa?

Mitä Kristus tekisi?

Ensimmäisiä asioita ihmiskaupan estämiseksi on varmasti kristittyjen ja muiden hyvien ihmisten tietoisuuden herättäminen näkemään ihmiskaupan todellisuus ja sen vakava loukkaus ihmisyyttä vastaan. Seuraava kysymys ehkä kristityn mielessä voisi olla: Mitä Kristus tekisi? Ovathan kristityt kutsutut seuraamaan Hänen esikuvaansa ja Kristuksen edessä kantamaan vastuuta maailmasta.

Usein ajattelemme, että yksi ihminen ei voi tehdä paljon, kykymme ja voimamme ovat rajalliset. Jokaiselle meille on kuitenkin annettu oma kykymme - pienempi tai suurempi – jolla voimme rakentaa Jumalan valtakuntaa tämän maailman sisällä.  Maailmassa kristityt voivat vaikuttaa kristillisessä hengessä mielialaan, tapoihin, lakeihin ja yhteiskunnan rakenteeseen. Uskossa juurtuneet kristityt, jotka ovat myös perehtyneet julkisiin asioihin, voivat monella tapaa vaikuttaa toisten ihmisten yhteiseen hyvään ja avata tietä evankeliumin mukaiselle ajattelutavalle.  Julkisuus, asioista puhuminen on tärkeää.  Vain tätä tietä voimme vaikuttaa ihmisyhteisöjen kehittymiseen. Kristittyjen vastuulla on Jumalan tuntemisen, mutta myös ihmisen itsensätuntemisen edistäminen.

Kristittyjen vaikuttama Jumalan valtakunnan murtautuminen esiin tässä maailmassa tuo valoon myös epäoikeudenmukaisuutta ja rakkaudettomuutta ihmisten välisissä suhteissa.  Heikot ja vähäiset ovat joutuneet pahuuden ja inhimillisen kurjuuden alistamiksi.  Näitä ovat kaikki ihmiskaupan uhrit, kaikkinaisen vääryyden ja alistamisen uhrit. Nämä ovat niitä ”vähäisiä veljiä”, jotka olivat Kristuksen erityisen huolenpidon kohteina. Siksi he ovat myös niitä, joista kristittyjen tulee erityisesti kantaa huolta. Joidenkin kristittyjen erityinen lahja on löytää ja auttaa näitä hätään joutuneita olivatpa he lähellä tai kaukana. Olipa Jumalalta saatu lahjamme ja kykymme mikä hyvänsä, kristillisen tietoisuuden laajetessa löydämme oman paikkamme vaikuttaa asioihin, ihmisiin tai olosuhteisiin. Avoimuus Jumalan edessä tekee meistä meitä heikompien puolestapuhujia.

Kysyin edellä mitä Kristus tekisi? Ainakin hän kohtaisi ihmiset kokonaisvaltaisesti, haastaisi heidät miettimään arvojaan ja elämäänsä, määrittelemään uudelleen suhteensa toisiin ihmisiin ja avaisi näin heidän mielensä näkemään hätää ja turvattomuutta.  Alistettujen veljiensä ja sisariensa rinnalla hän lohduttaisi heitä, antaisi toivoa ja avaisi ovia ja ikkunoita  parempaan tulevaisuuteen.

Talvikki Mattila

Puheenjohtaja

Caritas