Hartausaineisto: Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu

1 Raamatuntekstit

”Kun Jeesuksen seuralaiset näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: 'Herra, iskemmekö miekalla?' Yksi heistä iskikin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi. Mutta Jeesus sanoi: 'Ei! Antakaa tämän tapahtua.' Hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet.” (Luuk. 22:49-51)

”Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu.” (Matt. 26:52b)

2 Alustus

Nämä Luukkaan ja Matteuksen tekstit löytävät tiensä hartauksiin ja jumalanpalvelusteksteihin joka vuosi, koska ne sattuvat olemaan osa ylösnousemususkolle keskeistä pääsiäiskertomusta. Silti harvoin niiden edessä pysähdytään miettimään tapahtumaa Matteuksen versioon taltioidun opetuksen näkökulmasta:

”Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu.”

Jeesus muistuttaa tässä seuraajiaan elämän kunnioittamisen periaatteesta (1. Moos. 9:6), mutta etenkin siitä, miten herkästi negatiivinen tunnekuohu pelon, vihan tai raivon iskiessä johtaa ylilyöntiin, jolla voi olla pahimmallaan peruuttamattomat seuraukset.

Ajattelepa tilannetta ja Pietarin tulistumisen seurauksia, jos hänellä ei olisi ollut mukana miekkaa tai muuta kättä pidempää? Olisiko pelon ja epätoivon synnyttämä primitiivinen reaktio Pietarissa jäänyt 'vain' satuttavien sanojen tai korvatillikan tasolle? - Ei toki sanojakaan saa vedettyä takaisin, mutta seuraamus vihastumisesta olisi voitu kuitata vaikka vilpittömällä anteeksipyynnöllä. Nyt lähimmäiselle tuli aiheutettua pysyvä vamma, jota Pietari ei mitenkään kyennyt hänelle hyvittämään.

En usko, että Pietarin voimakas reaktio hämmentävässä tilanteessa oli mitenkään tavaton. Mietipä vuorostasi omaa elämääsi ja tilanteita, joissa sinä olet syystä tai toisesta menettänyt malttisi ja vihastunut lähimmäiseen. Kuinka usein olet tuolloin valinnut kypsästi rakastaa lähimmäistä kaikesta huolimatta? Vai onko kenties ajatuksiin hiipinyt jotain pahaa jopa niin, että primitiivinen kostonhimo on päässyt nousemaan pintaan?

Kun tähän lisätään vielä tieto, että tilastojen mukaan maailmassa kuolee keskimäärin joka minuutti henkilö aseellisen väkivallan seurauksena ja että ainakin 60 % ihmisoikeusloukkauksissa käytetään pienasetta, herää aiheellinen kysymys siitä, että kuinka paljon vähemmän väkivaltaa olisi, jos meillä vihastuksessa epäkypsästi toimivilla ihmisillä ei olisi matkassa 'Pietarin kättä pidempää'?

Väkivallan tekijä tuskin ehtii ohikiitävässä hetkessä puntaroimaan liipaisimen painalluksen seuraamuksia väkivallan uhrille, uhrin perheelle tai edes itselleen. Ja kun lopputulos kovin usein on peruuttamaton, johtaa se väkivallan tekijänkin osalta ”miekkaan kaatumiseen” - jos ei kirjaimellisesti kostona, niin ainakin henkiseen kamppailuun syyllisyydessä.

Hartaustekstissämme Pietarin onni oli siinä, että Jeesus pystyi korjaamaan sen, mitä Pietari ei osannut korjata. Jeesuksen esimerkki tarpeettoman väkivallan jälkien korjaajana olkoon muistutus meille siitä, että väkivallalle on aina olemassa parempi vaihtoehto. Ja jos matkassa ei ole 'Pietarin kättä pidempää' – on aina mahdollisuus ja tilaa myös katumukselle ja anteeksipyynnölle. Tästä meitä muistuttaa osuvasti J.R.R. Tolkienin romaanin sanat:

Many that live deserve death. And some that die deserve life. Can you give it to them? Then do not be too eager to deal out death in judgement.

Monet niistä jotka elävät ansaitsee kuoleman. Ja jotkut jotka kuolevat ansaitsisivat elämän. Pystytkö sinä antamaan sen heille? Älä sitten ole niin innokas jakamaan kuolemantuomioita.

(J.R.R. Tolkien, The Fellowship of the Ring, Sormuksen ritarit)

3 Rukous

Pyhä ja väkevä Yksi,

me tulemme sinun luoksesi heikkoina

 

Vahvista meitä, laupias Herra

Me tuomme sinun eteesi kirkon,

heikon työssään, epäilevän uskossaan,

jäsenmäärältään hupenevan,

pelokkaana lähtemään liikkeelle.

Vahvista meitä, laupias Herra

Me tuomme sinun eteesi maailman,

uupuneen ja huolten painaman,

sodan ja rikosten runteleman,

pahan lannistaman, väkivallan musertaman.

Vahvista meitä, laupias Herra

Me tuomme sinun eteesi ystävät,

yksinäiset ja rakkaudessa pettyneet,

ikävän ja kaipauksen uuvuttamat,

pelon ja tuskan ahdistamat.

 

Vahvista meitä, laupias Herra

(ote kirkkoisä Augustinuksen (354-430) rukouksesta)

 

Hartauksen laati pastori Jori Brander, metodistikirkko

2017

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010