Seurakunta auttajana: Tärkeintä vierellä kulkeminen (2008)

Pelastusarmeija on kristillistä auttamistyötä tekevä järjestö, joka toimii yli 110 maassa. Se on rakentanut sisäisen verkoston ja työtapoja ihmiskaupan torjumiseksi. Pelastusarmeijan avustava sosiaalisihteeri, pelastusupseeri Gun-Viv Glad-Jungner, on työssään perehtynyt ihmiskauppaan. Pelastusupseeri lähestyy ilmiötä hengellisesti ja realistisesti.

Glad-Jungner toteaa, että maailmanlaajuisesti ihmiskaupan uhreja on miljoonia. Euroopassa heitä on kenties satoja tuhansia. Kukaan ei tiedä tarkkaa lukua, mutta laajoista ihmismääristä on kyse. Näin ollen ongelmaa voi luonnehtia vakavaksi, eikä näytä siltä, että ihmiskauppa olisi vähenemässä.

Työssään Glad-Jungner on kohdannut ihmiskauppatapauksia. Suomessa uhreja löytyy varsinkin ulkomaalaisten vastaanottokeskuksista. Heillä on usein taustalla traumaattisia kokemuksia, joita ei ole helppo käsitellä vastanottokeskusten oloissa. Tämä asettaa haasteita myös auttajille.

Virossa, joka kuuluu Pelastusarmeijan hallinnossa Suomen kanssa samaan territorioon, tapauksia on tullut ilmi useissa eri kaupungeissa. Tapaukset vaihtelevat luonteeltaan, mutta tyypillisessä tilanteessa nuori tyttö lähtee työn perässä Iso-Britanniaan ja törmää uudessa maassa vaikeuksiin.

Esimerkiksi alkuvuodesta 2008 Britanniassa löydettiin virolainen tyttö lukittuna asuinhuoneistoon. Tapaus paljastui, kun poliisi teki asuntoon ratsian. Viron lehdistö käsitteli tapausta syyllistävään sävyyn leimaten tytön seksityöläiseksi, joka oli itse syyllinen onnettomuuteensa.

Pelastusarmeijan edustajat valmistautuivat auttamaan tyttöä Virossa, mutta loppujen lopuksi hän ei palannutkaan kotimaahansa siten kuin oli sovittu, mikä esti auttamistoimet. Lehdistökohu lienee ollut tähän suurin syyllinen.

Tapauksesta jäi paha jälkimaku. Glad-Jungner korostaa, että Pelastusarmeijalle ihmisarvo ja ihmisen kunnioittaminen ovat erittäin tärkeitä asioita, ja siksi Viron lehdistön tapaa lähestyä tapausta on erityisen vaikea ymmärtää.

Kun yksi kärsii, kärsivät muutkin

Pelastusarmeijan keskeisenä toimintaa ohjaavana periaatteena on empaattinen eläytyminen toisen ihmisen tilanteeseen. Pyrkimyksenä on noudattaa Paavalin sanaa: "Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa." (Room.12:15). Ihmiskauppa on ilmiönä vaikeasti tunnistettava, ja sen kohtaaminen voi synnyttää ihmisissä pelkoa, ahdistusta ja houkutusta vaieta.

Glad-Jungner kuitenkin muistuttaa, että ihmiset muodostavat kokonaisuuden, jossa kaikilla on oma paikkansa ja tehtävänsä. Raamattu puhuu Kristuksen ruumiista, joka muodostuu ihmisten kokonaisuudesta, jossa kaikki ovat keskenään vuorovaikutuksessa. (1. Kor. 12: 12-27). Jos yksi ihminen kärsii, kärsivät kaikki muutkin. Jaamme ympäri maailmaa keskenämme saman ihmisyyden, olemme kaikki Jumalan lapsia. Tämä näkemys ohjaa osaltaan Pelastusarmeijan toimintaa ja antaa yksilöille rohkeutta toimia hyvän puolesta silloinkin, kun vastassa on rikollista toimintaa, kuten ihmiskauppa.

