Kaltoin kohtelu, josta olen kärsinyt Kiinassa, koska harjoitan Falun Gongia
Liu Yumei, Falun Gongin harjoittaja, joka asuu nyt Suomessa
26.5.2012
Nimeni on Liu Yumei. Olen Falun Gongin harjoittaja Kiinasta, Liaoningin maakunnasta. Tässä kirjeessäni kerron teille vainosta, josta kärsin Kiinassa harjoitukseni vuoksi. Toivon, että tarinani auttaa levittämään tietoisuutta julkisuudessa kauhistuttavista ihmisoikeusloukkauksista Falun Gongin harjoittajia vastaan Kiinassa.
Työskentelin Kiinassa tehtaassa nuorempana johtajana. Aloin harjoittaa Falun Gongia marraskuussa 1997. Olin kärsinyt monista sairauksista, kuten vakavasta mahahaavasta, reumatismista, sydänsairaudesta ja huimauksesta. Pian Falun Gong -harjoituksen aloittamisen jälkeen parannuin näistä sairauksista, ja hyödyin harjoituksesta sekä fyysisesti että henkisesti. Nähtyään suuret muutokset minussa äitini, sisareni, sisarentyttäreni ja monet kollegani alkoivat myös harjoittaa Falun Gongia. Vain muutamassa vuodessa Falun Gongin harjoittajien määrä Kiinassa kasvoi 100 miljoonaan, sillä ihmiset huomasivat sen huomattavat hyödyt yksilöihin ja yhteiskunnalle.
Valitettavasti miellyttävä aikani Falun Gongin parissa ei kestänyt kauaa. Heinäkuussa 1999 Kiinan kommunistipuolue (KKP) alkoi vainota Falun Gongia kaikkialla Kiinassa. Koska en suostunut luopumaan Falun Gongista, minut pidätettiin yhdeksän kertaa ja minua on pidetty vankeudessa yhteensä 329 päivää yli kymmenessä eri paikassa, kuten Pekingissä sekä Guangzhoun kaupungissa, Guangdongin maakunnassa. Vankeuteni aikana minua kidutettiin epäinhimillisesti yli 30 eri tavalla. Seurauksena vammauduin kerran enkä voinut elää normaalia elämää. Kuusi kertaa poliisi myös murtautui kotiini ja penkoi tavaroita sekä takavarikoi yli 76 000 yuania perheeltäni. Kaikki henkilökohtainen omaisuuteni ryöstettiin ja perheeni tuhottiin täysin. Neljä kertaa olin kidutuksen johdosta kriittisessä tilassa.
Kärsimäni kidutus
Marraskuussa 1999 osallistuin Falun Gong -konferessiin, joka pidettiin Guangzhoun kaupungissa. Kun olimme jo nukkumassa, jotkut aseistetut siviiliasuiset poliisit murtautuivat majoitukseemme. He pidättivät yli 30 Falun Gongin harjoittajaa ja lähettivät meidät pidätyskeskukseen. Ryhdyin nälkälakkoon protestoidakseni pidätystä. Poliisit laittoivat minut käsi- ja jalkarautoihin ja määräsivät kolme isokokoista miesvankia syöttämään minulle suolavettä. Kolme miestä painoi minut maahan, astuivat raajojeni päälle, väänsivät suuni auki hammasharjalla ja syöttivät minua väkisin muovipullosta. Sitten he raahasivat minut pieneen alle 20 neliön ikkunattomaan selliin, jossa pidettiin yli 30 Falun Gongin harjoittajaa. Tässä sellissä jouduimme tekemään kaikki päivittäiset toimenpiteet, ja meidät pakotettiin tekemään paperikukkia joka päivä. 20 päivää myöhemmin minut lähetettiin takaisin kotikaupunkiini, ja olin vangittuna pidätyskeskuksessa. Minut pakotettiin seisomaan kolmen päivän ajan betonilattialla 25-asteen pakkasessa. Sen jälkeen minua pidettiin tarkkailussa tehtaassani enkä saanut mennä kotiin edes Kiinalaisena uutena vuotena. 78 päivän vankeuden jälkeen ja maksettuani 3000 yuanin sakot minut vapautettiin 4. maaliskuuta 2000. Välttääkseni pidätykset jatkossa jätin kotini ja ryhdyin kodittomaksi.
