Tässä artikkelissa haastattelussa on Suomen Lähetysseuran pitkäaikainen lähetystyöntekijä ja Nepalin asiantuntija Kirsti Kirjavainen.
Turvallisuus
Miten uskonnonvapaustilanne vaikuttaa henkilökohtaiseen turvallisuuteen?
Vuodesta 1990 ei kukaan Nepalissa ole ollut uskonsa tähden enää vangittuna, sosiaalisin syin toki. Painostusta on, ja ensimmaiset perheen tai kylan uskovat saavat kokea hankalaa kohtelua ja asennoitumista erityisesti hindu-juhlien aikana. Nepalin julistauduttua vuonna 2008 sekulaariksi valtioksi, myös eri uskonnoille on annettu omat juhlavapaat, koko maassa esim. joulu on vapaa. Terve järki ja normaali krisitinuskon levittäminen on sallittua. Väliin hindu-uskonnollisten juhlien aikaan harkittu julkinen opettaminen on salittua. Toista tulee arvostaa ja kunnioittaa.
Koetko että oma henkesi voisi olla uhattuna jos ilmaiset omaa uskoasi avoimesti?
Ulkolaiseen ei mielestäni kohdistu mitaan uhkaa. Ainoa mitä itse olen kokenut on hirveä tenttaaminen uskonnosta maolaissisallissodan 10 vuoden (1997-2006) välisena aikana.Käytännöllisen ja hyvän sosiaalityön vuoksi myös kristillinen motivaationi hyväksyttiin. Maolaiset näkivat uskon amerikkalaisena ja ulkolaisten uskontona. Ssa heistä oli ateisteja, joten keskusteluun joutui.
Oletko turvallisuutesi ollut koskaan uhattuna oman uskontosi vuoksi? Millä tavalla?
Vuosina 1989 ja 90 vieraillessani Nepalin kristittyjen luona vankilassa, sain jälkikateen kyselyn, mutta olin poistunut jo maasta.
Koetko fyysisen koskemattomuutesi ja turvallisuutesi olevan uhattu valtiovallan, viranomaisten tai poliisin taholta? Millä tavalla?
Postipussejamme avattiin Mugussa vielä vuonna 2003 poliisien toimesta, katsottiin onko kristillistä kirjallisuutta, syy oli kuitenkin enemmän, ettei maaherran poikaa otettu työhön ja hän maksoi sen epäluuloillaan. Kerran poliisi oli lähetetty toimistoomme katsomaan kirjat vuonna 2003. Sisällissodan aikana kotiini tunkeutui yöllä maolaississejä vieden rahat, sateliittipuhelimen ja kamerat. Myöhemmin sain anteeksipyynnön ja pelko hävisi.Turvallisuus oli kyseenalaista sodan aikana, vaikka tavallisen kansan kanssa oli turvallista.
Pelottaako sinua elää avoimesti oman uskontosi/uskosi mukaan ja kertoa uskostasi muille? jos pelkäät, niin minkälaisia konkreettisia seuraamuksia pelkäät?
En pelkää, uskon kuitenkin että julistaminen ja evankeliointi kuuluu kaikille ihmisille, samoin kirkkojen perustaminen ja johtaminen. Vuoden 2006 jälkeen on saanut täysin avoimesti puhua missä vain sekä taksissa että virastoissa. Lähettina roolini on vain tukea ja kuunnella kumppanin tarpeita, korottaa ehkä enemman sosiaalista ja diakoniatyöta julistuksen rinnalle kokonaisvaltaisempana lähetyksena ja työna. Sana ilman palvelua on vaillinainen, ja juuri pelkkä julistus on saanut aikaan vähän vastustusta.
Elävätkö eri uskonnot maassasi rauhanomaisesti rinnakkain? Jos ei, niin miten se näkyy käytännössä?
