Hartausaineisto: Ympäristö, maailman konfliktit ja kristityn vastuu

Raamatuntutkistelu

Miksi meidän pitäisi huolehtia kristittyinä ympäristöstämme ja kaikesta siinä elävästä? Eikö se kaikki ole tulelle talletettu. Teimmepä mitä tahansa, se häviää ajallaan?

Psalmissa 65: 10-11) Daavid kiittää Jumalaa hänen huolenpidostaan:

”Sinä pidät huolta maasta ja annat sille sadetta,

sinä teet sen hedelmälliseksi.
Jumala, sinun virtasi on vettä täynnä.
Sinä kasvatat sadon ihmisille,
pidät maasta huolen.
Sinä kastelet vaot,
tasoitat kynnetyn pellon,
pehmität sen sateilla
ja siunaat maan kasvun”.

Daavidille oli selvää, että ihmiskunta ja ympäristö ovat osa Jumalan luomakuntaa. Siinä missä ihminen on vastuullinen omasta osastaan, Jumala pitää huolen omalta puoleltaan, että sato kasvaa ja kansa saa ruokaa. Harmonia luojan, ihmisen ja ympäristön välillä oli kaiken perusta.

Ihmiskunta on kuitenkin ollut piittaamaton omasta vastuustaan. Taloudellinen hyöty on ajanut ympäristön hyvinvoinnin edelle. Se on johtanut konflikteihin, sotiin, pakolaisuuteen ja kärsimykseen. Ympäristön tuhoamista on perusteltu usein siitä saatavalla taloudellisella hyödyllä, mutta luontoa ei voi huijata eikä sen palauttaminen alkuperäiseen tilaansa onnistu ihmiskeinoin.

Maailmalla on paljon esimerkkejä ihmisten aiheuttamista ympäristötuhoista. Yksi niistä on Aral-järvi entisessä Neuvostoliitossa. Maan johtajan Hruštševin kuningasidea oli järven veden laaja käyttäminen puuvilla peltojen kasteluun, vaikka tiedossa oli, että siitä seuraisi isot ympäristöongelmat ja järven kuivuminen. Ajatus oli se, että kastelusta saatava taloudellinen hyöty pystyisi korvaamaan ympäristöhaitat. Edes Hruštšev ei valtasuuruudessaan pystynyt olemaan jumala ja Aral-järven kuivuminen on yksi aikamme suurimpia ympäristökatastrofeja mistä jälkipolvet ovat joutuneet suuresti kärsimään.

Mikä saa meidät etsimään taloudellista hyötyä niin, että unohdamme tulevat sukupolvet ja heidän hyvinvointinsa? Mikä saa meidät uskomaan, että voimme käyttää luonnonvaroja ihan niin kuin tykkäämme?

Raamatun ajan ihmisille tasapaino luojan ja luojan luoman välillä oli elämän perusta. Kun ihminen hoiti oman leiviskänsä oikein, niin taivas piti huolen sateesta ja maa tuotti tarpeeksi ruokaa. Jumalan luomaa kohdeltiin kunnioituksella ja arkuudella. Sen kanssa ei voitu riskeerata.

Luonto itsekin ylistää luojansa tekoja, kuten Psalmi 104: 10-14 sanoo:

”Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta”.

Mitä me voisimme tehdä sen eteen, että luomakunta voisi hyvin ja kukoistaisi? Miten valintamme ohjaavat meitä vahvistamaan Luojan luomaa maailmaa siihen, mihin se oli alun perin suunniteltu?

