"Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi" - Oikeudenmukaisuuden sanomaa tarvitaan Moldovassa

Moldovassa ihmiskauppa on elävää todellisuutta. Köyhissä oloissa elävät ihmiset lähtevät uusien työmahdollisuuksien ja paremman elämän toivossa töihin ulkomaille, mutta päätyvätkin ihmiskaupan uhreiksi prostituutioon, pakkotyöhön tai kerjäämään. Bruttokansantuotteella mitaten Moldova on Euroopan köyhin valtio, ja väestöstä yli puolet elää köyhyysrajan alapuolella. Äärimmäisen köyhässä maassa ihmiskauppaajien pyörittämä globaali bisnes rakentuu ihmisten kasvavalle hädälle ja epätoivolle.

Ihmiskaupan kasvot Moldovassa

Moldova on ihmiskaupan lähtö- ja kauttakulkumaa. Sotilaallinen konflikti, nykypäiviin saakka kestänyt taloudellinen kriisi ja poliittinen epävakaus ovat johtaneet moniin taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Vaikeat olot ja äärimmäinen köyhyys ajavat ihmiset tilanteeseen, jossa ulkomaille lähtö voi tuntua ainoalta mahdollisuudelta parempaan, ihmisarvoiseen elämään. Moldovan itseänäistymisen jälkeen noin 800 000 henkeä - lähes kolmasosa maan väestöstä - on lähtenyt siirtolaisiksi pelastaakseen itsensä ja perheensä epätoivoisesta taloudellisesta tilanteesta. Ihmiskauppaajat käyttävät hyväkseen tätä laillista ja laitonta maastamuuttoa, ja viralliset arviot puhuvat noin 60 000 ihmiskaupan uhrista. Todelliset luvut saattavat kuitenkin olla moninkertaisia.

Valtaosa Moldovan ihmiskaupasta on seksiteollisuutta palvelevaa naiskauppaa, mutta etenkin lapsia ja miehiä päätyy myös pakkotyövoimaksi, kerjäämään ja elinkauppaan. Tyypillisin uhri on 19-24 -vuotias, maaseudulta kotoisin oleva nuori nainen. Lähes 90 prosentilla naispuolisista uhreista on vähintään kaksi lasta, joten paineet toimeentulon hankkimiseksi ovat suuret.

Sukupuolinen ja etninen syrjintä ihmiskauppaa edistävinä tekijöinä

Patriarkaalisen yhteiskunnan arvot ja rakenteet tukevat naiskauppaa. Moldovassa nainen on perinteisesti nähty vaimon ja äidin roolissa kodin piirissä ja hänen toimijuutensa yhteiskunnassa on ollut rajoitettua. Naisen tärkeimpänä yhteiskunnallisena velvollisuutena on nähty vanhojen perinteiden ja tapojen vaaliminen ja siirtäminen tuleville sukupolville. Vaikka nykyaikana sukupuolten välisessä tasa-arvossa on edistytty ja naiset ovat alkaneet toimia näkyvissä rooleissa yhteiskunnassa, silti vanhoilla arvoilla on vielä vahva jalansija Moldovassa.

Työelämässä naisiin kohdistuva sukupuolinen syrjintä ilmenee huonompana palkkatasona sekä naisten syrjintänä työmarkkinoilla. Tämän vuoksi naiset etsivät miehiä useammin työllistymismahdollisuuksia ulkomailta ja joutuvat helpommin ihmiskauppaajien käsiin. Myös naisten oikeuksien ja tarpeiden ohittaminen valtamediassa ja joukkotiedotusvälineissä luo vakavia ongelmia. Jos naisen elämänpiiri nähdään arvoltaan toissijaisena ja naisten tarpeista vaietaan, silloin myös naisten ongelmat helposti marginalisoituvat. Tämän kautta myös naiskaupan ennaltaehkäiseminen ja uhrien suojeleminen vaikeutuvat huomattavasti.

Sukupuolisen syrjinnän lisäksi ihmiskauppaan liittyy vahvasti myös etninen syrjintä. Moldovassa on useita etnisiä vähemmistöjä, joista suurimpia ryhmiä ovat ukrainalaiset, venäläiset ja gagauzit. Vähemmistöryhmien jääminen valtavirtakulttuurin ulkopuolelle altistaa ihmiskaupan uhriksi joutumiselle. Laittomien maahanmuuttajien tilanne on vielä vaikeampi, sillä he jäävät helposti kokonaan lain suojan ulkopuolelle. Monissa maissa etninen syrjintä linkittyy prostituutioon siten, että vähemmistöryhmien edustajat päätyvät tarjoamaan seksipalveluja valtaväestölle.

