Ennen kaikkea oikeus uskontoon on oikeus identiteettiin. Uskontoa tai maailmankatsomusta ei voi erottaa henkilön identiteetistä, ne muodostavat oman persoonan tärkeitä lähtökohtia, tavan ymmärtää itseään ja ympäröivää maailmaa. Uskonnolliset yhteisöt ovat monille ensisijaisia arvo- ja ihmisyhteisöjä, joiden kautta elämää eletään ja jaetaan yhdessä.
Valtioissa, joissa uskonnon vaihtaminen on kiellettyä, vaihtajat riskeeraavat henkilöpapereidensa menettämisen, perheensä turvallisuuden, osallisuutensa laajempaan yhteisöön tai yhteiskuntaan, hautausoikeutensa, yhteisön hylkäämäksi tulemisen ja usein he ovat kaikenlaisen sensuurin, väkivallan, kiduttamisen, vangitsemisen tai jopa kuoleman uhan alaisia. Osa on alttiita päätymään ihmiskaupan uhreiksi.
Monilla ei ole mahdollisuutta muodostaa uskonnollisia yhteisöjä tai järjestöjä, vaikka kansainvälinen oikeus näin sallisikin. Nämä samat ihmiset eivät useinkaan voi vuokrata tiloja toiminnalleen, haudata läheisiään, valita uskonnollisia johtajia, viettää juhlapyhiään tai käydä uskonnollisissa tilaisuuksissa
ilman salaisia ja monesti vaarallisia järjestelyjä. Heidän on lähes mahdotonta myydä tai jakaa kirjallisuuttaan, painaa lehtiä tai esiintyä mediassa. Heiltä viedään identiteetin myötä oikeus terveydenhuoltoon, koulutukseen, asumiseen tai työhön. He ovat vainon takia usein aliedustettuja vähemmistöjä ilman yhteiskunnallista ääntä.
Etsi
