Hartausaineisto: Rakkaudessa ei ole pelkoa

”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”

(1 Joh 4:17-19)

Tutkimuksen mukaan 80% valinnoistamme perustuu peloille. Pelkäämme mitä tapahtuu, jos emme tee tietyntyyppisiä ratkaisuja, sen sijaan että tekisimme päätöksiä sen perusteella mitä elämältä haluamme. Pelkäämme muutosta, pelkäämme sitä mikä on tuntematonta. Mutta kaikkein eniten pelkäämme ihmisiä.

Muutos on aina vaikeaa. Siksi muutokselle on annettava aikaa. Mutta mitä tapahtuu, jos muutos vyöryykin yli kuin hyökyaalto? Tällöin ajaudutaan syvimpiin tunnetiloihin ja esiin nousevat ihmisen primitiivisimmät tunteet. Hakeudutaan puolustusasemiin. Mutta vaikka nämä tunteet ovat niitä rehellisimpiä, ovatko ne kuitenkaan niitä joiden pohjalta kannattaa tehdä päätöksiä?

Kun Suomi viime vuonna sai vastaanottaa huomattavan määrän pakolaisia eri maista, muun muassa Lähi-idästä, monet Suomessa joutuivat paniikin ja pelon valtaan. Muutos painoi päälle ja ihmiset vetäytyivät kaikkein primitiivisimpään tunnetilaansa. Oltiin äärimmäisen pelokkaita tuntemattoman edessä ja koska tämä pelko oli vaikeasti käsiteltävä, se kehittyi joissakin tapauksissa suuttumukseksi ja vihaksi. Asetuttiin valtionrajoille kylttien, pilottitakkien ja iskulauseiden kanssa. Suomea tuli puolustaa ja varjella tunkeilijoilta. Mutta olivatko tehdyt päätelmät tosia? Vai oliko toiminta pelon värittämää? Jos näin on, ongelma ei varsinaisesti liity pakolaisiin, vaan päätelmät on perusteltu kokonaan väärillä signaaleilla.

Voin vielä osittain ymmärtää ei-uskovaisten reaktiota vastaavassa tilanteessa. Jos ei ole kohdannut Kristusta, ei ole kohdannut sitä puhtainta ja rehellisintä rakkautta, mitä koskaan on ollut tai tulee olemaan. Mutta kun kristityt ristiä kantaen vastustavat pakolaisia ja maahanmuuttajia, koen että emme tunne samaa Herraa. Usko ei nimittäin ole vain kokoelma opinsäkeitä, jota kannetaan mukana järkiperäisistä syistä. Usko on ytimessään tekoja. Tekoja, jotka pohjautuvat rakkauteen ja Kristuksen tuntemiseen. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Jos haluamme seurata Herran esimerkkiä, tarkoittaa tämä sitä, että rakastamme myös muualta tulleita. Sillä ”Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” (5 Moos 10:17-19)

 

Jos me väitämme, että seuraamme Jeesusta ja Jeesus kehottaa meitä näkemään itsensä lähimmäisissämme ja haavoittuvissa (ks. Matt 25:31-46), emme voi muuta kuin uhmata primitiivisiä pelkojamme ja luottaa siihen, että Jumalan sana pitää. Tunteidemme ei tule määrittää tekojamme, vaan Jumalan antaman rakkauden kaksoiskäskyn tulee muovata niitä.

Jeesus itse eli elämänsä ensimmäiset vuodet pakolaisena. Voitko sinä nähdä Kristuksen pakolaisissa ja ennestään tuntemattomissa ihmisissä?

• Sarah Tiainen
Pastori, Turun ruotsinkielinen metodistiseurakunta

• Suomennos: Nora Repo

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010