Lähettiläiden kertomukset: Khunkyan kertomus

Olen KhunKya kotoisin Burmasta (nykyinen Myanmar). Olen asunnut Suomessa 9 vuotta.

Kotimaassani oli sisällissota sotilashallinnon ja etnisen kapinallisryhmän välillä vuodesta 1948 vuoteen 2006. Monet siviilit pakenivat Thaimaahan lähelle Burman rajaa. Thaimaan hallitus ei suostunut allekirjoittamaan YK:n sopimusta pakolaisten vastaanottamisesta 50-luvulla. Pakolaisleirimme sijaitsi MaeHongSon-läänissä Thaimaassa. Olimme paenneet vuoden 1997 isoja taisteluita Burman sotilaiden ja karennikapinallisten välillä itäisellä Salween-joella Kayahin Karenni-alueella. Taistelujen aikana armeija otti haltuunsa kapinallisten hallinnoimat alueet ja poltti kaikki kylät poroksi. Karrennit pakenivat rajalle tai Thaimaahan ja monet heistä ovat pakolaisina yhä. Thaimaan hallitus halusi palauttaa pakolaiset Burmaan, kun tilanne siellä paranisi. Ikävä kyllä tilanne ei ole edelleenkään hyvä, koska Burman hallitus ei pysty ratkaisemaan kapinallisten vaateita.

Vallalla oleva tulitaukosopimus on tuonut odotettua helpotusta. Myanmarin hallituksen sekä kapinallisten liitot ovat halukkaita muuttamaan maata demokraattisempaan suuntaan ja aloittamaan rauhanprosessin. Muutokset ovat silti vasta alkuvaiheessa. Myanmarin pohjoisosissa tilanne ei ole rauhanomainen, siihen vaikuttavat etniset ryhmät sekä opiskelijoiden liikehdintä koulutuksen parantamiseksi. Edessä ovat isot vaalit vuoden 2015 lopulla. Vaaleissa valitaan uusi hallitus ja presidentti. Uudella hallituksella on edessä suuria haasteita. Vuonna 2010 hallitseva sotilasjuntta hyväksyi perustuslain ja heidän itsensä äänestämän presidentin.

Vuonna 2005 Suomen ulkoasiainministeriön, työministeriön ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n edustajat tulivat kysymään meiltä, olimmeko kiinnostuneita muuttamaan Suomeen, koska Suomi oli valmistautunut ottamaan vastaan kuusisataa pakolaista. Meitä haastateltiin tarkemmin muuttoa koskien.  Tämän jälkeen muuttoa koordinoivat Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM ja Punainen Risti. Koko perheemme muutti Suomeen huhtikuussa 2006.

Olimme innostuneita ja jännittyneitä Suomeen tulosta. Uusi ympäristö, uuteen yhteiskuntaan sopeutuminen, vaikea kieli, haastavan erilainen sää ensimmäisenä vuonna. Myöhemmin saimme uusia ystäviä ja tutustuimme ympäristöömme. Tänä päivänä meillä on töitä, lapsemme käyvät koulua ja olemme sopeutuneet uuteen yhteiskuntaamme. Uskonto ja usko ovat auttaneet meitä läpi elämän.

Alussa oli hyvin myönteinen vastaanotto. Kun oma asenne elämään on positiivinen niin arkipäivät pärjää paremmin. Työttömät ja kielitaidottomat kohtaavat maahanmuuttajavastaista asennetta.

2017

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010