Resurssien yhteys konflikteihin

Luonnonvaroilla on tärkeä merkitys yhteiskunnissa elannon lähteenä, teollisuuden ja tuotannon ylläpitämisessä ja identiteetin määrittäjänä. Monet pohjoisen maat ovat riippuvaisia luonnonvarojen tuonnista etelästä. Luonnonvaroja voivat hallita paikallisyhteisöt, hallitukset, kapinallisryhmät, yritykset ja ulkopuoliset toimijat kuten kansalaisjärjestöt tai monikansalliset yhtiöt.

Taistelu maasta ja resursseista lienee vanhimpia konfliktiin johtaneita tekijöitä. Resursseista saadaan verovaroja, mutta resurssien väärinkäyttö, vallan keskittyminen, talouden läpinäkyvyyden ohittaminen, lahjukset ja korruptio, julkisten varojen siirrot yksityistileille, luonnon tuhoutuminen ja ihmisoikeusloukkaukset ovat siemeniä konflikteille. Jos valtiokoneisto on hauras, voimakkailla ja karismaattisilla intressiryhmillä on kyky päästä käsiksi resursseihin ja väärinkäyttää niitä esimerkiksi aseiden ostamiseen ja taistelijoiden mobilisoimiseen. Luonnonvarojen väkivaltainen kaappaaminen, pakkotyövoiman käyttö varojen hyödyntämiseksi ja menestyvien bisnesten pyörittäminen ovat keinoja, joilla konflikteja rahoitetaan.

KONFLIKTIEN SYITÄ

Konfliktien ja resurssien yhteyksistä on olemassa erilaisia teorioita. Vääryysteorian mukaan resurssien vähäisyys, köyhyys, taloudellinen epätasa-arvo ja ihmisten kokemat epäoikeudenmukaisuudet ovat resurssien hallintakonfliktien syy. Resurssikirousteorian mukaan laajat luonnonvarat voivat aiheuttaa resurssikirouksen - kun helposti kaapattavia varoja on kätevästi näkösällä, tilanne johtaa talouden taantumiseen, korruptioon, sosiaalisiin ongelmiin, demokratian puutteeseen ja väkivaltaisiin yhteenottoihin resurssien hallinnasta. Resurssibuumi aiheuttaa irrationaalinen käytöstä poliittisten eliittien tasolla, mistä seuraa surkeaa talouspolitiikkaa, instituutioiden rappeutumista, lyhytnäköisyyttä, laiskiaismaista käytöstä ja ylenpalttisuutta.

Poliittiset ongelmat konfliktien taustalla

Poliittinen epävakaus, polttavat kysymykset itsemääräämisoikeudesta, hauraat valtiot, valtion kyvyttömyys turvata kansalaistensa turvallisuus, huono hallinto, demokratiavaje, etninen eriarvoisuus, uskonnonvapauden puute, ja monet kehitykseen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvät ongelmat edeltävät usein konflikteja. Etninen eriarvoisuus voi aiheuttaa kapinointia ja väkivaltaa tilanteissa, joissa tietty etninen ryhmä hyötyy resursseista selvästi muita enemmän tai hallinnoi niiden käyttöä. Poliittiset konfliktit, jotka muuttuvat väkivaltaisiksi, heikentävät valtion kykyä toimia oikeudenmukaisesti ja valvoa resurssien käyttöä entisestään ja tuhoavat luonnonvaroja ja luonnon monimuotoisuutta. Ongelmien kierre aiheuttaa nopeasti talouden taantuman ja ongelmat pahenevat.

Aseellisen väkivallan läsnöolo

Aseellisen väkivallan läsnäolo yhteiskunnassa kielii usein valtion epäonnistumisesta turvallisuuden takaajana, oikeusvaltion toimimattomuudesta ja tehokkaiden konfliktin ennaltaehkäisymenetelmien puuttumisesta. Sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen epätasa-arvo, vähemmistöjen systemaattinen syrjintä, väkivallan läsnäolo yhteiskunnassa ja sen huono esimerkki nuorille (esim. väkivaltaisten jengien läsnäolo ja väkivaltaiset maskuliiniset identiteetit, joita ihaillaan), perheiden hajoaminen, alhaiset koulutusmahdollisuudet,epätoivoiset elämäntilanteet ja tulevaisuuden mahdollisuuksien puuttuminen, pitkäkestoinen työttömyys, taloudelliset huolet ja talouden ailahtelu, köyhyys, resurssien vähäisyys ja niistä kilpaileminen sekä valtion hallinnon heikko suorituskyky ovat kaikki indikaattoreita, jotka voivat johtaa aseelliseen väkivaltaan.

Resurssiriippuvuus

Yhteiskunnan riippuvuus muutamista raaka-aineista saattaa sen alttiiksi maailmanmarkkinoiden heilahteluille, jolloin hintojen vaihtelut ja taantumat voivat johtaa suoraan köyhyyteen ja vahvistaa pinnan alla lainehtivia konflikteja. Kansallinen yliriippuvuus resursseista kielii valtion hauraudesta, jopa epäonnistumisesta. Resurssiriippuvuuteen liittyvät usein sosiaaliset ja institutionaaliset heikkoudet, oikeusvaltion puuttuminen, korruptio, saalistaminen, talouskurin puuttuminen, laiton kauppa, rikollisuuden yleisyys, omien suosiminen ja rikollisryhmien pyrkimykset hallita resursseja luovat lähtötilanteen, jossa aseellisten ryhmien toiminta saa maaperää.

Sosiaalinen epävakaus

Muita resurssikonflikteihin johtavia tekijöitä ovat väestönkasvu, ihmisten liikehdintä alueelta toiselle, kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja sosiaalinen epävakaus. Nämä ongelmat vaikuttavat ympäristöön ja siten suoraan toimeentuloon ja elinkeinoihin, jolloin vähenevien resurssien oikeudenmukaisella allokaatiolla, hallinnalla ja käytöllä on yhä suurempi merkitys konfliktien ehkäisemisessä. Resurssisodilla tuntuu olevan yhteys järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Laiton kauppa, olipa kyse ihmisresursseista tai laittomista tuotteista tai raaka-aineista, noudattaa näiden kaikkien kohdalla hyvin paljon samoja reittejä ja mekanismeja.

2017

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010