Rauhanomaisesti eletään, muutamat kumppanimme NCCN ja Sanjal pitävät uskontojen välisia kokouksia ja seminaareja niin rauhan kuin sovinnon merkeissä. Sovittelevat mm. sekaavioliitoissa ja perheriidoissa. Vuonna 2008 oli yksi pommi katolisessa kirkossa, hindufundamentalistit ovat hieman painnostaneet, uhkailleet rahankeruulla sen jälkeenkin pikku seurakuntia etelässa. Ruumiintarkastuksia tehdään yha kirkkojen porteilla varmuuden vuoksi vuonna 2011 räjähtäneen pommin vuoksi. Rauha on kuitenkin usein vain näennäinen, ei olla tekemisissä toisten uskontojen kanssa ja pidetään selvä ero osallistumiseen. Dialogia ei mielestäni juuri käydä, joitain yksityisiä individualisteja lukuunottamatta. Hindut vastustavat mediassa kristittyjen hautaamista hindujen alueelle Pashupatiin. Negatiivisia komentteja toki kuulee valtion virastoissa ja työpaikoilla. Yleisesti kuitenkin kristityt nauttivat hyvää suosiota ja meitä pidetään rehteina, eettisesti korkeaa moraalia edustavina ja hyvää sosiaalityötä tekevinä.Yli miljoonan lukumäärä myös jo takaa hyväksynnän (Nepalissa on 30 miljoonaa ihmista). Ekumeenista keskustelua kaivataan.
Uskonnonvapaus on yhteinen hanke eri uskonnoille, erityisesti kristityille. Perustuslain mukaan uskonnon vaihtaminen on luvallista, samoin sen harjoittaminen ja opettaminen. Perustuslaki on yhä keskeneräinen (ehkä valmistuu vuonna 2011). Myos lähettien tulisi olla enemmän tekmisissa hindujen, buddhalaisten ja muslimien kanssa ja avata dialogin mahdollisuuksia.
Ihmisoikeudet
Toteutuuko mielestäsi kokoontumis- ja yhdistymisvapaus mitä tulee oman uskonnon harjoittamiseen? Voivatko kristityt kokoontua vapaasti jumalanpalveluksiin, rukoilemaan ja lukemaan Raamattua? Jos ei, niin miten näitä oikeuksia on rajoitettu ja miten se näkyy käytännön elämässä?
Kaupungeissa on rrittäin suuri vapaus. Maaseuduilla joka läänisssa, yht. 75 lääniä, on kirkot.Lähivuosina on saatu yhdistys- ja rekisteröintivapaus kristillisille järjestöille mahdolliseksi. Kristillisiä kirjakauppoja on. Esimerkiksi IRR-TV sai vuoden 2010 jouluna aloittaa koko kuukauden tv-ohjelmat useilla maksetuilla valtion tv-kanavilla joka päivä kuukauden ajan ja sai rekisteröityä kristillisenä tv ja radio kansalaisjärjestönä. Vastaanotto on ollut huima: 10 päivän aikana on tullut kymmenia tuhansia soittoja ja kirjan jakelua ja tapaamisia johtaen paikallisseurakuntiin.
Toteutuuko sananvapaus eli voivatko kristityt ja muiden uskontojen edustajat vapaasti painaa ja levittää uskonnollisia julkaisuja? jos ei, niin miten sitä on rajoitettu ja mitä seuraamuksia tällaisesta toiminnasta voisi olla?
Suuria yhteiskokouksia on pidetty vuoden 2006 jälkeen stadionilla ja kentillä jouluna, pääsiäisenä uskonnonvapauden ja rauhan puolesta. Nepalissa painatetaan kaikki tänä aikana, niin Raamatut kuin kristillinen kirjallisuuskin, DVD:t ja CD:t sekä lehdet. Nepalissa on julkaisuvapaus.
Saako omasta uskonnollisesta vakaumuksesta kertoa avoimesti toisille ihmisille eli miten mielipiteenvapaus toteutuu uskonnollisissa asioissa?
Hillitty kohteliaisuus on tärkeää. Kirjojen, trakujen ja videoiden katsominen ja levitys on mahdollista myös opiskelupaikoissa, kaduilla. Massatapahtumiin ja mielenosoituksiin saa helposti luvat ja poliisi valvoo järjestystä. Pääsiäiskokoontuminen veti 20 000 henkilöä ja poliisit totesi etta nämä ovat rauhallisimmat ja parhaat massakokoukset sekä ottivat kirjaset vastaan luettaviksi. Nepalin kristityt väittvat silti yhä, että valtion tyopaikkoihin on vaikea päästä kristittynä. Tilastoihin kysyjät laittavat hindu, vaikka henkilö kertoo olevansa kristitty. Vapauden aika on alkanut 1990 ja uuden kansannousun jälkeen 2006. Kirkko kasvaa ja asenteet korjaantuvat arjen keskella.
Kirsti Kirjavainen