Tämän vuoden vastuuviikon teemana on ”Ylitä raja!” Sana ”raja” voi synnyttää mielikuvia monenlaisista rajoista, alkaen valtioiden välisistä rajoista, päätyen erilaisiin tilaa rajoittaviin tai niiden eroja osoittaviin ilmiöihin. Vastuuviikko tahtoo kuitenkin viedä meitä syvemmälle, tarkastelemaan niitä henkisiä ja hengellisiä rajoja, joita keskuudessamme ja omassa mielessämme on.
Jeesus eli yhteiskunnassa, jossa eriarvoisuus, erilaiset rajat ja kaikenlainen erottelu olivat todellisuutta. Hän törmäsi omassa toiminnassaan monenlaisiin rajoihin, ja oli myös lapsena kokenut pakolaisen osan perheen paettua Herodesta Egyptiin (Matteus 2:13-15).
Silloin kun me itse huomaamme tai meitä muistutetaan omista rajoittuneisuuksistamme, me useimmiten torjumme omat rajamme. On aina helpompi syyttää toista kuin kohdata oma rajoittuneisuus. Näin kävi myös Jeesuksen kuulijoille Nasaretin synagogassa (Luukas 4:16-21). Kun Jeesus sanoi, että profeetta Jesajan kirjan sanat viittasivat häneen ja hänen toimintaansa: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen” (j. 21), ihmiset kyllä kiittivät häntä ja ihmettelivät sitä, mitä hän puhui. Mutta saman tien he alkoivat epäuskossaan asettaa rajoja: ”Eikö tuo ole Joosefin poika?” (j. 22). Jeesuksen puhe jatkossa sai synagogassa olevat raivon valtaan. ”Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.” (j. 30).
Tänäänkin Jeesus jatkaa matkaansa ja ylittää rajoja, kaikenlaisia rajoja. Erityisesti niitä rajoja, joita me emme haluaisi tunnustaa ja joiden me kuitenkin tiedostamme olevan meissä itsessämme. Meillä kristityilläkin saattaa olla pelkoja: ”Ei pakolaiskeskusta meidän kuntaan!”, epäluuloja: ”Mitä ne täältä hakevat?”, haluttomuutta lähimmäisen kohtaamiseen. Jeesus ylittää kaikki mielessämme olevat rajat, ja hän kutsuu meitä seuraamaan itseään.
Jeesuksen matkaan lähteminen merkitsee muutosta. On selvää, että me emme koskaan tässä elämässä pääse sellaiseen tilaan, jossa voisimme sanoa olevamme täydellisiä. Meillä jokaisella on omat rajamme. Joillain ne ovat selvästi näkyvissä, joillain poissa näkyvistä. Omien rajojen ylittäminen on kuitenkin mahdollista. Kuten Jeesus luki Jesajan kirjasta Nasaretin synagogassa, Herran Henki tahtoo auttaa meitä pääsemään eteenpäin omassa elämässämme. Rajan ylittäminen vaatii aina rohkeutta, mutta se vapauttaa meidät katsomaan maailmaa uudesta näkökulmasta. Silloin me alamme nähdä, miten evankeliumi kuuluu yhtä lailla köyhille, vangituille, sokeille ja sorretuille, meille kaikille. Herran riemuvuosi voi toteutua siellä, missä me ylitämme epäuskon, pelon ja epäluulon rajat itsessämme. Lähde siis Jeesuksen matkaan ja ylitä raja!
Risto Jukko, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön keskuksen johtaja