Sodasta rauhaan

Osapuolia voi olla vaikea saada sitoutumaan rauhaan ja lopettamaan sotimista, koska resurssien käyttö pönkittää ryhmien intressejä. Sodasta toipuva yhteiskunta saattaa olla tilanteessa, jossa hallitus, yritykset ja muut ryhmät ovat taistelleet resursseista ja ovat haluttomia luopumaan niiden hallinnasta yhteisen edun nimissä. Resurssien päätyminen vallanvälineeksi muutamien käsiin eriarvoistaan yhteiskuntaa, marginalisoi heikoimmassa asemassa olevia ja aiheuttaa lisää levottomuutta.

Konfliktien jälkeisissä yhteiskunnissa rauha on usein hauras. Jatkuvat riidat luonnonvarojen hallinnasta ja jakamisesta, huono ja heikko hallinto, velka, läpinäkyvyyden puute, paikallisen kapasiteetin puute ja epävakaa talous ovat kaikki epävakautta aiheuttavia tekijöitä, jotka voivat johtaa väkivaltaisiin protesteihin. Jos kansainvälisiä standardeja ei ole huomioitu maassa ennen konfliktia, on luonnonvaroja vaikea hallinnoida niiden mukaisesti, läpinäkyvyys, oikeudenmukaisuus ja kestävyys huomioiden.

Luonnonvarojen kestävä hallinta

Luonnonvarojen onnistunut hallinta (natural resource management NRM) on rauhan ja kestävän kehityksen edellytys. Konfliktinehkäisyssä luonnonvarat ovat keskeisessä asemassa, koska niiden avulla voidaan saavuttaa menetettyä taloudellista potentiaalia epävakaalle maalle. Taloudellisen näkökulman lisäksi tarvitaan ennakkovaroitusta ja pitkän tähtäimen konfliktiriskit huomioivaa ympäristösuunnittelua. Ennakoimalla ja suunnittelemalla voidaan eliminoida tulevia uhkia ja riskejä.

Konfliktien ratkaisemisessa tulee ottaa huomioon ympäristö ja luonnonvarat. Ympäristön muutokset ja globaalin talouden epäkohdat johtavat konflikteihin resursseista silloin, kun luonnonvaroista riippuvaisella paikallisväestöllä ei ole muita elannon mahdollisuuksia. Siksi onkin tärkeää kehittää vaihtoehtoisia elinkeinoja ja pohtia useiden luonnonvararyhmien yhtäaikaista käyttöä. Resurssiriippuvuuden korjaamiseksi on syytä investoida tuotantoon, innovaatioihin, ihmisresursseihin, ihmispääomaan ja palveluiden tuottamiseen raaka-ainetuotannon rinnalla. Esimerkiksi monissa maissa kaupallinen viljely on ohittanut perinteisten ravinteikkaiden ruokakasvien viljelyn paikalliseen käyttöön ja ruoka yksipuolistuu tai sitä ei raaskita syödä itse. Ravinnon ja elinkeinojen monopuolisuus ja mahdollisuudet luovat lisää toivoa.

Sodan toimijat

Osansa on myös sotivan alueen ulkopuolisilla toimijoilla, jotka pyrkivät hyötymään tilanteesta ja resursseista. Kansainväliset järjestöt, ulkomaiset sijoittajat ja kauppakumppanit pystyvät vaikuttamaan väkivallan markkinoihin negatiivisesti hyödyntämällä varoja laittomasti, mutta myös positiivisesti osallistumalla rauhanprosessiin ja kaoottisen tilanteen ratkaisemiseen. Konfliktin ulkopuolisilla tahoilla onkin roolinsa kansainvälisten standardien käyttöönottamisen luotsaamisessa, luottamuksen ja oikeudenmukaisten sääntöjen rakentamisessa ja korruption kitkemisessä. Siksi yhteistyö näiden osapuolten kanssa on välttämätöntä luonnonvarojen epäoikeudenmukaisen käytön kuriin saamiseksi. Kansainvälisillä yrityksillä on halutessaan mahdollisuuksia tunnistaa laittomia talouksia ja vaatia tuotteille laillisen tuotannon ja kaupan sertifiointia. Ulkopuolisilla osapuolilla voi olla myös resursseja rauhanhankkeiden rahoittamiseksi, esimerkiksi kestävää kehitystä edistävien suojelualueiden perustamisessa.

