Toivoa kaikkensa kadottaneille

– Nyt on minun vuoroni kertoa tarinani. Nimeni on Akilu Yohannes ja asun Addis Abebassa, Etiopiassa. Avioiduin ensimmäisen kerran vuonna 1998. Saimme viettää vaimoni kanssa neljä ihanaa vuotta yhdessä, kunnes hän sairastui parantumattomasti ja kuoli.
 

– Huomasin ihmisten kuiskailevan selkäni takana. Minulta tiedusteltiin hämmentävän usein omaa terveyttäni. Mietin, oliko minussa jokin vialla? Eräänä päivänä lankomies tuli luokseni. ’Akilu, oletko testauttanut itsesi? Tiesitkö, että vaimosi kuoli aidsiin?’ Järkytyin tiedosta. Samalla ymmärsin syyn ihmisten kummalliseen käytökseen. Lankoni kertoi, että vaimoni oli tiennyt olevansa hiv-positiivinen jo naimisiin mennessämme.

– Hyvin ahdistuneena menin testauttamaan itseni. Minulla ei ollut ketään, jonka kanssa puhua peloistani. Nukkumatta silmäystäkään odotin tuloksia kolme, tuhansilta vuosilta tuntuvaa päivää. Maailmani romahti, kun lääkäri ilmoitti minunkin kantavan hiv-virusta. Tunsin itseni täysin toivottomaksi. Mihin menisin? Pitäisikö minun muuttaa toiselle paikkakunnalle, jossa kukaan ei tuntisi minua?

– Työpaikalla uskouduin pomolleni toivoen tukea. Vakuutin olevani yhtä työkykyinen kuin ennenkin. Esimieheni ei uskonut minua, vaan antoi lopputilin. Siitä lähtien koin olevani muukalainen, meninpä minne hyvänsä. Myös ystäväni hylkäsivät minut.

– Kuitenkin ihmeitä tapahtuu. En koskaan unohda päivää, josta tuli elämäni käännekohta. Kesken erään päämäärättömän kuljeskeluni katseeni osui sattumalta ison seinäjulisteen tekstiin ortodoksikirkon toimiston seinässä: ”Missä on tämän päivän laupias samarialainen?” Astuin toimistoon, jossa minulle kerrottiin Etiopian Pipliaseuran Laupias samarialainen -ohjelmasta, ja kutsuttiin mukaan. Uteliaana menin kolmen päivän kurssille. Löysin tukea, tietoa ja toivon, joka minulta oli kadonnut. Kurssin myötä sain tulevaisuuteni takaisin. Myöhemmin minusta tuli myös ”Rakkautta kaikille” -järjestön perustajajäsen. Järjestöömme kuuluu nyt 300 jäsentä, jotka kaikki ovat hiv-positiivisia. Pipliaseuran antaman koulutuksen turvin järjestämme Laupias samarialainen -työpajoja Addis Abebassa sekä tarjoamme vertaistukea kaikille sitä tarvitseville. Yritämme myös hankkia esim. ompelukoneita ihmisille, jotka ovat työttöminä.

– Olen avioitunut uudelleen ja meillä on vaimoni kanssa pieni lapsi. Iloitsen siitä, että voin itse rohkaista toisia, antaa toivoa heille, jotka kokevat kadottaneensa kaiken.

Teksti: Etiopian Pipliaseura/Satu Toukkari, Suomen Pipliaseura
Ihmisenä arvokas – hiv-positiivisenakin
Laupias samarialainen - hanke Afrikassa

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010