Turvaa etsivien kertomukset: Nimeni on Ewan

Mitä voisin kertoa itsestäni, kaikki on yhä niin surullista ja hämmentävää. Olen 19-vuotias ja elän nyt täällä, pääasiassa tässä asunnossa yhdessä vanhempieni ja 17-vuotiaan kehitysvammaisen veljeni kanssa. Kun Isis lähestyi kotiseutuamme Irakissa, perheellämme oli vain vähän aikaa päästä pois ensin Mosuliin ja sitten pohjoiseen Erbiliin pakoon. Erbilistä lensimme Jordaniaan. 

Veljeni pystyi Irakissa puhumaan ja liikkumaan itsenäisesti. Täällä hän vain makaa täysin puhumattomana sängyssään. 

Perheemme on ollut jo vuoden täällä Jordaniassa. Olemme kuulleet, että Isis on ottanut kaiken omaisuutemme haltuunsa, vuokrannut talomme muille. Kävin Irakissa koulua, mutta kaikki opintoni jäivät taakse. Jordaniassa siihen ei ole mahdollisuutta. Vanhempani ovat nyt niin köyhiä, etteivät he pysty järjestämään minulle kuljetusta kouluun. Kristillinen koulu on nimittäin kaukana asunnostamme. Vanhempani eivät tunne tätä maata ja he pelkäävät, että minulle tapahtuu jotain pahaa koulumatkoilla.

Irakissa perheemme oli varakas, kuten moni muukin kristitty perhe. Isäni oli hyvässä virassa. Tiedän perhetuttaviamme, jotka myös olivat hyvissä viroissa, pankeissa ja virastoissa. Heillä oli iso talo ja muuta varallisuutta. Menetimme kaiken suurin piirtein yhdessä yössä. Niin monet ovat joutuneet lähtemään nopeasti pakoon ja jättämään kaiken. Isis ei antanut meille vaihtoehtoja. Emme voi palata koskaan takaisin Mosuliin. Emme saa koskaan Mosulin pankeista takaisin säästöjämme.

Samalta alueelta Mosulista on lähtenyt 30–40 perhettä, jotka ovat nyt täällä Jordaniassa. Isoisämme, isäni 85-vuotias isä, pääsi pakoon kanssamme ja asuu naapurissa. Käyn vanhempieni kanssa lähes päivittäin kirkossa, käymme eri kirkoissa. Jo Irakissa osallistuimme monen seurakunnan jumalanpalveluksiin. Ehkä se on tyypillistä meille irakilaisille kristityille, en tiedä. Me kuitenkin pakenimme Jeesuksen takia Irakista, sen vuoksi, että olemme kristittyjä. Isis vaati meitä kääntymään muslimeiksi. Emme halunneet, joten oli jätettävä kaikki ja paettava. Juuri uskon takia paljon kristittyjä perheitä on paennut Irakista. Meistä yhdelläkään ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä Irakiin.

 

Teksti: Satu Toukkari, Suomen Pipliaseura.

Haastattelu on tehty syyskuussa 2015 Jordaniassa, kristityn irakilaisperheen kotona. Turvallisuussyistä haastateltavan nimi on muutettu.

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010