Kysyntä – naiskaupan sivuutettu ongelma (2008)

Kun puhutaan naiskaupasta, puhutaan yleensä vain naisista - heidän menneisyydestään, elämästään, ongelmistaan ja käytöksestään. Tiedämme paljon vähemmän niistä ihmisistä, yleensä miehistä, jotka ovat halukkaita maksamaan seksistä, ja siten suoraan tukevat naiskauppaa. Jos prostituutiolle ei olisi länsimaissa kysyntää, kukaan ei toisi sinne köyhien maiden naisia riistettäviksi.

Naiskauppa koskee muitakin kuin naisia

Seksiä ostavien taustat eroavat huomattavasti kaupattavien naisten taustoista. Naisten kohtalo on tavallisesti ollut vaikea, jopa traaginen. Ostajat ovat yleensä tavallisia miehiä, joilla on turvatut tulot ja perhe. Useimmat seksin ostajat eivät osta seksiä siksi, etteivät muuten saisi kumppaneita. Heillä on yleensä muita syitä, kuten jännityksen etsiminen, vaihtelu ja viihtyminen. Vain pienellä osalla on vakavia kommunikointiongelmia, tai seksiin liittyvää riippuvuutta.

Tanskalainen Sosiaalisen suojattomuuden tutkimuskeskus on tehnyt tähän asti laajimman Skandinavian seksinostajia koskevan tutkimuksen (2004)[1]. Tutkimusta varten haastateltiin 6350:tta miestä. Heistä 14 prosenttia oli ostanut seksiä ainakin kerran elämässään. Suurin osa seksiä ostaneista - 60 prosenttia - oli ostanut sitä kokeilunhalusta. Toiseksi merkittävin syy oli, että vastaajat halusivat seksiä ilman sitoutumista. 30 prosenttia vastaajista ilmoitti motiiviksi, että tilaisuus seksin ostoon oli ilmaantunut sattumalta kohdalle. Vain kahdeksan prosenttia vastaajista ilmoitti ostaneensa seksiä, koska heillä ei ollut muita keinoja saada sitä.

Tutkimus osoitti myös, että mitä nuorempina miehet joutuvat ensimmäisen kerran tekemisiin prostituution kanssa, sitä todennäköisempää on, että he harkitsevat seksin ostamista tulevaisuudessa. Siksi on tärkeää muokata nuorten asenteita oikeaan suuntaan niin, ettei ensikontaktia prostituutioon koskaan tulisi.

Tutkimusta varten haastatellut miehet olivat omien sanojensa mukaan "pakotettua" prostituutiota ja ihmiskauppaa vastaan. He eivät kuitenkaan pystyneet tekemään eroa muiden kauppaaman naisen ja itsenäisen prostituoidun välillä. Myös muissa maissa tehdyt tutkimukset paljastavat, että miehet haluavat uskoa, että he tuottavat naiselle mielihyvää, eivätkä he koskaan käyttäisi ihmiskaupan uhreja. Iso-Britannian esimerkki kuitenkin osoittaa, että vaikka miehet joskus soittavat poliisille ilmoittaakseen kaupatuista naisista, he tekevät sen tavallisesti harrastettuaan ensin seksiä heidän kanssaan.[2]

Kysyntä Virossa ja Suomessa

Ensimmäinen Viron kysyntää koskeva laadullinen tutkimus julkaistiin viime vuonna. [3] Siinä haastatellut miehet eivät pitäneet prostituutiota ongelmana. Seksin ostajat pitivät luonnollisena, että heillä oli aina käytettävissään naisia maksua vastaan. Useat heistä suhtautuivat seksin ostamiseen, kuten minkä tahansa hyödykkeen ostamiseen. He eivät yhdistäneet siihen moraalisia näkökantoja.

Vastaajat esittivät vaihtelevia ja kiistanalaisia perusteluja toiminnalleen. He sanoivat saavansa prostituoidulta sellaisia seksuaalisia toimintoja, joita he eivät saaneet omalta kumppaniltaan. Kävi kuitenkin ilmi, etteivät he koskaan olleet puhuneet kumppanilleen haluistaan. Tässä voidaankin puhua suhteen kommunikaatio-ongelmista, jotka on ratkaistu käyttämällä hyväksi tuntemattomia naisia, jotka eivät voi neuvotella "kaupan" ehdoista.

