Yhtäkkiä he saapuivat vaeltaen Euroopan läpi ja löysivät tiensä meidän maahamme. Juuri maahan saapuneet – ruotsiksi de nyanlända – niin me heitä riikinruotsiksi opimme kutsumaan. Juuri maahan saapuneet suhteessa heihin, jotka olivat jo maahan etabloituneita. Juuri maahan saapuneet -käsite pitää kuitenkin sisällään tietynlaisen välimatkan. Vähän niin kuin nämä ihmiset olisivat tulleet tänne lentävällä lautasella ja olisimme hiukan epävarmoja siitä, kuinka meidän tulisi heidät kohdata.
Osa meistä uhkaili tulijoita, ampui raketteja kohti heitä kuljettaneita busseja ja yritti pelottaa heidät tiehensä. Toiset meistä asettuivat seisomaan rautatieasemille ”Welcome refugees” -kylttien kanssa ja yrittivät ohjata ihmisiä oikeaan suuntaan. Useimmat meistä eivät kuitenkaan tienneet, mitä meidän tulisi tehdä. Korkeammalta taholta kirjoitettiin manuaaleja, kuinka muualta tulleita tulisi kohdata. Sävy kuulosti siltä, kuin nämä ihmiset olisivat juuri saapuneet Marsista.
Kuitenkin kyseessä ovat ihmiset, aivan samanlaiset kuin sinä ja minä, ja heillä on samat tarpeet kuin sinulla ja minulla. Minäkin mietin jossain vaiheessa, että olenko nähnyt jossain yhteydessä juuri maahan saapuneen. Unohdin kokonaan, että olen muutenkin aivan tavallisessa kanssakäymisessä kohdannut irakilaisia, jotka ovat saapuneet Suomeen 1990-luvulla. Tai yhden jos toisen thaimaalaisen tai vietnamilaisen, jotka ovat tulleet tänne töitä tekemään tai opiskelemaan. Mikä siis erotti juuri maahan saapuneet heistä, jotka olivat jo asuneet Suomessa muutaman vuoden? Ei varmaankaan moni muu asia kuin se, että he tulevat maista joissa vallitsee sota ja kaaos.
Ehkä meidän ei tulisi ponnistella niin paljon löytääksemme oikeat sanat tai valitaksemme oikeat metodit voidaksemme avata keskustelun. Sen sijaan voisimme ymmärtää, että kyseessä ovat ihmiset, joilla on samanlaisia tarpeita kuin meillä on. Tärkeintä kai kuitenkin on, että uskallamme kohdata toisemme lähimmäisinä ja kanssavaeltajina. Osa meistä haluaa vääntää kelloa takaisin, mutta se on mahdotonta. Emme voi matkustaa ajassa takaisin, vaan mennä ainoastaan eteenpäin. Se mitä on tehty, ei saa tekemättömäksi.
Mooseksen kirjoissa Vanhassa testamentissa puhutaan paljon muukalaisesta. Muukalaista tulee kohdella hyvin, koska myös kristityillä on kokemus siitä millaista on olla maahanmuuttaja. Samat lait ja samat oikeudet koskevat maahamuuttajaa kuin syntyperäistä asukasta. Niin toteaa Raamatun sana hyvin suoraan asiaa koskien, katsomatta siihen mitä kulttuureja tai uskontoja maahanmuuttajat mahdollisesti edustavat.
Rasismi ja muukalaisviha sopivat huonosti yhteen Raamatun sanan kanssa. Yhdessä Mooseksen kirjoista todetaan esimerkiksi että: ”Kun olette ravistaneet oliivit puistanne, älkää palatko keräämään jäljelle jääneitä oliiveja; ne kuuluvat muukalaiselle, orvolle ja leskelle” (5 Moos. 24:20). Sinun ei tule olla ahne ja pitää kaikkea itselläsi, vaan myös jakaa omastasi yhteiskunnan köyhien ja hyljeksittyjen kanssa.
• Tomas Ray
Lähetys- ja kansainvälisen työn sihteeri, Porvoon hiippakunta
• Suomennos: Nora Repo