Syyrian neljä vuotta kestänyt sota on yli kahtakymmentä miljoonaa ihmistä koskettava inhimillinen tragedia. Se on johtanut maailman suurimpaan pakolaiskriisiin, ennen näkemättömiin tarpeisiin ja historian kalleimpaan humanitaariseen apuoperaatioon jo ennestään hauraissa naapurimaissa. Suomen antamasta humanitaarisesta avusta huomattava osa menee nyt Lähi-itään, ja pakolaisia auttavia naapurimaita tuetaan myös kehitysyhteistyövaroin.
Syyriassa on käyty sotaa neljä vuotta, eikä loppua näy rauhanponnisteluista huolimatta. Maan 21-miljoonaisesta väestöstä on lähtenyt pakolaisiksi naapurimaihin yli 3,7 miljoonaa ihmistä, ja enemmistö maahan jääneistä, yli 12 miljoonaa ihmistä, on humanitaarisen avun tarpeessa. Heistä 7,6 miljoonaa on joutunut lähtemään kodeistaan ja siirtymään muualle maan sisällä, moni useaan otteeseen. Puolet hätää kärsivistä on lapsia.
Syyrian sodan inhimillisen kärsimyksen määrää mittaavat numerot ovat häkellyttävän suuria. Niin ovat myös ne rahasummat, joita humanitaariset järjestöt tarvitsevat kyetäkseen toimittamaan ruokaa, huopia, lääkkeitä ja muuta apua hätää kärsiville syyrialaisille ja varmistamaan sen, että pakolaiset saavat tarvitsemaansa suojelua. YK-järjestöjen yhteiset apuvetoomukset Syyriaan ja sen naapurimaihin ovat tänä vuonna yhteensä 7,4 miljardia dollaria eli noin 6,5 miljardia euroa. Tämä luku ei sisällä mm. Kansainvälisen Punaisen Ristin rahoitustarpeita alueella. Lisäksi pakolaiskriisistä kärsivät Libanon, Jordania ja Egypti tarvitsevat tänä vuonna noin miljardi dollaria omien kansallisten palveluidensa ja infrastruktuurin nostamiseksi tasolle, jolla voidaan vastata pakolaiskriisiin synnyttämiin tarpeisiin. Turkki on kertonut käyttäneensä pakolaisvasteeseen jo 5 miljardia dollaria.
Suomessa vellovassa maahanmuuttokeskustelussa soisi muistettavan, että valtaosa maailman pakolaisista asuu kehitysmaissa eikä suinkaan ole pyrkimässä Eurooppaan, saati syrjäiseen Suomeen. Näin on myös Syyrian pakolaiskriisissä, jossa naapurimaat ovat osoittaneet suunnatonta vieraanvaraisuutta. Libanoniin, joka on hieman Uudenmaan lääniä suurempi maa, on saapunut Syyriasta yli 1,1 miljoonaa pakolaista, eli joka neljäs maassa asuva ihminen on pakolainen. Turkissa pakolaisia on peräti 1,6 miljoonaa ja Jordaniassa heitä on yli 600 000. Irakiin, jossa on myös meneillään äärimmäisen vakava humanitaarinen kriisi, on paennut yli 200 000 ihmistä Syyriasta.
Syyrian pakolaisten määrän naapurimaissa arvellaan nousevan 4,3 miljoonaan vuoden loppuun mennessä. Kaikissa näistä maista on myös pakolaisia muista maista kuin Syyriasta, mm. suuri palestiinalaispakolaisväestö. Kyseessä on katastrofi paitsi pakolaisille itselleen, myös köyhille isäntäyhteisöille ja laajemmin isäntämaiden talouksille ja yhteiskunnille. Pakolaisvyöryn vuoksi paikalliset koulut ja terveyskeskukset ovat pullollaan, ja kilpailu työpaikoista ja asunnoista on suistanut osan paikallisista entistä vaikeampaan tilanteeseen. Toisaalta pakolaiset, joista moni on korkeasti koulutettu ja elänyt varsin keskiluokkaista elämää Syyriassa, eivät ole isäntämailleen pelkkä taakka. Pakolaiset ovat osaava resurssi, joka myös luo uutta taloudellista toimintaa.
Suomi antoi viime vuonna Syyrian kriisiin humanitaarista ja kehitysapua yhteensä 24 miljoonaa euroa. Vuoden 2015 alussa humanitaarista apua annetaan Syyriaan ja naapurimaihin yhteensä 10 miljoonaa euroa ja kehitysyhteistyövaroja suunnataan alueelle 5 miljoonaa euroa. Mahdollista lisäapua harkitaan vuoden mittaan. On kuitenkin selvää, että kehitysyhteistyövaroihin ja sitä mukaa humanitaarisen avun budjettiin tehdyt leikkaukset aikana, jolloin humanitaariset tarpeet maailmanlaajuisesti ovat ennätyskorkeat, tulevat tekemään tavoitteesta vaikean. Suomen humanitaarinen apu toimitetaan perille sekä YK-järjestöjen, suomalaisten kansalaisjärjestöjen että Suomen Punaisen Ristin kautta. Suomen kehitysyhteistyöllä on puolestaan tuettu erityisesti pakolaislasten koulutusta ja suojelua sekä naisten asemaa.
Pakolaiskriisin suurimpia kärsijöitä ovat lapset, syyrialaisten "menetetty sukupolvi", jonka koulunkäynti on keskeytynyt pahimmillaan useiksi vuosiksi. Sekä humanitaarisella että kehitysavulla yritetään auttaa pakolaisperheitä sen varmistamiseksi, etteivät he joudu naittamaan tyttöjä aivan liian varhain tai lähettämään pikkupoikia työnhakuun. Suomalaisten veronmaksajien tuella autetaan varmistamaan, että sotaa paenneet ja pakolaisina syntyneet syyrialaislapset saavat tarvitsemansa syntymätodistuksen, koulupaikan, rokotukset ja lastensuojelupalvelut. Koulutus ja työnteon mahdollistaminen ovat myös keskeisiä keinoja taistella niitä vaihtoehtoja vastaan, joita ääriainekset yrittävät tarjota syrjäytyneille syyrialaisnuorille.
Syyrian sota loppuu aikanaan, ja suurin osa pakolaisista palaa silloin kotiinsa. Maa on murskana ja moni kaupunki, koti ja elämä on rakennettava kokonaan uudestaan. Kestävän rauhan ja kehityksen varmistamiseksi on tärkeää, että palaavilla pakolaisilla on ollut sotavuosina mahdollisuus inhimilliseen elämään, ja että he ovat kyenneet kouluttautumaan, tekemään töitä ja kehittämään itselleen elinkeinoja. Suomella on kansainvälisen yhteisön vastuullisena jäsenenä tärkeä tehtävä osallistua Syyrian pakolaisten auttamiseen sekä rahalla että pakolaisten vastaanottajana. Aikamme suurin humanitaarinen tragedia ei häviä silmiä tai rajoja sulkemalla.
Anna Merrifield
Kirjoittaja on YK:n pakolaisjärjestöistä ja Lähi-idästä vastaava virkamies Ulkoministeriön humanitaarisen avun ja politiikan yksikössä