Uskontodialogia on Suomessa harjoitettu joissakin muodoissa pitkään esim. luterilaisen kirkon erilaisten ryhmien avulla – tunnetuimpina Kirkko ja juutalaisuus- sekä Kirkko ja Islam-ryhmät, jotka ovat keskustelleet monista yhteisesti kiinnostavista aiheista. Eri uskontojen johtajat ovat myös aika ajoin kokoontuneet yhteisiin tapaamisiin. Myös muutamilla paikkakunnilla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on kokoontunut aktiivisia uskontojenvälisiä ryhmiä.
Uskontodialogin historiaa Suomessa tarkemmin tuntematta voitaneen kuitenkin todeta, että vasta 2000-luvun puolella ja erityisesti New Yorkin WTC-tornien tuhoamisen jälkeen uskontojohtajien ja uskontojenvälinen yhteistyö on vauhdittunut.
Lokakuussa 2001 uskontojen johtavat Suomessa näyttäytyivät ja puhuivat yhdessä silloisen YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan edesmenneen pääministeri Harri Holkerin kanssa Helsingin Tuomiokirkon portailla. Tasavallan presidentti Tarja Halonen aloitti myös säännöllisen uskontojohtajien tapaamisperinteen 1-2 kertaa vuodessa mikä jatkui hänen presidenttikautensa loppuun.
Maailmanlaajuinen Uskonnot rauhan puolesta-järjestö ( Religion for Peace International tai World Conference of Religion for Peace; www.religionsforpeace.org)
on toiminut vuodesta 1970 lähtien kenties merkittävimpänä kansainvälisenä uskontojenvälisenä toimijana. Suomi valtiona on tehnyt yhteistyötä järjestön kanssa Balkanilla vuosituhannen vaihteessa ja mm. Helsinki-prosessin (Helsinki Process on Globalisation and Democracy) kanssa tukemassa Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan alueen uskontojenvälisen neuvoston (MENA Religions for Peace Council)aikaansaamista. Neuvosto perustettiin heinäkuussä 2008 ja yhteistyö on jatkunut – myös sekä Kirkon Ulkomaanavun kuin Suomen Lähetysseuran kanssa.
Edellä mainitun prosessin yhteydessä käytiin keskustelua itse uskontojen edustajien yhteistyön tiivistämisestä Suomessa ja mahdollisen itsenäisen uskontojenvälisen mekanismin aikaansaamisesta . Hanasaaressa elokuussa 2007 pidetyn eri toimijoiden edustajista koostuneen seminaarin suositusten perusteella ryhdyttiin valmistelemaan asiaa. Hitaan ja monipolvisen prosessin tuloksena perustettiin tammikuussa 2011 viiden kolmen Abrahamin uskontoihin kuuluvan perustajajäsenen toimesta USKOT-foorumi, jonka työ on hiljalleen käynnistynyt. Foorumiin ei jäsenenä kuulu muita maailmanuskontojen edustajia, mutta sääntöjen mukaan yhteistyötä ulotetaan myös muihin uskontoihin ja jäsenyyskin lienee myöhemmässä vaiheessa mahdollista.
Myös muita suhteellisen uusia toimijoita tällä rintamalla on ilmaantunut tai syventänyt toimintaansa kuten FOKUS ry, Visiofoorumi sekä monet muslimitoimijat kuten SINE ( Suomen Islamilainen Neuvosto), Suomen Muslimiliitto, Musliminaiset. URIn ( United Religions Iniatiative) verkosto on toiminut jo pitkään ja RfP:n ( Religions for Peace) nais- ja nuorisoverkosto ovat laajentamassa toimintaansa. Myös Parliament of Worlds’ Religions-järjestöllä (www.parliamentofreligions.org ) on monia suomalaisia yhteyksiä ja niiden uskontojenvälisiin tapahtumiin ovat eri suomalaiset toimijat ja yksityishenkilöt osallistuneet.
Tässä kirjoituksessa ei ole ollut mahdollista käsitellä juurikaan käytävän dialogin sisältöä, joka viime aikoina on pääsääntöisesti keskeisesti liittynyt tänne muuttaneiden kotoutumiseen ja uskonnon tärkeään merkitykseen sekä varsin käytännöllisiin kysymyksiin kuten suomalaisen lainsäädännön ja uskontoympäristön ja kulttuurin kysymyksiin ja erityisesti uskonnonvapauteen ja uskonnonopetukseen sekä lapsen oikeuksiin. Näistä kysymyksistä on kyetty myös antamaan uskontojen edustajain yhteisiä lausuntoja ja kannanottoja.
Lähiajan haasteina pidän yleisesti uskonnon ja sen merkityksen ja vaikutuksen käsittelyä julkisessa keskustelussa sekä tietämättömyyden vähentämistä ja tietoisuuden määrätietoista lisäämistä niin omasta kuin muista uskonnoista. Eräs konkreettinen mahdollisuus on jo edellä mainitun Uskontojenvälisen yhteisymmärryksen viikon toteutukseen liittyvien monipuolisten aineistojen, tapahtumien ja näistä viestimisen järjestäminen. Tähän tarvitaan kaikkien kiinnostuneiden toimijoiden sitoutumista ja itse toteutukseen myös riittävästi voivavaroja ja vastuullinen toimija.
Ilari Rantakari Toukokuu 2012
suurlähettiläs, YK:n Sivilisaatioiden Allianssin Suomen koordinaattori