Seuraavien kahden viikonlopun aikana Euroviisu-laulukilpailua isännöivän Azerbaidzhanin ihmisoikeustilasto on synkkä. Ilham Aliyev on ollut maan presidentti vuodesta 2003, isänsä Heidar Alieyevin kuoleman jälkeen. Heidar Aliyev puolestaan oli maan johdossa suurimman osan ajasta vuoden 1969 jälkeen. Molempien Aliyevien aikana sekä paikalliset että kansainväliset vaalityöntekijät ovat dokumentoineet vaalivilppitapauksista, korruptiosta ja ihmisoikeuksiin ja oikeusjärjestykseen kohdistuneista loukkauksista. Huolimatta öljyn tuomasta massiivisesta vauraudesta, huomattava osa väestöstä elää köyhyydessä.
Perusoikeudet, joihin kuuluu uskonnon ja vakaumuksen vapaus, ilmaisun vapaus, sanan vapaus sekä kokoontumisen vapaus ovat maassa todella rajoitettuja. Azerbaidzhan on luonut jatkuvasti kasvavan lainsäädännöllisten rajoitteiden labyrintin koskemaan uskonnon ja vakaumuksen vapauden harjoittamista. Tätä rajoitejärjestelmää valmistellaan usein salaa. Päämäärä vaikuttaisi olevan yhteiskunnan kontrolloiminen valtiovallan toimesta niin, että kaikkien oikeuksien toteutuminen on valtion luvasta riippuvaista.
Viranomaiset peittävät tekemänsä loukkaukset tapahtuneen suoranaiseen kieltämiseen tai vaatimuksiin uskontojenvälisestä suvaitsevaisuudesta. Valtion suosiossa olevat uskonnolliset yhteisöt, kuten Kaukasian muslimilautakunta, jolle lain mukaan kaikkien moskeijoiden tulee kuulua ja joka valitsee niiden kaikkien johtajat, toistavat tämänkaltaisia vaateita.
Puhuessaan hallituksen alulle panemassa Kulttuurienvälisen dialogin maailman foorumin avajaisissa viime huhtikuussa Presidentti Aliyev väitti: “On tosiasia että Azerbaidzhanissa on jo suuri määrä olemassa olevaa etnistä ja uskonnollista suvaitsevaisuutta ja se on meidän voimamme lähde.”
Presidentti Aliyevin puhuessa toisessa kaupungissa Gyanjassa uskonnollisia sunnimuslimi- ja protestanttiyhteisöjä kiellettiin kokoontumasta uskonnonharjoitukseen, sillä heillä ei ollut siihen olemassa olevaa valtion lupaa. Kaksi bussillista mellakkapoliiseja sijoitettiin varmistamaan, että yksi seurakunta ei voinut kokoontua kirkossaan. Babek Sadykov Gyanan poliisista kielsi kuitenkin tämän ja väitti Forum 18 -sivustolle että “ketään ei estetä harjoittamasta uskontoaan.
Kaupungin sunnimuslimit ovat nyt pakotettuja rukoilemaan enintään viiden ihmisen ryhmissä yksityiskodeissa, usein tiukan tarkkailun alaisina. Poliisi myös pakotti ryhmän entisiä moskeijan jäseniä allekirjoittamaan lausuntoja, joissa he lupaavat lopettaa yhteisiin rukouksiin kokoontumisen.
Hallituksen puolustajat yrittävät olla välinpitämättömiä tai väheksyä ristiriitaa väitetyn suvaitsevaisuuden edistämisen ja suorien oikeusjärjestykseen ja ihmisoikeuksiin kohdistuneiden loukkauksien välillä. Esimerkiksi presidentin avustaja, Ali Hasanov väitti viime viikon tiistaina että “Azerbaidzhan on montaa eurooppalaista valtiota edellä mitä tulee kansallisiin ja hengellisiin arvoihin, poliittiseen pluralismiin ja uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen. Tästä kateellisina jotkut tahot yrittävät vahingoittaa kuvaa Azerbaidzhanista.”
Virkamiehet käyttäytyvät niin kuin oikeusjärjestys ei asettaisi mitään rajoja heidän toimilleen. Oikeudenkäynneistä usein räikeästi puuttuu asianmukainen oikeudenkäyntiprosessi. Näihin kuuluvat muun muassa sellaiset oikeudenkäynnit joita käydään ilman että syytetyt ovat tietoisia koko oikeusprosessista. Esimerkkinä voidaan myös mainita tapaus jossa poliisi ja virkamiehet valtion uskonnollisten yhteisöjen kanssa tehtävää työtä varten perustetusta komiteasta ratsasivat baptistien sunnuntaipalveluksen Sumgaitissa, seurakunnan jäsenet pyysivät nähdä kirjallisen luvan ratsialle. Virkamies vastasi tähän: “Minä olen lupa ja oikeuden määräys.”
