Uskonnonvapaus koulussa

Suomessa koulu ja uskonto liittyvät monella tasolla yhteen. Viime vuosina on kiistelty uskonnonopetuksen asemasta ja tuntimääristä. Uskontoon liittyvät elementit koulun juhlissa ovat puolestaan aina yleisönosastojen kestoaihe lukukausien lopulla.

Uskonnonvapauslakimme vuodelta 2003 turvaa positiivisen uskonnonvapauden, jossa jokaisella on oikeus omaan uskontoon ja sen mukaiseen uskontokasvatukseen. Jokaisella on myös oikeus harjoittaa uskontoa yksin, yhteisesti ja julkisesti.  Sama laki turvaa uskonnottomienkin oikeudet ja suojaa vieraan uskonnon harjoittamiselta.

Nämä oikeudet toteutuvat myös suomalaisessa peruskoulussa ja lukiossa, jossa annetaan oman uskonnon sekä elämänkatsomustiedon opetusta. Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen käsite on poistettu. Uskonnonopetuksella on yleissivistävä tehtävä ja se perustuu opetussuunnitelmaan. Siihen ei kuulu uskonnon harjoittaminen, mutta kylläkin tutustuminen sen muotoihin.

Koulussa on järjestettävä enemmistön uskonnon mukaista uskonnonopetusta. Vähemmistöuskontojen opetusta annetaan huoltajan pyynnöstä, kun kolmen oppilaan raja kunnassa täyttyy. Elämänkatsomustiedon opetusta järjestetään huoltajan pyynnöstä niille oppilaille, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan tai joiden kohdalla kolmen oppilaan raja ei täyty. Enemmistön uskonnonopetukseen voivat kaikki halutessaan osallistua.

Koulussa vietetään myös monenlaisia juhlia, esimerkiksi itsenäisyys-, joulu- ja kevätjuhlia. Ne ovat osa yhteistä koulutyötä, johon tulee kaikkien osallistua. Juhlissa yksittäinen uskonnollinen elementti kuten jouluevankeliumi tai suvivirsi on suomalaisen juhlatradition tutuksi tekemistä ja sen vaalimista. Näin on eduskunnan perustuslakivaliokunta linjannut. Koulun juhlat suunnitellaan ja toteutetaan yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisuuden hengessä, niin että kaikki voisivat osallistua. Uskonnonvapauden nojalla niistä ei pitäisi vapautusta antaa, koska koulun juhlia ei luokitella uskonnon harjoittamiseksi.

Koulu voi järjestää koulupäivän aikana myös uskonnollisia tilaisuuksia, kuten koulujumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Niissä tehdään tiivistä yhteistyötä paikallisseurakunnan kanssa. Nämä tilaisuudet kuuluvat uskonnon harjoittamisen alueelle ja sen vuoksi niihin osallistutaan huoltajakyselyn perusteella, joka suositellaan tehtäväksi kerran kunkin kouluasteen aikana. Oletus näet on, ettei kenenkään vakaumus vaihtele vuosittain.  Muutoksista huoltaja voi toki ilmoittaa. Niille oppilaille, jotka eivät uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistu, koulu järjestää muuta ohjattua toimintaa. Se on toki haasteellista siellä, missä osallistumattomia on paljon.

Tulevat koulutuspoliittiset ratkaisut on syytä punnita positiivisen uskonnonvapauden hengessä. Pienryhmäisten uskontojen tarjoamisvelvoiteraja on pidettävä riittävän matalana, jotta vähemmistöjen oikeus omaan uskontoon ei vaarannu. Myöskään enemmistön oikeuksia ei saa polkea monikulttuuristumiseen ja moniarvoisuuteen vetoamalla. Sellainen monikulttuurisuuspolitiikka, josta kitketään pois uskonnon merkitys, on kestämätöntä. Oikeus omaan uskontoon on mitä suuremmassa määrin lapsen ja nuoren identiteettikysymys.

Tuula Vinko
Kouluasiainsihteeri, TL
Ev.-lut. Kirkkohallitus

2017

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010