Sovintopolitiikan Namibia

Kuvassa YK:n ja Namibian edustajat ja artikkelin laatinut lähetystyöntekijä.

Namibiaa on pidetty eräänä Afrikan menestystarinoista. Se on varmaan totta yhteiskuntarauhan ja monen muunkin mittarin mukaan. Tämän päivän Namibian suurimmat ongelmat liittyvät työttömyyteen, valtaviin tuloeroihin ja Aidsiin. Namibian politiikan johtoajatus on itsenäistymisestä alkaen ollut sovintopolitiikka.

Nämä 20 itsenäisyyden vuotta, rauhan vuotta, ovat ihme ottaen huomioon Namibian historian monine kansanryhmineen ja heidän väliset veriset yhteenotot jo ennen siirtomaa-aikaa, saati sitten Saksan ja Etelä-Afrikan siirtomaa-aikojen mitä epäinhimillisimmät kohtelut ja itsenäisyystaistelun vuodet.

Olen paljon pohtinut mistä on saanut alkunsa sovintopolitiikka anteeksiantamuksen hengessä. Rouva Eeva Ahtisaari sanoi Namibian 20 v juhlassa Espoossa: "Martti Ahtisaaren osallistuminen Namibian rauhan prosessiin kesti 13 vuotta, vuodesta 1977 vuoteen 1990. Me molemmat, mieheni ja minä, olemme kiitollisia Namibian kunniakansalaisuudesta, ja Namibialla on erityinen paikka sydämissämme. Nobelin rauhanpalkintopuheessaan Martti Ahtisaari sanoi, että hän on kiitollinen Afrikalle, joka antoi hänelle ensimmäisen tilaisuuden rauhantyöhön. Mieheni on usein ilmaissut toiveensa ja halunsa palata takaisin Afrikkaan ja tehdä työtä afrikkalaisten parissa. Afrikkalaisten kyky antaa anteeksi on ominaisuus, jota hän ei ole tavannut muualla."

Kuvassa YK:n ja Namibian edustajat ja artikkelin laatinut lähetystyöntekijä.

Ondongan heimokuningas Filemon Elifas murhattiin vuonna 1975. Poliittisissa hautajaisissa, missä syy vieritettiin vapaustaistelijoille silloisen Etelä-Afrikan toimesta, kuninkaan vanha isä Elifas Shindondola puhui: " Ei kysytä kuka tappoi kuninkaan, rukoillaan hänen puolestaan ja annetaan anteeksi". Tuo sama vanha ystäväni opetti minulle anteeksiantamista tuomalla olohuoneeseeni kaksi miestä, jotka olivat uhanneet minua aseella. Kun pyysin miehiä istumaan, he polvistuivat lattialle, rukoilivat Isä meidän rukouksen ja pyysivät anteeksi.

Vuonna 1988 pankkiin Oshakatissa oli tuotu salkku, joka räjähti. Oli palkkapäivä, jolloin pankki oli täynnä asiakkaita. Iskussa kuoli 27 ja yli 100 haavoittui. Piispa Dumeni, jonka tytär oli yksi uhreista, antoi tehtäväkseni joukkohaudan kaivattamisen. Hautajaisista tuli väkisin poliittisluonteiset, niihin saapui kymmenentuhatta ihmistä. Vanha rovasti Vilho Kaulinge nousi puhumaan virallisen ohjelman ulkopuolelta: " Olen vanha ja tuskin koskaan enää saan tilaisuutta puhua näin monelle. Tahdon sanoa tänä surun päivänä vain yhden asian: Juokaa sitä evankeliumin maitoa, jota suomalaiset ovat meille juottaneet, niin kestämme."

Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunta vieraili Namibiassa lokakuussa 1989 tutustumassa YK:n operaatioon, jota johti Martti Ahtisaari. He tulivat myös Ambomaalle, missä olin mukana ohjelman järjestelyissä. Tutustuimme lähetystyön historiaan ja kirkon elämään. Menimme aiemmin mainitun kuninkaan seuraajan hoviin. Istuimme isossa vastaanottomajassa. Ensimmäisen puheenvuoron käytti päällikkö Filippus Uukule: "Te suomalaiset toitte meille evankeliumin, me otimme se ihan kokonaan vastaan. Voitteko nyt auttaa meitä itsenäistymisessä?" Tämä sai kansanedustajissa kyynelvirrat liikkeelle. Kun oli rauhoituttu, he kysyivät kuningas Immanuel Elifakselta, kuinka hän näkee itsenäisyyden tulevan. Koko maailma silloin jännitti miten ja koko rauhanoperaatio ja ensimmäiset vaalit kuukautta myöhemmin onnistuisivat. Kuningas vastasi:" Jos Taivaan Isä antaa meille itsenäisyyden, niin siitä tulee hyvä." No vaikka kansanedustajamme olivat liikuttuneita kokemastaan, niin ei vastaus tyydyttänyt ja jatkoivat kysymistään: " Miten se on mahdollista? Tällä alueella aivan tässä lähellä vasta huhtikuussa tapettiin 300-400 ihmistä YK:n operaation ensimmäisenä päivänä, ja maassa on maailman suurimman tuloerot ja rotuerottelu on vahvasti vielä voimissaan." Kuningas vastasi: "Jos me kaikki yhdessä rukoilemme, niin kaikki tulee menemään hyvin." Lopuksi hän vielä lähtiessämme jatkoi: "Vaikka Suomi on kaukana merten takana, niin rukouksessa olemme yhtä." Vuonna 2009 kuningas kävi Suomessa Lähetysjuhlilla kiittämässä, että tulimme heidän maahansa silloisen kuningas Shikongo Shakalulun kutsusta.

