Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa todetaan, että ”pahimmillaan ympäristön tuhoutuminen, maanomistuskysymykset ja kiistat luonnonvarojen käytöstä aiheuttavat väkivaltaisia konflikteja. Vastaavasti luonnonvarojen läpinäkyvä ja oikeudenmukainen hallinta lisää yhteiskunnallista vakautta ja on tärkeässä roolissa konfliktien ehkäisemisessä ja niiden ratkaisemisessa. Yhteiset luonnonvarat ja niiden käyttöön liittyvät sopimukset sekä instituutiot voivat kasvattaa luottamusta maiden ja yhteisöjen välillä.” (Suomen kehityspoliittinen ohjelma, s. 37.)
Luonnonvarojen kestävä hallinta, ympäristönsuojelu ja osallistava vihreä talous ovat Suomen kehityspolitiikan painopisteitä. Vihreän talouden on tarkoitus luoda tasa-arvoisesti ihmisarvoista työtä, olla yhteiskunnallisesti osallistavaa ja ekologista. Se edellyttää mm. hyvää hallintoa, vastuullista yrittämistä, taloudellisten hyötyjen tasaista jakautumista, kansainvälisten standardien noudattamista, toimivaa oikeusvaltiota, maan kilpailukyvyn parantamista ja osallisuutta kansainvälisestä kaupasta. Vihreän talouden ja luonnonvarojen kestävällä käytöllä edistetään kehitystä ja hyvinvointia siten, että elämän perusedellytykset säilyvät. Luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyy paljon huonoja käytänteitä, vakavia riskejä ja korruptiota, kun taas kestävä ja demokraattinen luonnonvarojen hallinta hyödyttävät koko väestöä. Erityinen vastuu tästä on luonnonvarasektorilla toimivilla yrityksillä. Luonnonvarapolitiikka, vedet ja metsät ovat oleellisia köyhyyden vähentämiseksi sekä turvallisuuden ja ruokaturvan kannalta. (s. 32–39.)
Suomen kehityspolitiikan läpileikkaavat tavoitteet ovat sukupuolten välinen tasa-arvo, eriarvoisuuden vähentäminen ja ilmastokestävyys. Nämä kaikki liittyvät resurssisotiin. Kehitysyhteistyöllä on tarkoitus tukea yhdenvertaisia mahdollisuuksia lisäävää yhteiskuntapolitiikkaa taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden ja syrjäytymisen estämiseksi (s. 24). Nämä kolme läpileikkaavaa teemaa liittyvät oleellisesti resurssikonflikteihin, koska resurssikonfliktit heikentävät naisten asemaa, lisäävät vakavalla tavalla eriarvoisuutta, syrjäytymistä ja syövät ilmastonlämpenemistä hidastavia arvokkaita luonnonalueita. Ilmastonmuutos tuhoaa elinmahdollisuuksia kiihdyttäen kilpailua luonnonvaroista; siksi luonnonvarojen hallinnassa on huomioitava paikallisyhteisöjen tarpeet, kestävä kehitys ja vihreän talouden periaatteet (s. 38).
Kehityspoliittiseen ohjelmaan kuuluu myös vastuullisen yritystoiminnan tukeminen sekä kehitysmaiden kansalaisten omistajuus ja vastuullisuus kehityksestä ja sen tavoitteista (s.6, 12). Kansalaisten vastuullisuus kehityksestä edellyttää myös vastuuta resursseista ja niiden vastuullista käyttöä. Kehitysyhteistyön tuloksellisuuden kannalta julkisen päätöksenteon ja varainkäytön on oltava läpinäkyviä ja ennakoitavissa (s. 14). Tämä taas edellyttää läpinäkyvyyttä valtioiden resurssien käytössä ja niiden taloushallinnossa.