Hartauksia ihmiskaupasta, osa 1

1. Moos. 1: 26-27

26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." 27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Maria on hyvin kaunis keski-ikäinen nainen. Hänen kasvoiltaan on vaikea lukea mitään tunteita. Istumme sohvalla tilavassa toimistossa ja huoneessa on hiljaista. Hiljaisuuden rikkoo vain ulkoa kuuluvat satunnaiset liikenteen äänet.

"Olen kahden lapsen yksinhuoltaja", sanoo Maria. "Mieheni kuoli muutama vuosi sitten. Minulla on kaksi lasta, 13 ja 15 -vuotiaat tytöt. He asuvat tällä hetkellä äitini luona. Onneksi äitini on vielä niin hyvässä kunnossa, että voi huolehtia heistä." Marian katse harhailee jonnekin kaukaisuuteen ja hänen kasvoillaan erottuu huoli.

"Minulla ei ole mitään koulutusta ja mieheni eläessä hän elätti koko perheen. Minun on ollut vaikea saada töitä kotimaassani. Kuka nyt haluaisi keski-ikäisen kouluja käymättömän naisen töihin? Hyvin koulutetuilla nuorillakaan ei ole töitä. Tai jos löydän töitä, palkka ei riitä perheeni elättämiseen." Maria harmittelee.

"Eräs tuttu nainen kertoi minulle, että Suomessa voisi hankkia hyvin tekemällä seksitöitä. Aluksi ajatus hirvitti minua, mutta kun rahaa ei todellakaan ollut, suostuin lopulta.

Matka Suomeen sujui ihan hyvin. Nainen joka tuli minua vastaan, vei minut erääseen asuntoon. En osaa sanoa minne, koska en tuntenut kaupunkia ollenkaan. Asunto oli aika karu, siellä oli vain sänky ja pöytä. Nainen otti minulta passin pois ja jätti minut yksin asuntoon. Hän myös varoitti kertomasta ulkopuolisille, tai muuten lapsilleni tapahtuisi jotain. Silloin aloin pelätä.

Vasta vähän ajan kuluttua tajusin, että olin lukittuna asunnossa, eikä minulla ollut mitään keinoa edes ottaa yhteyttä ulkopuolelle." Marian katse lähtee taas harhailemaan ja ilme on tuskainen kun hän jatkaa.

"Sen jälkeen kaikki on yhtä sumua. Jouduin ottamaan vastaan asiakkaita niin paljon kuin niitä minulle tuotiin. Sama nainen hoiti minulle asiakkaat ja ilmeisesti veti rahat välistä. Olin väsynyt, peloissani ja kykenemätön tekemään mitään. Päivät ja yöt menivät ihan sekaisin." Hetken aikaa on ihan hiljaista. Tilanteen muisteleminen on vielä liian tuskaista. Vaikka tilanne on jo toinen, muistot tapahtuneesta ovat vielä arkoja. Ihmiskaupan uhriksi joutuneen toipuminen vie paljon aikaa.

Matt. 25: 31-40

31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. 35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. 36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? 39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

"Pääsin pakenemaan asunnosta yhden asiakkaan avustuksella ja hän vei minut poliisiasemalle. Maria sanoo. "Minua kuulusteltiin monta kertaa, mutta olin niin sekaisin, etten muista mitä olen siellä puhunut. Pääsin sitä kautta kuitenkin turvalliseen paikkaan. En kuitenkaan uskalla todistaa parittajaani vastaan, koska pelkään edelleen lapsieni puolesta. Haluan vain palata kotiin lasten luo, en halua pelätä loppuelämääni."

Herra, auta meitä huomaamaan kärsivät sisaremme ja veljemme. Anna meille rohkeutta kohdata myös asioita, joilta mieluummin sulkisimme silmämme. Anna meille korvat kuulla ja silmät nähdä, kun kutsut meitä auttamaan.

Herra kaiken luoja ja lohdutuksen tuoja

siunatkoon sinua

rauhalla ja uskolla

ja varjelkoon sinua

kaikelta pahalta

Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle

suuressa viisaudessaan ja laupeudessaan

ja olkoon sinulle armollinen

ja vapauttakoon sinut tuskista

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi

kuin rakastava jumala, joka haluaa hyvää

ja antakoon sinulle rauhan

missä ikinä oletkin

Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen.

Aamen.

Virsi 442

Henna Laitinen

Diakoni, Helsingin ev.-lut. seurakuntayhtymä

Hartaus on kuultu aiemmin radiohartauksina. Tarinat eivät perustu tositapahtumiin vaan ovat kuvitteellisia.