Houkutuksilla harhaan - Marian tarina

Seurakuntapastori Tiina Reinikainen

16-vuotias Maria on kutsuttu Suomeen poimimaan mansikoita. Maria on aivan innoissaan. Hän pääsee kesäksi Suomeen, josta hän on kuullut paljon hyvää.

Kesätöiden saaminen Suomesta tuntuu Mariasta lottovoitolta. Hänen köyhässä kotimaassaan töitä ei juuri ole tarjolla tai jos on, niistä maksetaan hyvin huonosti. Mansikoiden poiminnasta ansaitsemallaan palkalla Maria voi auttaa suurta perhettään. Matka Suomeen on samalla hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa.

Laivamatka Suomeen on Marialle suuri elämys. Yksi mansikkatilan työntekijöistä on vastassa häntä satamassa ja he lähtevät saman tien jatkamaan autolla matkaa mansikkatilalle. Automatkan aikana Marialle alkaa kuitenkin vähitellen selvitä, ettei hän suinkaan ole menossa poimimaan mansikoita. Kauhu valtaa hänet, kun hänelle selviää, että häntä ollaan viemässä seksiorjaksi.

Maria on Suomessa kolme viikkoa prostituoituna, kunnes hänet palautetaan kotimaahansa turistiviisumin mentyä umpeen. Vapauduttuaan hän ei uskalla kertoa poliisille mitään, koska häntä hyväksikäyttänet ihmiskauppiaat ovat uhanneet tehdä hänen perheelleen pahaa, jos hän kertoisi tapahtuneesta.  Maria tuodaankin vielä toisen kerran Suomeen seksiorjaksi. Vasta sen jälkeen hän uskaltaa kertoa tilanteestaan perheensä kanssa poliisille ja viranomaiset pystyvät puuttumaan tilanteeseen.

Maria on yksi monista ihmiskaupan uhreista. Ihmisellä käydään kauppaa silloin, kun hänet erehdyttämällä tai pakon avulla siirretään hyväksikäyttötarkoituksessa orjuuden kaltaisiin oloihin. Suurin osa ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä, jotka päätyvät seksityöhön.

Vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö on yleisin ihmiskaupan muoto, muunkinlainen toisen ihmisen hyväksikäyttö on yhtä lailla ihmiskauppaa ja vakava loukkaus ja rikos toisen ihmisoikeuksia vastaan. Ihmiskauppaa voikin ilmetä niin ravintolatyössä ja hieromalaitoksissa kuin maataloustyössä ja  rakennustyömailla.

Ihmiskaupan syitä etsitään usein ihmiskaupan uhrin tai hänen kotimaansa tilanteesta, Marian kaltaisten ihmisten lähtökohdista. Ihmiskaupan varsinainen syy ei voi kuitenkaan olla hätä tai köyhyys. Mikään ei oikeuta toisen ihmisen käyttämistä kauppatavarana. Ihmiskauppa on mahdollista, koska on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita käyttämään hyväkseen toisen hädänalaista tilaa. He ajattelevat ihmisenkin olevan kauppatavaraa. Nyt vietettävällä kirkkojen kansainvälisellä  vastuuviikolla muistutammekin, että ihmiskauppa on nykyajan orjuutta.

Jos asetumme vaikkapa Marian asemaan ja kysymme, tahtoisimmeko itse tulla kohdelluksi kauppatavarana, vastauksemme on varmasti ehdoton ei. Jokainen haluaa tulla kohdelluksi arvokkaana ja ainutlaatuisena ihmisenä. Ihmisenä, jota ei käytetä hyväksi ja jonka vapautta ei mielivaltaisesti rajoiteta. Jeesus on sanonut tämän saman asian kultaiseksi säännöksi nimetyssä elämänohjeessa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

Meillä kaikilla ihmisillä on yhteiset juuret, koska yksi ja sama Luoja on luonut meidät. Siksi meitä kutsutaan jopa Jumalan kuviksi. Heijastamme jokainen jotakin Luojamme pyhyydestä, kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta. Siitä lähtee toisen ihmisen rajan kunnioittaminen – jokaisen naisen ja miehen, jokaisen tytön ja pojan loukkaamattomuuden rajat. Oman ja toisen arvon ja rajan muistaminen ohjaa meitä elämään, jossa Marian kohtalon ei tarvitse olla totta.