Uskonnolliset kokoontumispaikat yhdistävät ihmisiä yli rajojen ja tarjoavat paikan yhteisten asioiden pohdinnalle. Näin ne lisäävät demokratiaa ja voivat toimia äänenä ihmisoikeuksien puolesta. Myös uskonnot ja uskonnolliset tai aatteelliset yhteisöt itsessään sisältävät perinteisiä tapoja selvitä ongelmista, kuten ihmisten välisiä verkostoja.
Uskontojohtajilla on merkittävä rooli yhteisöissään, ja heidän saamisestaan mukaan kehitysyhteistyöhön on hyviä tuloksia koko yhteisön asenneilmapiirissä. Tämä koskee esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittamista, HIV-potilaiden oikeuksien huomioimista tai ihmiskaupan uhrien auttamista. Yhteisöt
voivat johtajiensa esimerkkien mukaisestiottaa vastuuta ympäristönsä heikoimmassa asemassa olevista.
Miten uskontojen välistä rauhaa edistetään?
Työn rauhan puolesta tulisi ennaltaehkäistä kriisejä esimerkiksi tukemalla ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden toteutumista, vahvistaa yhteiskuntaa, kehittää ja edistää rauhanomaisen rinnakkaiselon asenteita ja syrjäytyneiden ryhmien suojelua sekä liittämistä osaksi laajempaa yhteiskuntaa. Konfliktien osapuolten saaminen osaksi normaalia yhteiskuntaa on erittäin tärkeätä yhteiskuntarauhan kannalta. Ilman rauhaa ei ole kehitystä.
Dialogi-, eli keskustelumenetelmillä voidaan ennaltaehkäistä kriisejä. Uskontodialogi tarjoaa tilan konfliktien selvittämiselle, sovinnon syntymiselle ja syrjinnän ehkäisemiselle.