Uskonnon vuoksi vainotut turvapaikanhakijoina - Tiesitkö?

Uskonnonvapaus on ihmisoikeussopimuksiin kirjattu, jokaiselle kuuluva luovuttamaton perusoikeus.  Uskonnonvapaus sisältää sekä positiivisen että negatiivisen ulottuvuuden; ihmisillä on vapaus uskontoon sekä vapaus uskonnosta. Tähän sisältyy myös oikeus vaihtaa uskontoa tai uskonnollista vakaumusta.

Uskonnonvapaus on otettu huomioon myös Geneven pakolaissopimuksessa. Uskonto on yksi vainon peruste, jonka vuoksi voi saada kansainvälistä suojelua. Pakolaissopimuksen ja Suomen ulkomaalaislain mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Uskonto harvoin ainoa vainon peruste

Suomeen saapuu vuosittain vaihteleva määrä turvapaikanhakijoita. Viime vuosina hakijoiden määrä on vaihdellut kolmesta kuuteen tuhanteen.  Vain harvalla vainon perusteena on uskonto. Tarkkaa määrää on vaikea arvioida, sillä viranomaiset eivät tilastoi turvapaikkaperusteita.  

Uskontoon perustuvan vainon vuoksi Suomeen saapuu turvapaikanhakijoita muun muassa Irakista, Iranista ja Afganistanista. Näistä maista Suomeen on saapunut mm. kristittyjä, Jehovan todistajia ja bahá’í -uskonnon edustajia. Uskonto on heidänkin kohdallaan harvoin ainoa vainon peruste, sillä hakijat saapuvat pitkittyneiden konfliktien alueilta, joissa tapahtuu myös muita ihmisoikeusloukkauksia. Vähemmistöuskontojen edustajat voivat kuulua myös etniseen vähemmistöön ja lisäksi he voivat olla vainon vaarassa esimerkiksi sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen vuoksi.

Kuinka vakaumus todistetaan?

Uskonto voi olla vainon peruste turvapaikanhakijoilla, jotka ovat aina kuuluneet vähemmistöuskontoon tai jotka ovat kääntyneet eri uskontoon kotimaassaan tai sieltä lähdön jälkeen. Mikäli kääntyminen on tapahtunut kotimaasta lähdön jälkeen, kyse on ns. sur place –perusteesta.

Korkein hallinto-oikeus on linjannut YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n näkemystä noudattaen vuosikirjaratkaisuissaan, että sur place -tilanteissa päätöksentekijän on tutkittava kääntymisen aitous. Vakaumuksen aitoutta selvitetään muun muassa kysymällä uskonnollisista juhlapäivistä ja opillisista kysymyksistä.

Uskonnollista vakaumusta ei tarvitse salata

Viranomaiset ovat vedonneet kielteisissä turvapaikkapäätöksissä uskontoon perustuvan vainon osalta siihen, että hakija voi välttyä vainolta salaamalla vakaumuksensa. ”Kaapissa pysymistä” on edellytetty myös seksuaalisen suuntautumisen ja poliittisen mielipiteen osalta.

Vaatimus identiteetin salaamisesta tai vaihtamisesta vainon välttämiseksi on pakolaisoikeuden vastaista. Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut tämän periaatteen vuosikirjaratkaisussa seksuaalisen suuntautumisen osalta (KHO:2012:1). Linjauksen mukaan hakijalta ei voida vaatia, että hän peittäisi tai muuttaisi identiteettinsä välttyäkseen vainolta. Uskonnollinen vakaumus on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, jota kenenkään ei tulisi joutua piilottamaan tai vaihtamaan.

Anu Koikkalainen
Suomen Pakolaisneuvonta

2017

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010