Ihmisoikeuspuolustajat on ajettu ahtaalle

Viime aikoina ihmisoikeuspuolustajien työ on ollut erityisen uhattuna.

Viime aikoina ihmisoikeuspuolustajien työ on ollut erityisen uhattuna.

Ihmisoikeuspuolustajien työn rajoittaminen ei ole uusi ilmiö, mutta viime aikoina työstä on tullut entistä vaarallisempaa.

Ihmisoikeustyön eturintama toimii eri puolilla maailmaa. Ihmisoikeuspuolustajat varmistavat, toisinaan jopa oman henkensä uhalla, että kansainvälisissä sopimuksissa määritellyt oikeudet toteutuvat. Viime aikoina ihmisoikeuspuolustajien työ on ollut erityisen uhattuna.

Kesällä Turkin hallitus pidätti kaksi ihmisoikeuspuolustajaa, Amnestyn Turkin osaston johtajat İdil Eserin ja Taner Kılıçin, epäiltyinä terrorismiin liittyvistä rikoksista. He ovat joutuneet Turkin autoritaaristen toimenpiteiden uhreiksi.

Epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa Turkin viranomaiset ovat pidättäneet yli 50 000 ihmistä, heidän joukossaan toimittajia ja järjestöaktiiveja. Hallitus on ilmoittanut, että se puhdistaa maata vallankumouksellisista terroristeista. Käytännössä kaikki riippumattomat kriittiset äänet ovat joutuneet kohteiksi.

Ihmisoikeustyö on vaikeutunut kaikkialla maailmassa

Turkin tapahtumat ovat osa globaalia ilmiötä: ihmisoikeustyöstä on tullut nykymaailmassa entistä vaikeampaa ja vaarallisempaa. Kaikkein selkeimmin tämä näkyy kuolonuhrien määrässä. Viime vuonna eri puolilla maailmaa murhattiin 281 ihmisoikeuspuolustajaa – 125 ihmistä enemmän kuin vuonna 2015.

Ihmisoikeuspuolustajien työtä rajoittavat monet tahot: valtaan ripustautuvat hallitukset, aseelliset ryhmät, suuryritykset ja ääriliikkeet. ”Kansainvälisen oikeuden mukaan valtioiden tehtävä on varmistaa kansalaisten ihmisoikeuksien toteutuminen. Tosiasiassa hallitukset ovat usein ihmisoikeuspuolustajien suurin uhka”, Amnestyn Suomen osaston yksilö- ja maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen sanoo.

Väkivallan uhka on vain yksi tapa rajoittaa ihmisoikeuspuolustajien toimintaa. Vallanpitäjät löytävät yhä uusia keinoja kriittisten äänten vaientamiseksi.

İdil Eser ja Taner Kılıç hiljennettiin pidättämällä heidät tekaistuihin syytteisiin perustuen. Anu Tuukkanen kertoo, että oikeudellisia keinoja käytetään usein ihmisoikeuspuolustajien toiminnan estämiseksi.

”Oikeusjuttujen ja pidätysten tavoitteena on pitää ihmisoikeuspuolustaja niin kiireisenä, ettei hän pysty tekemään tärkeää työtään.”

Monissa maissa ihmisoikeuspuolustajia tuomitaan pitkiin vankeustuomioihin perättömin syyttein. Esimerkiksi Iranissa ihmisoikeuspuolustajille on langetettu 10 vuoden tuomioita, koska he ovat olleet yhteydessä kansainvälisiin ihmisoikeusjärjestöihin tai esimerkiksi YK:n elimiin.

Tuukkasen mukaan oikeudellisin keinoin pyritään myös mustamaalaamaan ihmisoikeustyötä laajemmin. Venäjällä vuonna 2012 säädetty laki, joka leimaa järjestöt niin sanotuiksi ulkomaisiksi agenteiksi, on johtanut rahoituksen kuivumiseen, pelotellut työntekijöitä ja pilannut monen järjestön maineen.

Ihmisoikeuspuolustajia uhkaillaan myös verkossa. Viime vuoden aikana azerbaidžanilaisia aktivisteja ja toimittajia joutui hallituksen tukeman kyberhyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäyksellä pyrittiin pääsemään käsiksi hallitusta kritisoineiden ihmisten henkilökohtaisiin viesteihin ja tietoihin.

Trollauksen eli verkossa tapahtuvan systemaattisen häirinnän ja harhautuksen avulla pystytään sensuroimaan ja leimaamaan ihmisoikeuspuolustajien työtä. Sen kohteeksi on joutunut muun muassa meksikolainen toimittaja Carmen Aristegui. Hänen Meksikon hallitusta kritisoiviin kirjoituksiinsa on vastattu massiivisilla hyökkäyksillä, joilla häntä on yritetty pelotella ja häpäistä.

