Teema 2014: Väkivallan markkinat: Kulutatko rauhaa?

Kuva: Heidi Wikström Teema 2014: Väkivallan markkinat: Kulutatko rauhaa?

Vastuuviikon vuoden 2014 teemana on Väkivallan markkinat: Kulutatko rauhaa? Taistelu resursseista voi johtaa konflikteihin, ruokkia niitä ja ylläpitää niitä. Näin ollen onkin tärkeää tarkastella, minkälainen rooli luonnonvaroilla ja erilaisilla tuotteilla voi olla konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa. Luonnonvaroja ovat mm. vesi, ilma, maa, metsät, kalat ja villieläimet, mineraalit ja energia. Nämä kaikki ovat ihmisille välttämättömiä tai vähintäänkin hyödyllisiä.

Pahimmillaan ympäristön tuhoutuminen, maanomistuskysymykset ja kiistat luonnonvarojen käytöstä aiheuttavat väkivaltaisia konflikteja. Vastaavasti luonnonvarojen läpinäkyvä ja oikeudenmukainen hallinta lisää yhteiskunnallista vakautta ja on tärkeässä roolissa konfliktien ehkäisemisessä ja niiden ratkaisemisessa. Yhteiset luonnonvarat ja niiden käyttöön liittyvät sopimukset sekä instituutiot voivat kasvattaa luottamusta maiden ja yhteisöjen välillä.
(Suomen kehityspoliittinen ohjelma, s. 37.)

Vesi

Vesi on elämän edellytys. Sitä tarvitaan juomavedeksi, peseytymiseen, maanviljelyyn ja teollisuuden tarpeisiin. YK:n mukaan kukin henkilö tarvitsee päivässä puhdasta vettä 20–50 litraa päivässä. Suuret vesihankkeet ja paikallisten vesivarojen yksityistäminen ovat aiheuttaneet paljon poliittista epävakautta kehitysmaissa. Vesialueet, kuten valtameret, meret, järvet ja joet ovat keskeisiä kehityksen kannalta. Ihmiset ovat niistä riippuvaisia niiden tarjoamien ruoanlähteiden, kalakantojen ja kuljetusmahdollisuuksien takia. Vesialueilla on myös taloudellista ja kulttuurista merkitystä. Yksi ongelma ovat hajallaan olevat ja laajasti vaeltavat kalakannat, joiden kalastusoikeuksien hallinnoimiseksi tarvitaan YK-tason työskentelyä.

Maa

Maa on yleisin luonnonvaroista, josta käydään konflikteja ja jota pyritään kolonisoimaan. Taistelua käydään myös uusien tulokkaiden ja vanhojen maanomistajien (usein alkuperäisväestön) välillä. Uudet tulijat saattava monopolisoida maan kaupalliseen käyttöön pois paikallisten ulottuvilta ja hyödyntää tehotuotantomenetelmiä, jotka pitkälle vietyinä uhkaavat kokonaisia ekosysteemejä. Yksi konflikteja aiheuttava maankäyttötapa on maan riisto ja kansainvälinen maakauppa (land grabbing), jonka tuloksena esimerkiksi suuryritykset ostavat tai ottavat haltuun suuria maa-alueita kehitysmaissa ja köyhät pienviljelijät häädetään tieltä tai he eivät pysty enää saamaan riittävää tuottoa maasta. Hyödynnettävissä oleva maa on käynyt yhä harvinaisemmaksi, olipa kyse sitten yksityisomistuksista, teollisuusmaista tai maanviljelyyn sopivista maa-alueista. Maan omistaminen taas takaa pääsyn monien muiden resurssien piiriin, kuten metsien, mineraalien ja eläinten. Erilaisia konflikteihin liittyviä tuotteita tästä ryhmästä ovat esimerkiksi laidunmaat, karja, kahvi, palmuöljy ja kumi.

Villieläimet

Villieläimillä käydään merkittävää kauppaa ja onkin arvioitu, että laiton villieläinkauppa on rahasummiltaan huumekauppaan verrattavissa oleva kaupanala, joka myös ylläpitää sotatalouksia ja konflikteja (WWF). Hallitustenvälinen CITES-sopimus (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) pyrkii estämään uhanalaisilla eläimillä ja kasveilla käytävän kaupan. Tästä huolimatta kauppa kukoistaa ja monet lajit ja kokonaiset ekosysteemit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. Uhkana on laajamittainen lajikato, mikä edelleen köyhdyttää ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta ja on vakava konfliktiriski.

