Minun nimeni on Fatma, olen muslimi. Olen 26 -vuotias sudanilainen, ja olen asunut Suomessa kolme vuotta. Minulla on iso perhe: kolme siskoa ja kolme veljeä , äiti ja isäpuoli, mutta minun isäni asuu Libyassa. Koska Sudanissa,Darfurissa, oli sota ja nälänhätä, niin me muutimme perheen kanssa Libyaan. Isäni sai sieltä työtä.
Asuimme Libyassa 16 vuotta. Mutta 17.2.2011 siellä alkoi sota, ja meidän piti muuttaa pakolaisleirille Libyan ja Egyptin rajalle. Elämä siellä oli vaikeaa. Meitä oli 5000 pakolaista, jotka asuimme teltoissa vieri vieressä. Söimme joka päivää samaa ruokaa: yhden aterian kello 2:00! Talvella satoi usein kaatamalla, ja kaikki oli märkää ja kuraista. Monta kertaa syttyi tulipalo. Lisäksi sairaalaan oli viiden tunnin ajomatka. Asuimme leirillä kymmenen kuukautta. Sen jälkeen meille sanottiin, että meidät viedään Suomeen 15.3.2012.
Maassa oli lunta ja näkyi vain vähän ihmisiä, kun tulimme Porvooseen. Meidän perheemme oli asunut aina yhdessä, ja nyt asuimme kolmessa eri asunnossa. Se tuntui vaikealta. Elämä muuttui helpommaksi, kun koulu alkoi. Opin suomea ja sain ystäviä. Opiskelen vielä suomen kieltä. Olen ollut työharjoittelussa päiväkodissa ja palvelutalossa. Nyt haluan opiskella itselleni ammatin. Hoitoala kiinnostaa minua! (terveisin Fatma)