Joillakin miehillä oli hyvin konservatiivinen asenne naisten seksuaalisuutta kohtaan; he pitivät joitakin seksuaalisia toimia sopimattomina "säädyllisille" naisille. Prostituoidun kanssa toimimista verrattiin masturbaatioon; miehet pitivät hyvänä sitä, ettei heidän tarvinnut välittää toisen tuntemuksista.

Seksin ostajien omat kokemukset prostituoitujen naisten kanssa erosivat huomattavasti siitä, miten he suhtautuivat prostituutioon yleensä. Miehet kuvasivat prostituoituja teoriassa hyperseksuaalisiksi naisiksi, jotka yhdistivät työn ja huvin. Samanaikaisesti ostajien omat kokemukset eivät liittyneet naisiin, jotka olisivat sopineet tuohon kuvaukseen. Toisaalta miehet olivat osin selvillä naisten sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista ja olettivat, ettei kukaan todella halua olla prostituoitu. Miesten näkemykset olivat hyvin ristiriitaisia.

Kun miehet kertoivat, miksi kävivät prostituoidun luona, yksi näkemys oli, että yleisesti niin tekevät kaikki miehet. Kuitenkin tutkimukset Euroopassa osoittavat, että useimmat miehet eivät koskaan osta seksiä.[4] Ne jotka ostavat prostituoitujen palveluja, tuovat rikollisverkostoille valtavia rahasummia ja tuhoavat tuhansien naisten elämän ja terveyden, usein myös oman ja kumppaninsa terveyden. Seksiteollisuus tekee mitä tahansa pitääkseen yllä kysyntää - se tolkuttaa miehille, että prostituoitujen naisten käyttäminen on normaalia, vaikka todellisuudessa vain pieni osa yhteiskunnasta ruokkii seksiteollisuutta ja siihen liittyvää naiskauppaa.

Suuri osa Virossa vierailevista seksituristeista tulee Suomesta. Anne-Maria Marttila on tutkinut Tallinnaan matkaavia suomalaismiehiä. Hänen mukaansa erityisesti Venäjä, mutta myös Viro näyttäytyvät miehille villinä "itänä". "Idässä" miehet voivat toteuttaa sellaisia puolia itsestään, jotka "todellisessa maailmassa" nähtäisiin epäsovinnaisina tai kieroutuneina ja jotka ylittävät normatiivisen seksuaalisuuden rajat. "Se [seksimatka Viroon tai Venäjälle] on vähän kuin tuotettaisiin elokuva tai musikaali, josta jokainen tietää, että se on peliä…Ja jos palaan Suomeen, astun ulos siitä teatterista."[5] Surullista kuitenkin on, että se mikä on yhdelle teatteria ja hauskanpitoa, on toiselle tuskallista todellisuutta.

Valtion rajan ylittäminen toimii miehille henkisenä siirtymis- tai irrottautumisvaiheena kotiympäristön odotuksista. Jos jokin on Suomessa kiellettyä, on aina ihmisiä, jotka matkustavat maihin, jotka eivät pysty suojaamaan naisiaan hyväksikäytöltä.

Yhteenveto

Seksin ostajat eivät ole tietoisia niistä ongelmista, joista prostituoidut ja naiskaupan uhrit kärsivät, eivätkä omien toimiensa kielteisistä seurauksista. Ostajat ovat sosiaalisesti sokeita: väittäessään olevansa ihmiskauppaa ja järjestäytyneen rikollisuuden tukemista vastaan, he nimenomaan edistävät ihmiskaupan leviämistä ja yhä useamman uuden prostituoidun kauppaamista. Miehet eivät kanna vastuutaan - heistä on helpompaa sanoa, että Viron ja Latvian tai muiden köyhempien maiden naiset haluavat harrastaa rahasta seksiä ulkomaalaisten miesten kanssa.

Keinoja kysynnän vähentämiseen olisi pohdittava erikseen, mutta hyvä alku siihen on oivallus, että naiset eivät ole prostituution ainoita osapuolia, ja että naiskauppaa käydään nimenomaan kysynnän tyydyttämiseksi.

Kristiina Luht

Kirjoittaja työskentelee Viron Sosiaaliministeriössä.