Eräs hallituksen virkamies, joka otti osaa rekisteröitymishakemuksensa hyväksymistä odottavaan protestanttiseen seurakuntaan kohdistuneeseen ratsiaan, yhteen veti valtion asenteen pitämällä lujasti kiinni siitä että: “Ilman rekisteröitymistä ei voi rukoilla. Me suljemme kaikki uskonnonharjoituspaikat joita ei ole rekisteröity, myös moskeijat.”
Azerbaidzhan lisää säännöllisesti rangaistuksia uskonnonvapauden harjoittamisesta. Esimerkiksi joulukuussa – kasvaneiden sakkojen ja ankaran sensuurijärjestelmän kiristymisen mukana – astui voimaan uusi rikoslain pykälän 167-2. Kyseinen pykälä kieltää “uskonnollisen kirjallisuuden, uskonnollisten esineiden ja muun uskontoon liittyvän informatiivisen materiaalin tuottamisen, myymisen ja jakamisen maastaviemis-, myymis- tai jakelutarkoituksessa ilman asianmukaista valtuutusta” – eli niiden on läpäistävä pakollinen valtion sensuuri.
Rangaistukset voivat olla huomattavia, jopa 2–5 vuotta vankeutta. Eräs virkamies puolsi valtion sensuuria Forum 18 -sivustolle todeten: “Jos me sallisimme vapaan julkaisutoiminnan, vallitsisi anarkia. Kirjoilla on vaikutus.”
“Mielipuolisuus vain kasvaa” oli erään uskovaisen kommentti koskien rangaistuksien määrän kasvua. Hän ei halunnut kertoa nimeään pelätessään valtion kostotoimenpiteitä. Kasvavat rangaistukset ja muut loukkaukset ovat kuitenkin merkki valtion jatkuvasta epäonnistumisesta sen yrityksissä estää ihmisiä käyttämästä vapauttaan harjoittaa uskontoaan. Voimme tarkastella Neftechalassa Etelä-Azerbaidzhanissa sijaitsevan baptistikirkon tapausta. Huolimatta hylätystä rekisteröintipyynnöstä, poliisin ratsiasta, kaikkien kirkonjäsenten läpikäymistä kuulusteluista ja pastorin saamista sakoista, kirkko yhä kokoontuu jumalanpalvelukseen.
Ihmiset usein kysyvät mitä he voivat tehdä auttaakseen heitä joiden uskonnonvapautta loukataan. Ihmiset jotka elävät paineen alla uskonsa takia ottavat mielellään vastaan rukouksenne. Päivityksiä koskien uskonnonvapautta Azerbaidzhanissa ja muissa maissa julkaistaan säännöllisesti Forum 18 -sivustolla (< www.forum18.org <http://www.forum18.org/> >). Tietoa koskien muita ihmisoikeuksia löytyy Norjan Helsinki-komitean sivustolta (<www.nhc.no <http://www.nhc.no/> >). Myös kirkkona voi toimia. Esimerkiksi Walesissa toimiva Kristityt kidutusta vastaan -järjestö (< www.torturecymruwales.org.uk <http://www.torturecymruwales.org.uk/>
) ehdottaa “vapauden juhlan” järjestämistä. Juhlassa voi jakaa aterian, rukoilla, kiittää, oppia ja konkreettisesti toimia auttaakseen ihmisoikeusloukkauksien uhreja. Uskonnonvapauteen kohdistuvat hyökkäykset erityisesti niitä ihmisiä kohtaan jotka me näemme erilaisina haastavat meidät rakkaudessamme Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan. Tämän vuoden Euroviisu-laulukilpailu on haaste laittaa käytäntöön Jeesuksen käsky rakastaa Jumalaa ja kaikkia lähimmäisiämme – erityisesti heitä jotka elävät maissa joissa valtio aktiivisesti loukkaa ihmisoikeuksia.
Church Times, 18. toukokuuta 2012
John Kinahan
- John Kinahan on Forum 18 -sivuston uutispalvelun apulaistoimittaja. Sivusto on juuri julkaissut katsauksen uskonnonvapaudesta Azerbaidzhanissa
(<www.forum18.org/Archive.php?article_id=1690
<http://www.forum18.org/Archive.php?article_id=1690> >).