Seurakuntien kokemukset: Meidän tulisi toimia kuten Jeesus toimi

Jeanette Ljungars on seurakunnanjohtaja ja osa-aikaistyöntekijä Oravaisten baptistiseurakunnassa. Oravaisissa asuu sekä maahanmuuttajia että juuri maahan saapuneita. Tänä päivänä yhdeksänkymmentä prosenttia seurakunnan jäsenistä on maahanmuuttajia.

 

– Ensimmäiset karenit saapuivat tänne kiintiöpakolaisina kahdeksan vuotta sitten. Burman etniseen vähemmistöön kuuluvat karenit olivat asuneet pakolaisleireillä Thaimaassa. He olivat baptisteja ja alkoivat osallistua toimintaamme.

Kieli on haaste kaikille. Nuoria haastaa lisäksi se, että he varttuvat kahdessa kulttuurissa.

– Kareninuoret tarvitsevat paljon tukea. Teen paljon töitä heidän itsetuntonsa eteen. Vanhempien ruotsinkielen taito on vielä niin heikko, että he eivät voi auttaa lapsia läksyjen kanssa. Tämän vuoksi lapsille tulisi järjestää apua läksyjen teossa ja opinnoissa.

Jeanette haluaa yhdistää eri ryhmät yhdeksi seurakunnaksi. Aiemmin karenit kokoontuivat itsenäisesti joka toinen viikko.

– Nyt me järjestämme yhteisiä jumalanpalveluksia joka sunnuntai, mutta joka toinen sunnuntai joku kareneista johtaa palvelusta. Kannustamme kareneita puhumaan ja laulamaan ruotsiksi. Karenien johtaja Paw Shoh ja minä olemme sopineet, että laulamme yhdessä ruotsiksi ja kareniksi. Se on meille molemmille haaste.

Jeanette on aloittanut seurakunnassa nuorille suunnatun johtamiskoulun. Koulussa he voivat esimerkiksi oppia kuinka johtaa jumalanpalvelusta. Hän haluaa kehittää nuoria antamalla heille enemmän vastuuta. Koulu tutustuttaa nuoret myös suomalaiseen yhteiskuntaan, siellä myös selitetään erilaisia sanoja ja voi saada apua kotitehtävien tekemiseen.

– Huomasin kuinka vähän nuoret ymmärtävät yhteiskuntaamme, vaikka he ovat asuneet täällä jo useita vuosia. Tämä johtuu usein siitä, että vanhemmat eivät pysty selittämään asioita asianmukaisesti.

Jeanette kirjoittaisi mielellään pienen tietokirjan suomalaisesta yhteiskunnasta, koska monet pakolaiset ovat sitä mieltä, että heidän saamansa tiedot eivät useinkaan ole riittäviä.

Johtamiskoulutukseen on helpompi saada mukaan tyttöjä. He myös esiintyvät ja näkyvät puhujankorokkeella jumalanpalveluksien aikana erilaisten tehtävien parissa.

– Olen antanut heille enemmän vastuuta musiikista jumalanpalveluksessa, jotta opittaisiin ruotsinkielisiä lauluja. Samanaikaisesti haluan antaa heidän itse valita ne laulut, joita he laulavat kirkossa.

Yhdelle aikuiselle Jeanette on lainannut cd-romin, jolla on ruotsinkielinen raamattukoulu. Hän on myös perustanut kirkkoon pienen kirjaston, josta voi vapaasti lainata kirjoja.

Jeanette työskentelee myös Afganistanista, Bulgariasta ja Somaliasta tulevien pakolaisten kanssa

– Heidän kanssaan suhteiden luomiseen menee pidempi aika. Erityisesti olen pyrkinyt vierailemaan perheiden luona. Monet heistä ottivat myös osaa ruokakulttuuripäivään, jonka järjestimme kirkolla. Tarjosimme tapahtumassa eri maiden ruokia. Olen myös yrittänyt auttaa työpaikan löytämisessä, tukea ihmisiä keskustelukumppanina ja kyydinnyt heitä, jotka ovat tarvinneet kuljetusta jonnekin.

Seurakunnalla on kontakteja myös heidän kanssaan, jotka asuvat Oravaisten vastaanottokeskuksessa. Siellä on tilaa 150 asukkaalle, mutta johtuen pakolaisten suuresta määrästä viime vuonna, määrä on noussut reippaasti yli 200:an.

– Näiden ihmisten kanssa työ käsittää erityisesti luottamuksen ja ihmissuhteiden rakentamista. Siksi olen muodostanut äiti-lapsiryhmän, järjestänyt urheilupäivän urheilukentällä ja piknikkejä, joihin sekä miehet että naiset ovat osallistuneet ja yrittänyt saada oravaislaiset ja pakolaiset kohtaamaan toisensa.

Jeanette on myös auttanut virallisten paperien käännättämisessä, työn- ja asunnonhaussa sekä yrittänyt saada pakolaisia osallistumaan erilaisiin tapahtumiin.

– Ajatuksena on luoda yhteisöllisyyttä, vierailla toistemme kotona ja syödä yhdessä. Olen käynyt monien luona, mutta myös kutsunut heitä kirkkoon. Teen läheistä yhteistyötä pakolaiskeskus Capellan kanssa. Tutustun siellä moneen juuri maahan saapuneeseen ja luon kontakteja. Lisäksi järjestämme siellä yhdessä monia erilaisia aktiviteetteja, Jeanette kertoo. Hän on kiitollinen siitä, että useat perheet ovat saaneet alueella asuvia ystäviä, joilta he voivat saada tukea.

– Uskon vahvasti siihen, että meidän tulisi toimia kuten Jeesus toimi ja pyrkiä täyttämään ne tarpeet joita ihmisillä on.

• Teksti: Jan Edström

Vastuuviikon ruotsinkielinen projektisihteeri
Teksti on lyhennetty ja muokattu versio tekstistä, joka on julkaistu Suomen ruotsinkielisen baptistiyhteisön lehdessä Människa Samtid Tro (MST).

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010