Ryhdyin syömälakkoon protestoidakseni kaltoin kohteluani. Pakkosyöttääkseen minua he työnsivät minut sänkyyn ja sitoivat minut siihen niin tiukasti, etten voinut lainkaan liikkua. Samaan aikaan vankilan lääkäri Zhang löi minua kasvoihin suurella puisella kepillä, johon oli kirjoitettu Falun Gongin perustajan nimi. Pakkotyön jälkeen Li Wei -niminen poliisi ja seitsemän vankia painoivat minut maahan käytävällä ja alkoivat pahoinpidellä minua. He peittivät pääni ja potkivat minua voimakkaasti päähän ja rintaan. Minua huimasi enkä pystynyt hengittämään. 33 päivän mittaisen kaltoin kohtelun jälkeen minusta tuli niin riutunut, että näytin kuin muumiolta. Ranteeni vahingoittui pahasti oltuani 27 päivää käsiraudoissa, ja arpi on vielä tänäkin päivänä edelleen näkyvissä. Helmikuun 2. päivän iltana jotkut poliisit kuljettivat minut Pekingin läntiselle rautatieasemalle autolla, ja jättivät minut sinne.
Huhtikuun 9. päivänä 2002 klo 22 aikaan illalla kahdeksan poliisia murtautui kotiini ja pidätti minut. Samaan aikaan yli 20 poliisia kansallisen turvallisuuden toimistosta penkoi toisissa paikoissa sijaitsevia talojani. Pidätykseni aikana huhtikuun 1.-25. päivän aikana he antoivat minulle sähköpampuilla sähköshokkeja kasvoihin, suuhun ja nenään. Minua ei vapautettu ennen kuin olin kriittisessä tilassa. Noin 15 päivän kuluttua minut vapautettiin, mutta poliisi kuitenkin varjosti sukulaisiani saadakseen tietää jälleen olinpaikkani. Välttääkseni vainotuksi tulemista lähdin Kiinasta ja pakenin Thaimaahan, jossa minut viimein hyväksyttiin Suomeen YK:n pakolaisena.
Kun minut pidätettiin, poliisi ei koskaan tiedottanut siitä kenellekään perheenjäsenelleni. Pidätykseni aikana äitini kaipasi minua niin paljon, että hän meni usein kadulle valokuvani kanssa ja toisteli nimeäni. Isäni nyyhkytti suruissaan niin paljon, että hän sokeutui. Surun murtamana mieheni kuoli elokuussa 2009 ja äitini syyskuussa 2009.
Kärsimäni vaino on vain jäävuoren huippu Kiinan kommunistipuolueen (KKP) toimeenpanemasta vainosta Falun Gongin harjoittajia vastaan. KKP:n laatima toimintaperiaate Falun Gongin tuhoamisessa oli: ”tärvelkää heidän maineensa, saattakaa heidän taloudelliseen vararikkoon, ja tuhotkaa heidät fyysisesti”. Monet Falun Gongin harjoittajat yksinkertaisesti katosivat, monet pidätettiin ja tapettiin, ja monia pidetään edelleen kärsimyksessä Kiinan työleireillä ja vankiloissa. Nyt raportoituja kuolemantapauksia on jo 3550http://en.minghui.org/. Ja vielä useampia harjoittajia on kuollut elinryöstöjen uhreina http://organharvestinvestigation.net/ .
Koen olevani hyvin onnekas, että saatoin paeta Kiinasta vapaaseen maailmaan. Kiitän YK:ta, Punaista ristiä ja Suomen hallitusta sekä kaikkia maita ja järjestöjä, että he ovat auttaneet pelastamisessa. Samalla toivon, että Falun Gongin harjoittajiin edelleen kohdistunut vainoa Kiinassa loppuisi pian kaikkien ystävällisten ihmisten yhteisponnistuksilla.
Parhain terveisin
Liu Yumei