Haastattelin Martti Ahtisaarta Tapiolan Heikintorilla vuonna 1993, missä hän sanoi mm. " Ilman lähetystyötä hän ja YK eivät olisi onnistuneet Namibiassa." Hän myös viittasi silloin jo käynnissä olevaan prosessiin Etelä-Afrikassa.

Namibian itsenäistymistaival kesti kaksikymmentä vuotta. Ennen itsenäistymistä Namibia tunnettiin nimellä Southwest Africa. Kun tuntee tuon Afrikan kolkan asioita, tietää, että Etelä-Afrikan lähes kaikki valkoiset miehet olivat ehtineet palvelleet Namibiassa sotilaina, taistellen itsenäisyyttä vastaan. He seurasivat tarkkaan Namibian asioita. Eli aika suurista asioista oli kyse Namibian onnistumisessa.

Mikä sitten oli kirkon ja meidän lähetystyöntekijöiden rooli? Rinnalla kulkeminen ja tiedon, tai usein hartaan toiveen rukouksen, välittäminen Namibian puolesta, usein salaa ja mitä ihmeellisimmin keinoin. Meillä oli erinomaiset suhteet Ahtisaareen. Silloinen yhdyssihteerimme Ulla Nenonen välitti tietoja ja majoitti ja syötti kaikkia YK:n pääsihteeristä lähtien jo mainittuun ulkoasiainvaliokuntaan.

Varsinainen itsenäistymissota käytiin pitkälti Ambomaalla, eikä alueelle siksi päässyt lehtimiehiä. Hotelleja ei ollut tarpeeksi, ja usein heitä majoitettiin kirkon vierastalossa. Suomen Lähetysseura lähetti Olle Erikssonin auttamaan tuossa vaiheessa, kun pakolaisina olleita alkoi virrata maahan. YK antoi heidän vastaanottonsa organisoinnin kirkoille. Muodostettiin 4neljä suurta vastaanottokeskusta, kaksi katolisen kirkon tiloihin ja kaksi Ambomaalle kirkon asemille, entisille Suomen Lähetysseuran asemille. Kun palanneita pakolaisia sitten oli viety pienempiin keskuksiin ja sieltä kotiseurakuntiin, heitä otettiin kiitosvirsien saattelemana kirkon alttareilla vastaan joka sunnuntai.

Sovinnon onnistumisen taustalla on henkilöitä kuten presidentti Sam Nujoman äiti Helvi, joka kuoli 108 vuotiaana vuonna 2008. Hän rukoili päivät pitkät maansa ja poikansa puolesta. En varmaan ole hurskaampaa ihmistä tavannut. Arkkipiispa John Vikströmin kutsui Helvi Nujoman ennen itsenäisyyttä Suomeen. Sam Nujoma sai näin mahdollisuuden tulla Suomeen ja tavata hurskaan äitinsä vuosikymmenien jälkeen.

Kyky antaa anteeksi, se on vaikea laji, mutta samalla maailman vahvin ase. Olen itse usein sanonut antavan anteeksi ilman, että vastapuoli edes pyytää sitä.

Namibiassa valkoiset pelkäsivät, että jos mustat saisivat vallan, niin he kohtelisivat valkoisia samoin kuin valkoiset aiemmin mustia. Olen kuullut eräästä valkoisten kirkosta, missä rukoiltiin vuosia, jotta terroristijohtaja Nujoma saataisiin päiviltään. Itsenäistymisen jälkeen samat ihmiset rukoilivat: "Jumala siunaa presidentti Nujomaata". Sen saa aikaan anteeksianto.

Teksti ja kuvat:
Seppo Kalliokoski
vaikuttamistoiminnan koordinaattori
Namibiassa 1973-90
Suomen Lähetysseura ry
Suomi-Namibia-Seura ry:n puheenjohtaja

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010