Kirkko ja kansalaisjärjestöt ihmiskaupan vastaisessa työssä

Moldova on allekirjoittanut kansainvälisen sopimuksen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Heikon taloudellisen tilanteen vuoksi maalla ei kuitenkaan ole tarvittavia resursseja ihmiskaupan vastaisen työn tehostamiseksi. Kansalaisjärjestöillä onkin ollut tähän saakka tärkeä rooli ihmiskaupan vastaisessa työssä. Järjestöt ovat pyrkineet verkostoitumaan keskenään, vastuuttamaan julkishallintoa hankkeiden kestävyyteen ja saamaan joukkotiedotusvälineet mukaan työhönsä.

Moldovan kirkoista vahvin on ortodoksinen kirkko, johon kuuluu noin 95 % väestöstä. Kirkolliset perinteet ovat ihmisille hyvin tärkeitä ja kirkolla on hyvin paljon vaikutusvaltaa. Myös monet ateisteiksi ilmoittautuvat henkilötkin noudattavat kirkollisia perinteitä. Kirkossakäynti on yleistä ja seurakuntien pastorien pitämät saarnat tavoittavat paljon kuulijoita maaseudullakin, jolla asutus muuten on hyvin hajanaista. Näin ollen kirkon on helppo tavoittaa laajoja kohderyhmiä niin maaseutu- kuin kaupunkiyhteisöissäkin, ja kirkon tekemän ihmiskaupan vastainen työ voi olla hyvin tehokasta ja tuloksellista.

Kirkko sortavia rakenteita purkamassa

Myös sukupuolisen ja etnisen syrjinnän vastaisessa työssä kirkko on avainasemassa. Valitettavan usein kirkko on ollut puoltamassa yhteiskunnan patriarkaalisia ja sortavia rakenteita. Mutta todellinen kristillinen sanoma ihmisen arvosta ja ainutlaatuisuudesta ei katso sukupuoleen tai etnisyyteen, vaan sulkee sisäänsä koko maailman: Jumalan kuvana jokainen on yhtä arvokas, eikä mikään voi oikeuttaa toisen ihmisen alistamista tai sortoa.

Ihmiskauppa kytkeytyy lopulta yhteen paljon isompien kysymysten kanssa; sen syyt eivät ole vain näkyvän yhteiskunnan rakenteissa vaan myös ihmisten sydämissä. Siksi pelkästään lainsäädännön tasolla tehtävät muutokset eivät pysty kitkemään ihmiskauppaa kokonaisuudessaan pois. Kirkon mahdollisuudet ihmiskaupan vastaisessa työssä taas ovat lähes rajattomat, sillä kirkko pystyy koskettamaan ihmistä tavalla, johon mikään muu instituutio ei pysty. Kirkon opetus oikeudenmukaisuudesta ei perustu vain lain kirjaimen noudattamiseen, vaan sen pohjana on todellinen rakkaus ja kunnioitus lähimmäistämme kohtaan. Jos todella näemme toisen ihmisen Jumalan kuvana, kykenemmekö alistamaan häntä oman hyödyntavoittelumme välineeksi, tekemään hänen ihmisyydestään kauppatavaraa?

Toisaalta on kysyttävä myös, mitä seuraa, jos kirkko ei toteuta tätä Kristuksen opetusta täydesti? Jos kirkossamme ei ole oikeudenmukaisuutta - jos kaikkia ihmisiä ei kohdella tasavertaisina - kykenemmekö silloin kohtaamaan lähimmäisemme uskomme edellyttämällä tavalla, hänen ihmisarvoaan täydesti kunnioittaen?

Lopuksi

Moldovan tapauksessa ihmiskaupan todellisuutta on vaikea kieltää. Sen sijaan on helppo ajatella, ettei ongelma kosketa meitä, että emme täällä Suomessa pysty toimimaan tilanteen parantamiseksi. Moldovan tilanne ei kuitenkaan kosketa vain uhreja ja ihmiskauppaajia, virkavaltaa tai järjestöaktiiveja; se koskettaa kaikkia meitä, jotka omilla tarpeillamme luomme ihmiskaupalle kysynnän. Omilla rakkauden ja oikeudenmukaisuuden teoillamme pystymme auttamaan myös ihmiskaupan repimää Moldovaa.

Vuokko Sajaniemi

Kirjoittaja on Ortodoksisen kirkon ulkomaanavun (Ortaid) projektipäällikkö. Ortaid on käynnistänyt kesällä 2009 pohjois-Moldovassa ihmiskaupan vastaiseen työhön keskittyvän hankkeen. Hankkeen paikallinen toteuttaja on Soarta-järjestö, joka toimii yhteistyössä Moldovan ortodoksisen kirkon kanssa.