Apua uhreille

Glad-Jungner korostaa, että ihmiskauppa on aina poliisiasia. Jos esimerkiksi toiminta naapurissa vaikuttaa epäilyttävältä, tai muuta ihmiskauppaan viittaavaa ilmenee, yhteydenottoa poliisiin ei pidä arastella. Poliisilla on aina velvollisuus selvittää asiaa.

Ihmiskauppa on kirjattu Suomen rikoslakiin, ja sitä koskeva osa on astunut voimaan vuonna 2004. Uhrin auttamisessa tarvitaan vahvaa erikoisammattitaitoa ja -asiantuntemusta. Uhri tarvitsee ammattiapua paitsi elinolosuhteidensa järjestämiseen, myös psyykkiseen toipumiseen ja traumojen läpikäymiseen.

Silti myös kirkot ja kansalaisjärjestöt voivat auttaa. Pelastusarmeija on reagoinut ihmiskauppaongelmaan rakentamalla kansainvälisen verkoston, jonka piirissä järjestetään erilaista toimintaa ja välitetään keskitetysti tietoa ongelmasta. Ihmiskaupan ennaltaehkäisy liittyy kiinteäsi köyhyyden ja huono-osaisuuden torjumiseen lähtömaiden alueilla.

Pelastusarmeija on perustanut reilun kaupan kauppaketjun Sally-Annen, jonka kauppoja on ainakin Iso-Britanniassa, Norjassa ja Ruotsissa. Ketju myy kehittyvillä alueilla paikallisesti käsin tehtyjä tuotteita ja yrittää näin luoda lähtömaihin edellytyksiä parempaan elämään ja vähentämään mahdollisuutta päätyä ihmiskaupan uhriksi.

Seurakunta auttajana

Vapaaehtoinen seurakuntalainen tai seurakunnan ammattityöntekijä voivat toimia uhrin ymmärtäjänä, tukijana ja kanssakulkijana lähinnä sen jälkeen, kun muut, ­poliisi etunenässä, ­ ovat aloittaneet asian hoitamisen. Tilanne, jossa ihmiskaupan uhrin asioita hoitavat lähinnä viranomaiset, luo selvän tarpeen myös voittopuolisesti henkistä tukea antavien tahojen, kuten seurakuntien, mukaantulolle.

Seurakuntalaiset voivat tehdä osansa uhrien auttamiseksi esimerkiksi rukoilemalla uhrien puolesta ja julkaisemalla rukousvetoomuksia. Glad-Jungner ei pidä mahdottomana ajatusta, että myös ihmiskauppiaiden puolesta rukoiltaisiin.

Kaikkein tärkeimpänä vallitsevassa tilanteessa Glad-Jungner pitää kuitenkin yleisen tiedontason kasvattamista aiheesta. Jos hyvää tarkoittavat auttajat seurakunnissa eivät tiedä, mistä ihmiskauppailmiössä on kyse, voivat auttamishankkeet valua hukkaan. Jotta auttaminen saadaan tukevalle pohjalle, on tärkeää verkostoitua. Kirkkojen ja seurakuntien on hyvä tehdä yhteistyötä esimerkiksi prostituoituja auttavien tahojen kanssa.

Tiedontason kasvattamisesta ja verkostoitumisesta on Glad-Jungnerin mukaan jo rohkaisevia esimerkkejä. Tällainen on eri kirkkojen edustajista koottu ekumeeninen yhteistyöverkosto ja seurakuntien työntekijöitä varten suunnitellut koulutustilaisuudet, joiden suunnittelussa on mukana myös Prostituoitujen Tukipisteen johtaja Jaana Kauppinen.

Vaikka viranomaiset ovat päävastuussa ihmiskaupan torjunnasta, voidaan viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, kirkon ja yksityisten vapaaehtoisten yhteistyöllä saavuttaa paljon. Tiedon kulkiessa eri tahojen välillä voidaan synnyttää tiivis verkosto, joka on joustavampi vastaamaan uhrien hätään. Näin kyetään myös helpommin havaitsemaan ihmiskauppa silloinkin kun se esiintyy peitellyissä muodoissa.