Tänä päivänä puhutaan usein kansanmurhista, etnisistä puhdistuksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista ja monesta muusta käsitteestä joista voi olla vaikea ottaa selvää. Tämä on yritys selventää, mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan.
Vallanpitäjät ovat kaikkina aikoina pelänneet sitä, että he menettävät valtansa. Tämän vuoksi sellaisia ryhmiä ja yksilöitä joita on pidetty uhkina on vainottu. Vainolla voi olla uskonnollisia, poliittisia, etnisiä tai sosiaalisia syitä. Voidaan esimerkiksi yrittää eliminoida ei-pidettyä uskonnollista vakaamusta, tehdä vaarattomiksi pelättyjä poliittisia vastustajia, yrittää päästä eroon sellaisesta etnisestä ryhmästä jonka sopeutumismahdollisuudet nähdään mahdottomina tai mahdollisesti likvidoida sosiaalinen ryhmä joka on ehkä leimattu hyväksikäyttäjäksi.
Vainot kautta historian
Esimerkkinä uskonnollisesta vainosta voidaan tarkastella inkvisition taistelua harhaoppisia vastaan tai omassa ajassamme tapahtuvia islamistien yrityksiä luoda sellainen valtio, jota hallittaisiin islamilaiseen sharia-lakiin perustuen. Tällaisessa valtiossa kaikki ne jotka eivät sopeudu - ei-muslimit yhtälailla maltillisten muslimien kanssa -muodostavat esteen, jolle tulee tehdä jotakin. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että heidät tapetaan tai karkotetaan maasta, mutta että heidät jotenkin nujerretaan ja alistetaan. Poliittinen vaino taas suunnataan oppositiossa oleviin ja tämä ilmiö on tavallinen diktatuureissa. Poliittisia dissidenttejä tapetaan, vangitaan, karkotetaan maasta tai suljetaan mielisairaaloihin. Tämä oli tavallista esimerkiksi Neuvostoliitossa. Ruandan kansanmurha sen sijaan puolestaan oli pääasiassa etnisesti motivoitua. Tuolloin yksi Ruandan kansanryhmistä, hutut, halusi tuhota toisen, tutsit. Stalinin puhdistukset neuvostoajalla olivat suurimmaksi osaksi poliittisia vainoja, mutta niillä oli myös sosiaalisia perusteita, esimerkiksi silloin kun niin kutsuttujen kulakkien yhteiskuntaluokka haluttiin eliminoida.
Usein uskonnolliset, poliittiset, etniset ja sosiaaliset tekijät ovat linkittyneitä toisiinsa. Tämä tulee esille esimerkiksi osmaanien armenialaisiin ja muihin kristittyihin vähemmistöihin kohdistamassa kansanmurhassa, joka tapahtui ensimmäisen maailman sodan aikana ja sen jälkeen. Armenialaiset, assyrialaiset ja kreikkalaiset joutuivat tuolloin uhreiksi sekä etnisistä syistä – he eivät olleet turkkilaisia ja heidät turkkilaistamistaan ei pidetty mahdollisena – sekä uskonnollisista syistä, sillä he eivät olleet muslimeja ja heidät katsottiin näin olleen vääräuskoisiksi. Osmaanihallinnolle, jota nuorturkkilaisten puolue johti, etninen ulottuvuus oli ratkaiseva. Saadakseen paikallista tukea toimilleen, osmaanihallinto käytti taitavasti uskonnollisia tunteita hyväksi, toisin sanoen se käytti hyväksi perinteistä kristittyjen ja muslimien välillä vallitsevaa epäluuloisuutta.
Vainojen syitä
Laajalle levinnyt käsitys pitää uskontoa tärkeimpänä syynä sotaan, vainoon ja vääryyksiin. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Poliittisilla ideologioilla kuten kommunismilla, fasismilla ja nationalismilla on ollut huomattavasti suurempi merkitys mitä tulee kansanmurhiin ja muihin raakuuksiin. Uskonnolla on joskus tällaisissa konteksteissa rooli, mutta usein on kysymys siitä että sitä käytetään poliittisten vallanpitäjien toimesta heidän päämääriensä saavuttamiseen.
Kansanmurha ja sotarikokset
Käsitteellä kansanmurha tarkoitetaan yritystä hävittää kokonaan tai osittain joku uskonnollinen tai etninen ryhmä. Tunnetuin kansanmurha on toisen maailmansodan aikaan tapahtunut holokausti. Etnisestä puhdistuksesta puhutaan silloin, kun etnistä ryhmää ei pääasiallisesti surmata vaan karkotetaan muualle. Jugoslavian sisällissotien aikana 1990-luvulla mm. serbit että kroaatit puhdistivat tiettyjä alueita ei-toivotuista elementeistä, toisin sanoen ihmisistä jotka kuuluivat toiseen kansanryhmään. Myös muut Jugoslavian kansanryhmät syyllistyivät tähän.
Kyse on sotarikoksesta, jos käynnissä olevan sodan aikana tehdään jotain sellaista, mikä on kansainvälisten sopimusten vastaista. Tämä koskee yleensä siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa, esimerkiksi kiduttamista, raiskauksia tai karkottamista. Rikos ihmisyyttä vastaan on käsite jota alettiin käyttää 1800-luvulla, mutta se vakiintui käyttöön vasta toisen maailmansodan jälkeen Nürnbergin oikeudenkäyntien, joissa natsijohtajat tuomittiin teoistaan, yhteydessä. Rikos ihmisyyttä vastaan käsittää sellaisia ihmisiin kohdistuvia rikoksia kuten murha, tuhoaminen, orjuus ja maastakarkoitus.
Tänä päivänä demokraattisia maita on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi on olemassa myös laaja kansainvälinen lainsäädäntö, niin kutsuttu kansainvälinen oikeus, jonka tulisi suojella ihmisyyttä erilaisilta vainoilta. Tunnetuin on YK:n ihmisoikeusjulistus ja YK:n kansanmurhaa koskeva yleissopimus, jotka molemmat on hyväksytty vuonna 1948. Tästä huolimatta kansanmurhat tai etniset puhdistukset eivät kuulu historiaan vaan päinvastoin, 1900-luvulla kuoli ihmisiä enemmän kuin koskaan valtiojohtoisissa massamurhissa.
Kansanmurhien tutkijat Samuel Totten ja William S. Parson ovat toimittaneet kirjan Century of Genocide(Kansanmurhan vuosisata, 2009). Siinä käsitellään viittätoista kansanmurhaa, jotka ovat tapahtuneet 1900-luvulla. Toiset tutkijat laskevat että kansanmurhia on 1900-luvulla tapahtunut vähemmän ja toisten mielestä niitä on enemmän. Tämä riippuu siitä kuinka kansanmurha määritellään. Riippumatta oppineiden käymistä väittelyistä on täysin selvää että 1900-luku oli hirvittävä vuosisata, mitä tulee siviiliväestöön kohdistuviin vääryyksiin ja raakuuksiin.
Lopuksi
Toivokaamme, rukoilkaamme ja toimikaamme sen puolesta, että tämä vuosisata ei mene edellisen ohi niissä tilastoissa jotka koskevat kansanmurhia, etnisiä puhdistuksia, sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Teksti: Svante Lundgren, teologian tohtori
Käännös: Nora Repo
Kääntäjän huomautus: Mitä sharia-lain noudattamisella tarkoitetaan vaihtelee alueittain, eivätkä kaikki islamistit pyri seuraamaan Saudi-Arabian mallia. Sharia-laki takaa ainakin periaatteessa yhteiskunnassa aseman kirjan kansojen uskonnoille.