Uskonnonvapaus ja pakolaisuus kansainvälisessä oikeudessa

Oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen on perustavaa laatua oleva vapaus ja ihmisoikeus. Siihen kuuluu oikeus uskoa tai olla uskomatta, kuten myös oikeus vaihtaa uskontoa. Tätä oikeutta keneltäkään ei voi viedä. Tämä oikeus on ehdoton. Uskonnonvapauteen kuuluu edelleen oikeus harjoittaa uskoaan sekä yksin että yhdessä muiden kanssa joko yksityisesti taikka julkisesti. Tätä oikeutta saa rajoittaa vain tietyin ehdoin. Rajoituksen täytyy perustua lakiin, olla tarpeellinen suojellakseen yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveyttä, moraalia tai muiden perusoikeuksia ja vapauksia sekä olla oikeasuhtainen. Vaikka oikeutta harjoittaa uskontoa voidaan rajoittaa, loukkaus tätä oikeutta kohtaan ei ole vähemmän vakava kuin loukkaus joka kohdistuu uskonnonvapauden ehdottomaan osaan. Oikeus harjoittaa uskontoaan on kiinteä osa uskonnonvapautta.

Pakolaisten suojelu

Pakolaisten suojelu perustuu pakolaisten asemaa ja oikeuksia koskevaan yleissopimukseen vuodelta 1951, joka myös tunnetaan Geneven pakolaissopimuksena. Uskonto on yksi pakolaissopimuksen mainitsemista vainoperusteista. Kun ihminen joutuu pakenemaan uskontonsa vuoksi vaino voi liittyä uskontoon uskona, identiteettinä tai elämäntapana. Uskolla tarkoitetaan kaikkia uskoja, sekä teistisiä että ei-teistisiä sekä ateismia. Identiteetti liittyy kuulumiseen yhteisöön, jota yhdistää yhteinen usko, yhteiset rituaalit ja traditiot taikka etninen alkuperä. Joillekin ihmisille uskonto on elämäntapa, johon liittyy tietynlainen pukeutuminen tai uskonnollisten sääntöjen ja tapojen noudattaminen. Kaikki oikeudenloukkaukset, jotka kohdistuvat uskonnonvapauteen eivät kuitenkaan muodosta perustetta myöntää pakolaisasema. Oikeudenloukkauksen täytyy olla tarpeeksi vakava.

UNHCR on YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu ja järjestöllä on YK:n mandaatti valvoa pakolaissopimuksen täytäntöönpanoa. Tätä varten UNHCR on mm. julkaissut suuntaviivoja koskien pakolaissopimuksen erityiskysymyksiä. Yhdet suuntaviivat koskevat uskonnollista vainoa. Suuntaviivojen mukaan pelkkä kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön ei normaalioloissa riitä syyksi myöntää pakolaisasema. Kuitenkin, tietyissä tapauksissa -esimerkiksi maan poliittisista ja uskonnollisista oloista johtuen - olosuhteet voivat muodostua sellaisiksi, että pelkkä kuuluminen uskonnolliseen ryhmään asettaa ihmisen vainon vaaraan.

Vainotut turvapaikanhakijoina

Turvapaikkaprosessissa hakijan uskottavuus on keskeinen kysymys. Tämä koskee myös tilanteita, jossa hakija viittaa uskontoonsa vainon syynä. Tällöin uskottavuutta yleensä testataan kysymällä hakijalta tietoja hänen uskonnostaan. Tämä ei välttämättä aina ole hyödyllistä. On otettava huomioon, että hakijoiden tietotaso voi vaihdella huomattavasti riippuen hakijan koulutuksesta, taustasta, iästä ja sukupuolesta. Myös henkilöllä joka on tapauskovainen tai vain syntynyt uskonnollisen yhteisön jäseneksi voi olla hyvin heikko tietämys oman uskonnon asioista. Tieto ei myöskään välttämättä korreloi uskonnollisen vakaumuksen kanssa. Aina on otettava huomioon se, että naiset ja miehet voivat kokea uskonnollisen vainon aivan eri tavoilla sukupuolestaan riippuen.

Erityisen kysymyksen muodostavat tapaukset jolloin turvapaikanhakija on vaihtanut uskontoaan turvapaikkaprosessin aikana. Tällöin uskottavuuskysymykseen yleensä kiinnitetään erityistä huomiota. Jos kääntyminen ei ole aitoa ja se on kaikille - mukaan lukien hakijan kotimaan viranomaisille – selvää, eikä siitä seuraa oikeudenloukkauksia, ei ole syytä myöntää pakolaisstatusta. Tästä huolimatta on muistettava, että kaikissa tapauksissa, jos paluu ei ole turvallinen, turvapaikka tai muuta kansainvälistä suojelua on myönnettävä. Ketään ei saa palauttaa alueelle jossa häntä uhkaa vaino.

Usko, uskontoon perustuva identiteetti ja uskontoon perustuva elämäntapa ovat niin olennainen osa ihmisen identiteettiä, että keneltäkään ei voida vaatia, että hän piilottaa tai vaihtaa sen taikka luopuu siitä, jotta hän säästyisi vainolta. Vaino ei lakkaa olemasta vainoa vain siksi, että joku välttää sen käyttäytymisellään. Jos vaadittaisiin, että kaikkien on pyrittävä välttämään vainoa luopumalla niistä oikeuksista mitä heillä on - esimerkiksi oikeudesta harjoittaa uskontoaan - ennen kuin he voivat saada suojelua, se perusta, jolla pakolaissopimus seisoo, kapenisi huomattavasti. Tällainen vaatimus ei ole pakolaissopimuksen periaatteiden mukainen.

Thomas Bergman
Lakimies
UNHCR, Tukholma

2017

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010