”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja”.
(YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 18. artikla)
Uskonnonvapausloukkauksia tapahtuu kaikissa maailman kolkissa. Yli puolet maailman väestöstä elää olosuhteissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan tuhoisin seurauksin. Silti näistä loukkauk- sista ei juurikaan puhuta julkisuudessa. Lukemattomat ovat ajautuneet tilanteisiin, joissa vakavat uskonnonvapausloukkaukset liittyvät muihin perustavanlaatuisiin ihmisoikeusloukkauksiin, henkilön identiteetin, osallisuuden sekä turvallisuuden kieltämiseen. Heidän oikeutensa elämään, yksityiselämään ja heidän yhdistymisen- ja kokoontumisvapautensa, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset oikeutensa
ovat uhattuina. Monet elävät vainottuina yhteiskunnissa, joissa vaino kasvattaa väkivaltaisia konflikteja. Oikeuksien puuttumisella on pitkäaikaiset kestävää kehitystä heikentävät seuraukset.
Uskonnonvapauden turvaaminen on ennen kaikkea yksilön suojaamista epäoikeudenmukaiselta
kohtelulta.
Jokaisella valtiolla on kansainvälisen oikeuden mukaan vastuu kunnioittaa uskonnon-, ajatuksen- ja omantunnonvapautta. Tämä oikeus on yleismaailmallinen kuuluen jokaiselle kunkin henkilön katsontakannasta riippumatta. Tämä oikeus sisältää perinteisten uskontojen lisäksi oikeuden myös ei-uskonnollisiin maailmankatsomuksiin kuten ateismiin, agnostiikkaan ja pasifismiin.
Globaali kumppanuus velvoittaa meitä ottamaan vastuuta heikoimmassa asemassa olevista lähimmäisistämme. Uskonnonvapaus on olennainen osa kehitystä, välttämätön sekä kestävän kehityksen tulosten, kuten YK:n vuosituhattavoitteiden, että turvallisuuden saavuttamisessa ja syrjinnän vähentämisessä.