Käytön standardit

Luonnonvarojen hallinta on onnistunut rauhanomaisesti tilanteissa, joissa on luotu käytölle standardit, sopimukset, yhteistyö, yhteishallinta ja yhteiskäyttö mahdollisuuksia sekä huomioitu luonnonsuojelu. Sodan osapuolten yhteistyö yhteisten sopimusten saavuttamiseksi on tärkeä askel kohti rauhanajan yhteiseloa ja luonnonvarojen oikeudenmukaista ja kestävää käyttöä. Onnistuneessa yhteishallinnassa ja luonnonvarojen rauhanomaisen käytön saavuttamiseksi on otettava huomioon maan hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan keskinäisriippuvainen rooli suhteessa luonnonvaroihin: molempien on saatava niistä osuutensa ja osallistuttava luonnonvaroja koskevaan päätöksentekoon. Erityisesti syrjäytyneet ja marginalisoidut ryhmät tulee huomioida resurssien käyttöoikeuksia ja rauhaa tarkasteltaessa. Hyvänä esimerkkinä luonnonvarojen epäpolitisoimisesta ja yhteishallinasta on Guatemalassa käyttöönotettu biosfääri-reservi Meksikon rajan tuntumassa ja Perun ja Ecuadorin välille kiisteltyyn Cordillera del Condoriin perustettu rauhanpuisto.

Luonnonvarojen hallinta osaksi rauhantyötä

Luonnonvarojen hallinnan tulee olla osa rauhanturvaoperaatioita ja kansainvälistä rauhantyötä. YK:lla on käytössään useita menetelmiä ongelmaan puuttumiseksi: päätöslauselmat, kauppa- ja asesaarrot ja sanktiot, joilla voidaan painostaa laittomasti toimivia talouksia toimimaan läpinäkyvästi. Rauhanturvaajat voivat perustaa rauhanvyöhykkeitä ja rajata kiisteltyjä alueita konfliktin ulkopuolelle. YK voi myös muistuttaa valtion velvollisuudesta ottaa vastuu alueensa turvallisuudesta oikeusvaltioperiaatetta kunnioittaen. YK:lla ja EU:lla onkin vuonna 2008 solmittu kumppanuusohjelma, jossa rakennetaan konfliktinehkäisyn kapasiteettiä niin, etteivät luonnonvarat olisi osallisina tai edesauttaisi väkivaltaisia konflikteja.

Tarpeellisia toimenpiteitä

Muita oleellisia toimenpiteitä ovat työllisyyden ja toimeentulon parantaminen, veropolitiikan uudistaminen koskemaan yritysten luonnonvarojen hyödyntämistä, sosiaalisen kapasiteetin rakentaminen ja poliittisen konsensuksen rakentaminen, yritysten konfliktiosallisuuden selvittäminen, yritysten sitouttaminen yhteiskuntavastuuseen, dialogin kehittäminen paikallisyhteisöjen kanssa luottamuksen rakentamiseksi, valtion ja kansalaisyhteiskunnan suhteiden parantaminen, paikallisväestön luonnonvarojen käytön ja omistamisen oikeuksien tunnustaminen ja paikallisväestön konsultoiminen ja mukaan ottaminen heitä koskevaan päätöksentekoon. Väkivaltaisista yhteisöistä voi tulla monille perheen korvikkeita. Näiden yhteisöjen tilalle tulisi löytää muita vaihtoehtoja, esimerkiksi seurakunnat voivat toimia tukiverkkoina ja perheinä

2017

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010