Vihapuhe heikentää toimintamahdollisuuksia

Ihmisoikeuspuolustajien työn rajoittaminen ei ole uusi ilmiö. Myös Amnesty on historiansa ajan kampanjoinut ihmisoikeustyönsä vuoksi uhattujen ihmisten puolesta.

Anu Tuukkanen painottaa, että ihmisoikeuspuolustajat tekevät työtä sen varmistamiseksi, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset toteutuvat. Jos he eivät pysty toimimaan omissa maissaan, eivät kansainväliset prosessitkaan ole tehokkaita.

Hälyttävin tilanne on Latinalaisessa Amerikassa, jossa tehdään suuri osa ihmisoikeuspuolustajien murhista. Myös Euroopan lähialueilla on tapahtunut huolestuttavaa kehitystä. Hallitusten saamaan kritiikkiin on vastattu kovin ottein esimerkiksi Turkissa, Venäjällä ja Iranissa.

EU-maista muun muassa Unkari ja Puola ovat hankaloittaneet ihmisoikeuspuolustajien työtä ja kaventaneet kansalaisyhteiskunnan toimitilaa. Ongelmia on aiheutettu erilaisin lakimuutoksin. Ihmisoikeuspuolustajien asemaa ovat heikentäneet lisäksi leikkaukset EU-maiden kehitysyhteistyöbudjetteihin, sillä moni Euroopan ulkopuolisissa maissa toimiva ihmisoikeuspuolustaja tukeutuu työssään kehitysvaroihin.

Kiristynyt ilmapiiri haastaa myös suomalaiset ihmisoikeuspuolustajat

”Ihmisoikeustyön tila kapenee Suomessakin, tosin ihmisoikeuspuolustajien toimintaa rajoitetaan täällä hienovaraisemmin keinoin”, Anu Tuukkanen sanoo.

Suurin uhka toiminnalle on vihapuheen yleistyminen. Se vaikuttaa ihmisoikeuspuolustajiin itsesensuurin muodossa ja heikentää järjestöjen toimintamahdollisuuksia. Vihapuhe nostaa päätään etenkin, kun puhutaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksista tai naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Valtion toimenpiteillä on kauaskantoiset vaikutukset suomalaisten ihmisoikeuspuolustajien toimintaan, Tuukkanen muistuttaa.

”Moni kokee, että Suomen viranomaisten ote vihapuheeseen on ollut liian lepsu. Se on johtanut etenkin pakolaiskysymyksiin liittyvässä keskustelussa rasistisen ja syrjivän puheen normalisoitumiseen.”

Kansainväliset sopimukset velvoittavat

Ihmisoikeuspuolustajien aseman kaventuminen heijastaa kansainvälisen ilmapiirin muutoksia. 1990-luvulla suurin osa kansallisvaltioista pyrki näyttäytymään ihmisoikeuksien kannattajina, mutta nykyään yhteisten globaalien arvojen puolustamisessa ei nähdä samanlaisia etuja kuin ennen.

Nationalismin nousun myötä valtiot ovat kääntymässä sisäänpäin. Esimerkiksi terrorismin uhka ja turvallisuuskeskustelu ovat nousseet ihmisoikeuksia korkeammalle pallille. Toisaalta eliittien tarve pysyä vallassa ajaa hallituksia vaientamaan kriittiset äänet.

Kansainvälinen oikeus velvoittaa valtioita turvaamaan ihmisoikeuksien toteutumisen. Siksi valtioiden on myös suojeltava ihmisoikeuspuolustajien toimintaa. Samoin esimerkiksi EU on sitoutunut tukemaan ihmisoikeuspuolustajien työtä, ja sen vastuulla on vaatia jäsenmailtaan ihmisoikeuksien kunnioittamista. EU:n ja jäsenmaiden edustustot ovat lisäksi sitoutuneet tarjoamaan tukea kolmansien maiden ihmisoikeuspuolustajille.

Ihmisoikeuspuolustajien työ on uhattuna, kun valtiot kääntävät katseensa sisäänpäin ja viranomaiset unohtavat kansainväliset sopimukset. Samaan aikaan ihmisoikeuksien vaalijoita tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Amnestyn kansainvälinen Brave-kampanja tekee ihmisoikeuspuolustajien työtä tunnetuksi.

Teksti: Milja Komulainen
Kuva: Gordon Johnson, Pixabay

Teksti on julkaistu alunperin Amnesty-lehden numerossa 3/2017 ja Amnestyn verkkosivuilla 10.11.2017

Lisäys: Kansainvälisen Front Line Defenders -järjestön mukaan vuonna 2016 murhattiin 281 ihmisoikeuspuolustajaa, vuonna 2017 312 ja viime vuonna peräti 321 ihmisoikeuspuolustajaa. Artikkeli on vuodelta 2017, joten artikkelissa mainittu tieto 281 murhatusta ihmisoikeuspuolustajasta viittaa vuoden 2016 lukemaan.

Amnesty International
Suomen osasto ry
amnesty@amnesty.fi