Toivon hartaus

Raamattu käyttää Jumalasta nimitystä "toivon Jumala" (Rm 15:13). Raamattu myös puhuu siitä, että meidätkin Jumala on kutsunut toivoon (Ef 1:18).

Sveitsiläinen teologi Emil Brunner on sanonut: "Toivo on elämän mielekkyydelle yhtä tärkeä kuin happi keuhkoille."

Unelmat ovat läheistä sukua toivolle. Vaikeuksien keskellä ihmiset unelmoivat siitä, että vielä joskus asiat olisivat paremmin. Toivo paremmasta auttaa meitä kestämään ja ponnistelemaan asioiden muuttamiseksi.

Ihmiset ovat unelmoineet aina. Jo Aadam ja Eeva unelmoivat pääsystä takaisin paratiisiin. Egyptin orjuudessa ja erämaavaelluksella Israelin kansa unelmoi niiden lupausten täyttymisestä, jotka Jumala oli antanut Aabrahamille. Persian ja Babylonian pakkosiirtolaisuudessa israelilaiset unelmoivat pääsystä takaisin omaan maahansa. Kristillinen kirkko on koko historiansa ajan odottanut Messiaan paluuta ja hänen valtakuntansa lopullista toteutumista.

Näiden lisäksi ihmisillä on omat henkilökohtaiset pienet ja suuret unelmansa. Jaakob unelmoi Raakelista, Joona varjosta, jossa voisi levähtää auringon paahtaessa. Jeesuksen parannettaviksi tulleet ihmiset unelmoivat terveydestä.

Ihmiskauppa on monesti kauppaa ihmisten unelmilla. Hyväksikäyttäjä lupaa sitä, mistä ihmiset unelmoivat: rakkautta, parempaa toimeentuloa, menestystä näyttelijänä tai urheilusankarina. Mutta sen sijaan, että nuo unelmat toteutuisivat, ne poljetaan raa'asti maahan. Haaveet mallin tai näyttelijän urasta johtavatkin pornoteollisuuteen ja prostituutioon, aviomies paljastuu parittajaksi, parempaa toimeentuloa toivonut päätyy tekemään työtä epäinhimillisissä oloissa tai täysin kohtuuttomin ehdoin. Uhri on usein siinä asemassa, ettei hän kykene itse tekemään mitään itsensä auttamiseksi.

Jokaisella meistäkin on omat toiveemme ja unelmamme ja myös omat epätoivomme ja pettymyksemme. Olemmeko me keskittyneet tavoittelemaan vain omien haaveidemme toteutumista? Vai riittäisikö meiltä jotakin myös niille, joiden toivo ja unelmat on riistetty kokonaan? Liikenisikö meiltä ajatus, sana tai katse niille lähimmäisille, joita yleensä katsotaan halveksien? Onko meillä rohkeutta puuttua epäoikeudenmukaisuuteen, jos huomaamme sitä? Kiinnitämmekö vaikkapa kaupassa huomiota siihen, ettei meidän ruokaamme ja vaatteitamme ole tuotettu jonkun toisen unelmien kustannuksella?

Rukous:

Jumala, sinä näet meidän unelmamme. Rakastavan isän tavoin sinä haluat antaa meille sitä, mikä ilahduttaa meitä. Kiitämme sinua siitä. Se, mitä toivomme, ei aina kuitenkaan ole samaa kuin mitä tarvitsemme. Auta meitä kestämään katkeroitumatta myös pettymykset. Opeta meitä tyytymään sinun tahtoosi. Ohjaa meitä tulemaan siksi, mitä sinä unelmoit meidän olevan.

Lohduta, Herra, niitä, jotka ovat joutuneet eri tavoin hyväksikäytetyiksi. Kohtaa niitä, joilta on riistetty toivo ja tulevaisuus. Anna sinun ilosanomasi tavoittaa heidät ja täyttää heidät iankaikkisen elämän toivolla.

Auta, ettei oman hyvinvointimme tavoittelu estäisi meitä näkemästä sitä, että kaikilla eivät ole asiat yhtä hyvin. Näytä meille, mitä voimme tehdä lähimmäistemme hyväksi. Auta, ettemme omalla toiminnallamme tai elämäntavallamme riistäisi tai sortaisi ketään, emmekä antaisi hiljaista hyväksyntäämme sille, kun joku toinen tekee niin.

Auta, ettemme myöskään käpertyisi omien ongelmiemme ja vastoinkäymistemme ympärille niin, että suljemme silmämme lähimmäistemme hädältä. Opeta meitä aina ja kaikessa laittamaan toivomme sinuun.

Aamen.

Ulla Leivo

helluntaisrk