Hartausaineisto: Muukalaisesta lähimmäiseksi

Maahanmuuttajan kertomaa:

Muukalaiset keskuudessamme saavat meidät tuntemaan epämukavuutta, epävarmuutta ja herättävät kysymyksiä. Kuka olet? Miksi olet täällä? Mitä haluat meistä? Muukalaisten mukanaolo - vaikkapa liturgiassa - horjuttaa tasapainoamme ja ymmärrystä itsestämme. Heidän läsnäolonsa horjuttaa yhteisömme mukavaa tasapainoa, jakamaamme yhteistä historiaa ja kieltä.

 

Muukalaisen läsnäolo ei ole vain ajatus tai teoreettinen käsite. Hän on kirjaimellisesti vieras hahmo keskuudessamme. Heidän erilaisuudessaan tulee ilmi oma sovinnon puutteemme. Muukalaisen läsnäolo voi aiheuttaa fyysistä epämukavuutta.

 

Vertauksessaan viimeisestä tuomiosta Kristus kertoo kuninkaasta, joka sanoo oikealla puolelle oleville: "Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne." Tällä Jeesus korostaa Jumalan käskyä Israelille toivottaa muukalaiset tervetulleeksi omaan maahansa. Tämä tervetulon toivotus on enemmän kuin vain ruoan ja turvan tarjoamista: se kutsuu perustavanlaatuiseen hengelliseen ja inhimilliseen tarpeeseen tulla tunnustetuksi, hyväksytyksi ja löytää oma paikka.

 

Vertauksen kuninkaan kutsu on esitetty monikossa. Hän esittää kutsunsa meille, Kirkolle. Toivotammeko muukalaisen tervetulleeksi keskuuteemme? Ei vain teoriassa, käsitteenä, vaan lihaa ja verta olevana ihmisenä. Ortodoksisuuden yksi ominaispiirre on, kuinka se korostaa ruumiin merkitystä. Sana tuli lihaksi; sama liha kuin meidän ruumiissamme. Monelle se on skandaali. Meille se on elämämme, pelastuksemme ja toivomme.

 

Mutta se on myös tuomiomme. Kun kieltäydymme toivottamaan muukalaisen tervetulleeksi, teemme tuhoa hänelle, joka on haavoittuvainen, ilman paikkaa ja kaipaa hyväksyntää. Toimintamme aiheuttaa haavan Kristuksen ruumiiseen.

 

Niiden monien vuosien aikana, jotka olen elänyt Suomessa, minulle on kerrottu kuinka suomalaiset vain ovat ujoja. Kulttuurinen varautuneisuus muukalaista kohtaan johtuu suomalaisille luonteenomaisesta ujoudesta. Näin voi olla. Mutta kirkkona meidät on kutsuttu olemaan erilaisia, muuttamaan kulttuurimme jossa elämme - ei vain hyväksymään sen tapoja. Me olemme "uutta kansaa", kuten varhaisen kirkon kristityt itseään kutsuivat.

 

Apostoli Paavali sanoo, että omassa ruumissaan Kristus hajotti sen seinän, joka erotti juutalaiset pakanoista. Kristuksen ruumiina Jumala kutsuu meitä hajottamaan jakaantumisen, epäluulon ja vihamielisyyden seinät. Tämän työn täytyy alkaa kirkosta. Sen pitää alkaa meistä, omasta lihastamme, jonka Kristus on pelastanut.

 

Kysymyksiä keskustelua varten:

1. Kuinka voisimme oppia seurakuntana paremmin tunnistamaan, tunnustamaan ja toivottamaan tervetulleeksi luoksemme tulevat muukalaiset? Kuinka voimme seurakuntana ilmentää tätä tervetuloa?

2. Kuinka voisimme yksittäisinä kristittyinä purkaa meidät ja muukalaiset erottavia seiniä?

 

• Hartausteksti on alun perin julkaistu Suomen ortodoksisen kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetystyön järjestö Filantropian suuren paaston keräyksen yhteydessä.

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010