Suomesta, kuten muistakin Euroopan maista, poistetaan kaiken aikaa ihmisiä vastoin heidän tahtoaan. Kyse ei ole ainoastaan kielteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista. Karkotuksesta puhutaan sellaisten ihmisten kohdalla, joiden oleskelulupaa ei uusita tai joilla ei ole lupaa ollutkaan.
EU:n ulkopuolelta Suomeen tulleet siirtolaiset ja pakolaiset rakentavat tänne uuden elämän. Karkotuksen uhka koskettaa heitä kuitenkin niin kauan kun heillä ei ole pysyvää oleskelulupaa. Elämäntilanteen muutokset, kuten työn menettäminen tai raskaaksi tuleminen opintojen aikana voivat merkitä heille kaiken romahtamista. Euroopan laajuisesti karkotuksen uhka ja pelko koskettaa miljoonia.
Karkotettu voi olla kuka tahansa
Jokaisella karkotetulla on oma tarinansa, aivan kuten kaikilla meistä. Karkotetut eivät ole rikollisia, vaan tavallisia perheenäitejä ja –isiä, työntekijöitä, opiskelijoita ja lapsia.
Tullessaan karkotetuksi ihminen on saattanut asua Suomessa vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Suomessa syntyneet lapset voivat saada karkotuspäätöksen maahan, jossa he eivät ole koskaan edes käyneet.
Karkotus on inhimillinen katastrofi
Karkotetuksi tulemisella on monenlaisia seurauksia. Joku joutuu kotimaassaan vankilaan kidutettavaksi, toista odottaa köyhyys. Joillekin tilanne merkitsee niin häpeällistä kasvojen menetystä, etteivät he voi palata perheensä pariin. Koko suku on saattanut panostaa säästönsä Eurooppaan lähtijän matkaan.
Pitkään Euroopassa asuneen on vaikea aloittaa uutta elämää maassa, jossa hänellä ei ole jäljellä mitään. Monissa maissa toimeentulo perustuu suhteisiin, eikä edes eurooppalaisella korkeakoulututkinnolla työllisty ilman paikallista verkostoa.
Siinäkin tapauksessa että karkotettu voi palata turvallisesti, hän ei välttämättä koe palaavansa kotiin, vaan tulleensa karkotetuksi kodistaan. Tilannetta on mahdotonta kestää, jos joutuu jättämään esimerkiksi lapsensa Eurooppaan. Siksi moni yrittää takaisin henkensä kaupalla niin pian kuin mahdollista.
Paperittomasta tulee näkymätön
Koska oleskelulupakriteerejä on tiukennettu EU:ssa, yhä harvempi täyttää luvan myöntämisen kriteerit. Turvapaikan hakeminen onkin monelle ainoa keino tulla maahan, oli turvapaikkaan perustetta tai ei. Kielteisten päätösten määrän lisääntyessä myös ilman oleskelulupaa maahan jäävien määrä todennäköisesti kasvaa.
Ilman lupaa maassa oleskeleville eli paperittomille kuuluvat samat perusoikeudet kuin muillekin ihmisille, mutta heidän haavoittuvan asemansa vuoksi oikeudet eivät toteudu. Paperittomat eivät näy väestötietojärjestelmässä eivätkä kuulu sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin.
Karkotuksen pelossa paperittomat eivät voi kääntyä poliisin puoleen, vaikka he joutuisivat rikoksen tai muun hyväksikäytön uhreiksi. Esimerkiksi vuokranantaja voi häätää asunnosta tai työnantaja jättää palkan maksamatta tietäen, ettei joudu teostaan vastuuseen.
Mitä me voimme tehdä?
Karkotukset ja paperittomuus koskevat ihmisiä, jotka haaveilevat, surevat, rakastavat ja tekevät työtä samoin kuin kuka tahansa muukin. Meidän tehtävämme on kohdata heidät vertaisinamme, kun tiemme risteävät seurakunnassa, koulussa, työpaikalla tai terveyskeskuksessa.
Kansalaisina voimme vedota poliitikkoihin, jotta Suomessa ja EU:ssa tehtäisiin oikeudenmukaista siirtolaispolitiikkaa, ja valita vaaleissa päättäjiä, jotka pitävät kaikkien ihmisten arvoa yhtäläisenä. Jotta pakolaisuuden ja siirtolaisuuden juurisyihin voidaan vaikuttaa, poliittisilla päätöksillä on edistettävä globaalin eriarvoisuuden vähenemistä ja konfliktien ratkaisemista.
• Katariina Väisänen
Ekumeenisen Vastuuviikon koordinaattori
Artikkelia varten on haastateltu valokuvaaja Katja Tähjää ja toimittaja Kaisa Viitasta, joilta ilmestyi syyskuussa 2016 valokuvadokumentaristinen kirja Euroopan karkotetuista siirtolaisista. Lisätietoa kirjasta ja Karkotetut-projektista löytyy sivulta www.karkotetut.com.