Taistelu viljelymaista ja luonnonvaroista kiihtyy. Kiinalaiset tulevat Afrikkaan ja hankkivat valtavia viljelyalueita. Usein hintana on, että Afrikkalaiset pienviljelijät menettävät mahdollisuuden viljellä maillaan, mistä he ovat saaneet ravinnon perheelleen jo useassa sukupolvessa. Lähi-idässä taistellaan vedestä ja öljystä. Afrikassa veritimantit pitävät sotia yllä. Kongon demokraattinen tasavalta on yksi maailman rikkaimpia maita, mutta sen todellisuus on sotaa ja kärsimystä. Maan sisäisiä pakolaisia on arvioitu olevan yli kaksi miljoonaa. Monikansalliset kaivosfirmat ja ahneet poliitikot hyötyvät konfliktitilasta, sillä sen avulla he voivat hyödyntää maan valtavia mineraalivarantoja. Maksumiehinä on köyhä kansa, mikä ei hyödy ulkomaille virtaavista miljoonista mitään. Lapset eivät pääse kouluun ja ravinto on tiukalla. Ihmisen vallan- ja rahanhimo ei tunne rajoja.

Väkivallan markkinoita pidetään yllä ympäristön ja köyhien kustannuksella. Ihmisen ahneudella ja välinpitämättömyydellä ei ole rajoja. Timanteista, öljystä, vedestä ja viljelymaista on tullut sodan lietsomisen välineitä, vaikka ne oikein hyödynnettynä voisivat luoda vakautta.

Miten me voisimme vaikuttaa päättäjiin niin, että vääristyneet rakenteet voitaisiin korjata? Olisiko tehtävämme olla vaikuttamassa niin, että luonnonvarojen väärää hyväksikäyttöä voitaisiin vähentää ja niin ehkäistä konfliktien syntymistä?

Eräässä kylässä Lähi-idässä kärsittiin veden puutteesta ja heikosta hygieniasta. Tämä johti erilaisiin tauteihin ja korkeaan lapsikuolleisuuteen. Puolet kylän asukkaista oli muslimeja ja puolet kristittyjä. Perinteisesti osapuolet olivat kyräilleet toisiaan ja konfliktitilanteita syntyi usein. Yhdessä tekemisestä ei tullut mitään, puhumattakaan siitä, että kristittyjen todistus olisi ollut uskottava.

Syntyi idea, entäpä jos alettaisiin keskustelemaan yhdessä miten tilannetta voitaisiin korjata. Koko kylä kutsuttiin koolle, kaikkia kuunneltiin ja ihmiset osallistuivat yhdessä suunnitteluun. Käymälöitä ja vesijohtoja rakennettiin ja samalla opetettiin kyläläisiä terveisiin elämän tapoihin. Terveystilanne parantui nopeasti.

Ihmiset kokivat voitonriemua saadessaan itse päättää omasta tulevaisuudestaan. Lopuksi kyläläisiltä kysyttiin, mikä oli ollut hankkeen merkittävin saavutus heille itselleen. Erään muslimiäidin mukaan isoin muutos oli se, että muslimit ja kristityt naapurit kommunikoivat nyt avoimesti keskenään. Yhdessä tekeminen ja osallistuminen loivat harmoniaa vihan keskelle ja vähensi konflikteja.

Kun näemme ympärillämme ympäristöstä ja luonnonvaroista johtuvia ristiriitoja, mitä voisimme tehdä ehkäistäksemme niitä? Olisiko meidän ensin muokattava omia asenteitamme ja toimintamalleja?

Voisimmeko kuunnella luonnon opetusta meille niin kuin Jobin kirjassa sanotaan? (Job 12:7-10)

”Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle,

kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.

Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat.

Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt,

hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki”.

Uuden oppiminen on tärkeää koskien ympäristöämme, kulutuskäytäntöjämme, sijoittamistamme ja ylipäätänsä kaikkea mikä liittyy maailmaan missä elämme. Yhtäältä on tärkeää, että opimme pois niistä asioita, jotka luovat epätasa-arvoa, luovat konflikteja ja heikentävät ympäristömme tulevaisuutta. Tunnemmeko pyhää arkuutta, kun teemme arjen valintoja: näemmekö niiden vaikutukset luomakunnassa? Näemmekö Luojan käden jäljen ympärillämme ja kohtelemme luomistyötä kunnioituksella niin, että maailma olisi turvallisempi ja oikeudenmukaisempi paikka elää koko luomakunnalle?

Olli Pitkänen

Kehitysyhteistyöpäällikkö

Fida International

2017

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010