Olen Rolldah, olen syntynyt Thaimaassa pakolaisleirissä. Vanhempani ovat Burmasta ja karenilaisia.
Burmassa oli sisällisota, siksi karenilaiset joutuivat lähtemään Thaimaiseen. Asuimme siellä pakolaisleirissä. Pakolaisleirissä ei ollut tarpeeksi ruokaa, ja siellä sairastui helposti, koska maa oli likainen. Se oli pieni alue, josta ei saanut poistua, jos ei ole Thaimaan kansalaisuutta.
Tällä hetkellä Burmassa on edelleen sisällisota, vaikka burmalaiset sanoivat, että aikovat lopettaa sotimisen, he eivät lopettaneet, sisällisota jatkuu. Karenilaiset, jotka asuvat Burmassa, joutuvat asumaan metsässä, eikä heillä ole ruokaa eikä vaatteita. Pakolaisleirissä on ruokaa, mutta ei tarpeeksi. Sinne on rakennettu koulu, ja siellä olevat saavat vähän opetusta.
Pääsin kiintiöpakolaisena suomeen, mutta jotkut eivät halunneet lähteä toiseen maahan maailman toiselle puolelle. Siksi he ovat yhä pakolaisleirissä. Minun vanhempani halusivat, että saisin opetusta ja siksi halusivat tulla Suomeen.
Täällä on kiva olla, koska tämä on rauhallinen maa, täällä on terveellistä ruokaa tarpeeksi ja täällä saa käydä koulua ilmaiseksi; mutta vähän harmi, koska jotkut suomalaiset ovat rasisteja. He luulevat että ollaan täällä ottamassa heidän rahansa, sillä he eivät ymmärrä miksi me olemme tulleet Suomeen. Ja jotkut suomalaiset eivät tykkää ulkomaalaisista, mutta siitä huolimatta on kiva olla.
Vanhempani ovat kristittyjä ja ovat vieneet minua jo pienestä pitäen kirkkoon. Olen toisinaan rukoillut, kun on huolia tai muuten vaikeata. Jos tarvitsee oikein jotain, rukoilen. Toisinaan rukoukseen on vastattu.
Siitä on jo aikaa, kun tulin vanhempieni kanssa Suomeen. Olen asunut jo 7 vuotta Suomessa ja olin silloin vielä lapsi, joten muistoja siitä hetkestä ei ole paljoakaan. Olen onnellinen, että saan asua vapaassa maassa ja täällä on ihana nähdä lunta talvella ja hienoja taloja.