Metsät

Metsät ovat helposti hyödynnettävä ja kuljetettava luonnonvara. Maailman vanhoista metsistä jo yli puolet on tuhottu. Sademetsiä kulutetaan kiihtyvällä vauhdilla metsäteollisuuteen ja viljeltävän maan tai plantaasien raivaamiseksi. Metsien raivokas raivaaminen ei ainoastaan liity konflikteihin, mutta myös ilmaston lämpenemiseen ja luonnon köyhtymiseen, joka taas edelleen on konfliktiriski. Maa ja metsät ovat liittyneet konflikteihin esimerkiksi Ecuadorissa ja Perussa, Kiinassa, Itä-Timorissa, Kosovossa, Ruandassa, Tadzikistanissa, Myanmarissa, Liberiassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Energia

Monet maat ovat riippuvaisia öljystä ja maakaasusta. Öljyn aiheuttama varallisuus voi aiheuttaa öljybuumin, illuusion varallisuudesta ja kehityksestä, vaikka samalla valtio keskittyy öljyn tuotantoon valtion kapasiteetin taantuessa. Maailman suurimmat öljyvarannot löytyvät maista, jotka ovat poliittisesti epävakaita tai kärsivät konflikteista, näitä ovat mm. Irak, Iran, Nigeria, Venezuela ja Sudan. Öljyn merkitys maailmantaloudelle kulminoituu öljyalueilla käytävissä konflikteissa. Konfliktin keskelle voivat öljykenttien lisäksi joutua öljyn ja maakaasun siirtämiseen tarkoitetut maiden rajoja ylittävät putkistot.

Mineraalit

Kaikki mineraalit tuottavat voittoa ja siten valtaa niitä hallitseville hallituksille sekä kapinallisryhmille tai kelle tahansa mineraaleja sisältävän maaperän omistajalle tai niitä louhivalle. Osa louhinnasta tapahtuu laittomasti. Arvokkaat mineraalit muuttuvat konfliktimineraaleiksi, jos niiden kontrollointi, hyödyntäminen, kauppa, verotus tai suojeleminen myötävaikuttaa tai hyödyttää aseellisia konflikteja (USAID). Arvokkaita mineraaleja ovat esimerkiksi kulta ja jalokivet. Mineraaleista käytävät konfliktit leviävät helposti alueellisiksi konflikteiksi. Myanmarissa jaden louhinnasta on tullut valtava bisnes, josta voiton vievät pääosin kiinalaiset yhtiöt, Myanmarin valtion ja sotilaiden tuella. Valtio saa kaikesta jadekivestä verotuloa vain 7 %, vaikka verotuloja kaivattaisiin kipeästi köyhän valtion rakentamiseen. On selvää, että jadekaupalla ja konfliktilla on yhteydet Kachinin alueella, jossa Myanmarin sotilaat ja Kachinin itsenäisyysarmeija (Kachin Independence Army, KIA) taistelevat resursseista. Kaivannoista saaduilla valtavilla tuotoilla on rahoitettu kapinaliikettä. Luonnonvarat kuten öljy, puu ja arvometallit ovat olleet pitkään aseellisten konfliktien polttoainetta Myanmarissa, jossa luonnonvarojen rikkaudet ovat päätyneet harvojen ja vallassa olevien yksilöiden tai ryhmien lompakoihin. Konfliktit ja verovarojen hukkaaminen lisäävät köyhän maan kurjuutta: vuonna 2011 Myanmarissa oli 100 000 pakolaista, joukkokuolemia louhoksilla, vakavaa huumeriippuvuutta ja korkeita HIV-tartuntalukemia kaivajien keskuudessa. Rauhaa rakennettaessa luonnonvarat saattavat muodostua kompastuskiveksi, koska niihin liittyy vahvoja intressiryhmiä.

Huumekauppa

Huumekauppa on yksi merkittävimpiä kapinallisryhmien tapoja rahoittaa konflikteja. Tuottoisa bisnes hyödyntää globaaleja markkinoita ja huumeisiin käytettäviä luonnonvaroja. Myös köyhät viljelijät saattavat pitää huumekasvien viljelyä tehokkaampana ja tuottavampana kuin perinteisten ruokakasvien viljelyä, jolloin viljelymaat ovat poissa paikallisväestön ravinnontuotannosta. Tämä ongelma on laajamittainen esimerkiksi Afganistanissa.

Sotia ylläpitävät tuotteet

Sotia ylläpitäviä tuotteita on useita. Esimerkiksi viihdeteollisuudella on yhteyksiä sotapropagandaan, sotatahdon lisäämiseen ja sotien ylläpitämiseen. Elokuvilla ja väkivaltapeleillä luodaan tietyissä tapauksissa kuluttajien huomaamatta sodan maailmaa, jossa sodasta tulee hyväksyttävää. Sotilaat harjoittelevat tappamista monesti samoilla pelisimulaatioilla, joita me pelaamme viihteenä täällä Suomessakin.

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010