Seurakuntien kokemukset: Yhdessä tekeminen mahdollistaa kohtaamisen

Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa on järjestetty toimintaa turvapaikanhakijoille jo lähes kymmenen vuoden ajan. Kansainvälisen työn sihteeri Natasha Vaalgamaa on huomannut, että yhdessä tekeminen mahdollistaa kohtaamisen.

”Toimivinta on pop up- tyyppinen jalkautuva toiminta, joka ei rasita vastaanottokeskusten henkilökuntaa, vaan päinvastoin vapauttaa heidän resurssejaan. Pidämme viikoittain turvapaikanhakijoille perhekerhoa ja olemme mukana Namikan järjestämällä turvapaikanhakijoiden koripallovuorolla.

Olemme huomanneet, että muun muassa liikunta on kansainvälinen kieli. Pelatessa koetaan yhdessä onnistumisen iloa. Myös nauru, hymy, musiikki, leikki ja vierellä kulkeminen kaikki voivat toimia yhteydenluojina.

Koripallokentän laidalla ja askarrellessa on myös luonteva jutella. Toiminnan lomassa on käyty monta sielunhoidollista keskustelua. Yhdessä tekeminen voi toimia myös uskontodialogin välineenä, sillä se mahdollistaa yhteyden ja luottamuksen rakentumisen. Kohtaamme toisiamme monella muullakin tavalla kuin puhuessamme samalla kielellä. Yhteen kokoontuessamme Pyhä Henki voi toimia.

Toimiessamme turvapaikanhakijoiden kanssa on tärkeä muistaa heidän olevan tasaveroisia ihmisiä, sisariamme ja veljiämme Kristuksessa. Ihmisiin ei pitäisi suhtautua työn kohteina tai asiakkaina. Tärkeää olisi, että turvapaikanhakijat voisivat kokea itsensä tarpeellisiksi toimiessamme yhdessä.

Lokakuussa 2015 loukkaannuin pelatessamme koripalloa turvapaikanhakijoiden kanssa. Kaksi irakilaista poikaa yhdessä työntekijämme kanssa vei minut ensiapuun ja huolehti siellä minusta. Myöhemmin pojat tulivat katsomaan minua toipilasta kotiimme, jossa vanhempani kiittivät poikia heidän avustaan. Ilo ja ylpeys paistoi poikien kasvoilla. Tosielämän laupiaat samarialaiset…

Yhteydenpito on tärkeää myös sosiaalisen median kautta. Seurakunnan työntekijöiltä vaaditaan uskallusta heittäytyä henkilökohtaiseen kontaktiin omalla persoonalla, ja kykyä kuunnella raskaitakin asioita. Monet syvälliset keskustelut olen käynyt esimerkiksi Facebookissa tai Whatsappissa.

Aina ei tarvitse kohdata kasvotusten – ehkä helpottavampaakin on, kun ihminen saa avautua kokemuksistaan, peloistaan ja toiveistaan kanssaihmiselle sähköisesti – ikään kuin verhon takaa. Ja kontakti ei ole yksisuuntaista – monella vaikeita elämänkokemuksia läpikäyneillä turvapaikanhakijoilla riittää empatiaa ja ymmärrystä myös meidän vajavaisuuteemme ja ongelmiimme.

Seurakunnassamme osa vapaaehtoisista on toteuttanut vieraanvaraisuuden periaatetta myös kutsumalla turvapaikanhakijoita kotiinsa. Kodinomaisuus, ruoan valmistus yhdessä, yhdessä syöminen, keskustelu, ilo ja nauru tuovat voimaa elämään vastaanottokeskuksessa. Kuten heprealaiskirjeessä sanotaan, meidän tulee muistaa osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.”

 

• Haastattelija: Katariina Väisänen
Ekumeenisen vastuuviikon koordinaattori

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010