Lähettiläiden kertomukset: Eliaksen kertomus

Olen Elias. Olen avioliitossa vaimoni Evelynin kanssa ja meillä on kolme lasta. Olen assyrialainen kristitty Irakista. Olen asunut Bagdadissa Doran kaupungin osassa.

Tilanteeni alkoi siitä, kun kirkkoja räjäytettiin sarjoittain ja järjestäytyneesti terroristien taholta Bagdadissa. Varsinkin, kun Mar Georgiksen (sama kuin ”Pyhä Yrjö”) kirkko räjäytettiin 8.11.2004 Dorassa. Tässä kirkossa palvelin diakonina ja hoidin kirkon tehtäviä.

Räjähdyksen jälkeen aloimme kerätä kokoon niitä kirkkoon kuuluvia papereita ja dokumentteja, joita oli vielä kerättävissä räjähdyksen jäljiltä. Luulimme jo, että terroristit olivat lopettaneet kirkkojen räjäyttämisen. Jonkun ajan kuluttua kävi kuitenkin ilmi, että terroristit olivat alkaneet kerätä tietoja kaikista kirkon työntekijöistä. Näitä tietoja käyttämällä he löysivät minun kotini.

Tarkalleen 24.4.2005 eli kuuden kuukauden jälkeen kirkon räjäyttämisestä neljä naamioitunutta terroristia ryntäsi iltapäivällä kotiini ja uhkasivat murhata minut ja perheeni polttamalla meidät elävältä ellemme lähtisi pois, maksaisi veroa tai luopuisi kristinuskosta ja kääntyisi muslimeiksi tietyn määräajan sisällä. Tämän uhkauksen takia lähdimme toiseen kaupunginosaan erään ystävämme kotiin. Siellä odotimme ja toivoimme, että meidän olisi turvallista palata kotiin.

Jouduin jättämään työni Mercedeksen merkki-autokorjaamolla, jossa toimin sähköpuolen autonasentajana, koska työpaikkani paljastui terroristeille. Myös vaimon veljeä uhattiin ääri-islamilaisten taholta, koska hän työskenteli alkoholia myyvässä kaupassa.

Sekä terroristit, että ääri-islamilaiset taistelivat amerikkalaisia vastaan. Tämä aiheutti meille kristityille ongelmia ja johti kirkkojemme tuhoamiseen ja kristittyjen muuttamiseen pois maasta. Meidän oli pakko jättää kotimaamme. Saatuamme passit kesäkuussa 2006 muutimme Syyriaan, koska väkivalta kiihtyi ja kidnappaukset ja murhat lisääntyivät varsinkin kirkon pappeja ja korkea-arvoisia johtajia kohtaan.

Perheeni oli 4 vuotta Syyriassa, kunnes UNCHR:n kautta pääsimme kiintiöpakolaisina 3.11.2009 Suomeen, turvalliseen maahan.

Olen uskonnollinen ihminen ja minut oli jo alustavasti hyväksytty seurakunnassani pappisvihkimykseen. Jätin kotimaani kristittyjen vainon vuoksi. Minulla ei ole enää kotia Irakissa. Isäni kuoleman jälkeen aiemmin mainitsemani ääritahot anastivat väkipakolla kotitalomme äidiltäni. Äitini asuu nyt sukulaiseni luona.

Kuten tiedätte ja kuulette, tilanne tällä hetkellä on paljon pahempi kuin ennen johtuen ISIS:ksen hyökkäyksestä Irakiin. He alkoivat tuhota Irakia ja pakottivat kristittyjä perheitä pakenemaan Irakista varsinkin Niniven tasangolta. ISIS on edelleen Irakissa ja Irakin virallinen johto on niin heikko, ettei pysty vastustamaan näitä turmeltuneita barbaareja. Sama tilanne toistuu myös Syyriassa. ISIS tunkeutui Syyriaan assyrialaisten asuinalueelle siepaten sieltä yli 250 assyrialaista mm. Hasakan ja Khaburin alueelta.  Äitini kotikylä sijaitsee Hasakan ja Khaburin alueella. Se koostuu 40 kotitalosta, jossa asuu 5 enoani vaimoineen, miniöineen ja lapsenlapsineen. ISIS on hyökännyt tähän kylään vieden koko kylän asukkaat siis myös edellä mainitut sukulaiseni ja ottanut heidät panttivangeiksi. Mitään tietoa ei ole saatu siitä, ovatko he enää elossa.

Suomessa olen turvassa ja minulla on ihmisoikeudet. Lapseni opiskelevat tällä hetkellä koulussa ja heillä menee hyvin. Lisäksi lapseni puhuvat hyvää suomen kieltä.

Olen assyrialainen kristitty ja niin kauan kuin uskon Jumalaan, tämä riittää minulle.

Vastaanotto Suomeen tullessani oli hyvä. Viranomaiset tulivat minua ja perhettäni vastaan. Kaikki oli järjestetty ja on edelleen. Pyydän Jumalaa suojelemaan tätä maata kaikelta pahalta.

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010