Burkinafasolainen Bibata Zabré on kiireinen liikenainen. Kuva Plan International
Nepalilainen Swastika Chaudhary joutui kotiorjaksi kahdeksanvuotiaana. Kuva: Meeri Koutaniemi
Pakistanin Chakwalissa Plan on kouluttanut tyttöjä ja naisia riksakuljettajiksi. Kuva: Plan International
Nuorisotyöttömyys ja säällisen toimeentulon puute koskettaa erityisesti kehitysmaiden tyttöjä ja nuoria naisia. Lastenoikeusjärjestö Plan International muuttaa asenteita ja kouluttaa tyttöjä, jotta tasa-arvo toteutuisi työmarkkinoilla.
Burkinafasolainen Bibata Zabré, 28, on kiireinen liikenainen. Hän on taitava ja ripeä putkiasentaja, ja hänen palveluilleen riittää kysyntää Kayan kaupungissa.
Zabrén lähtökohdat eivät ennustaneet menestyksekästä uraa. Tyttö tuli raskaaksi ollessaan vasta kuudennella luokalla. Tilanteesta suuttuneet vanhemmat karkottivat hänet asumaan isoäitinsä luo. Zabré myi kadulla pähkinöitä ja mangoja elättääkseen itsensä sekä vauvansa ja rahoittaakseen iltakoulun.
Sinnikkyys ja lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin ammattikoulutus muuttivat Zabrén elämän suunnan. Siihen vaadittiin myös vallitsevien sukupuolinormien haastamista: putkiasentajakurssilla oli 22 nuorta, joista 21 oli poikia.
Bibata Zabrén seuraava tavoite on laajentaa yritystään niin, että se tarjoaa kaikkia talon rakentamiseen liittyviä palveluita.
– Haluan olla Burkina Fason menestynein naisyrittäjä, Zabré kertoo.
Tutustu tästä linkistä tarkemmin Zabrén kertomukseen ja digitarinaan.
Oikeus työhön ei toteudu
Jokaisella ihmisellä on oikeus työhön ja säälliseen toimeentuloon. Läheskään kaikkien kohdalla tämä oikeus ei kuitenkaan toteudu. Erityisen paljon haasteita kohtaavat Bibata Zabrén kaltaiset köyhissä yhteisöissä elävät tytöt ja nuoret naiset.
Maailmanlaajuisesti 628 miljoonaa 15–24-vuotiasta nuorta on koulutuksen, palkkatyön ja työharjoittelun ulkopuolella. Heistä valtaosa on tyttöjä ja nuoria naisia.
Työttömyys koskettaa nuoria naisia enemmän kuin nuoria miehiä lähes kaikkialla maailmassa. Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä nuorten naisten työttömyys on liki kaksinkertainen nuorten miesten tyttömyyteen verrattuna, yli 44 prosenttia.
Sukupuolten epätasa-arvo näkyy myös toimeentulossa: maailmanlaajuisesti naiset tienaavat keskimäärin 24 prosenttia vähemmän kuin miehet, Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa jopa 30 prosenttia vähemmän.
Rajoittavat sukupuolinormit ovat yksi suurimmista esteistä tyttöjen koulutukselle ja työnteolle. Tyttöjen kyvyt ja mahdollisuudet jäävät usein näkymättömiin, eivätkä perheet panosta heidän koulutukseensa yhtä paljon kuin poikien.
Kotitaloustyön loukku
Työllistyminen ei myöskään tarkoita aina ihmisarvoista työtä eikä säällistä toimeentuloa. Erityisen usein tämän saavat kokea kotitalouksissa työskentelevät tytöt.
Nepalilainen Swastika Chaudhary, 23, joutui palkattomaksi kotiorjaksi, kamalariksi, vain kahdeksanvuotiaana.
– Työskentelin viisi vuotta rikkaissa perheissä, jotka asuivat lähellä kotiani. En kuitenkaan päässyt käymään kotona kuin juhlapyhinä, koska työtaakka oli valtava. Surullisinta oli, etten päässyt aluksi lainkaan kouluun ja myöhemminkin vain parina päivänä viikossa. Kaipasin opiskelua ja kavereita, Chaudhary kertoo.
Kymmenet miljoonat tytöt ja nuoret naiset ovat palkattoman tai huonosti palkatun kotitaloustyön loukussa. Vuoden 2010 arvion mukaan maailmassa on 52,6 miljoonaa kotitaloustyöntekijää, joista 80 prosenttia on naisia. Tytöt ja nuoret naiset päätyvät poikia ja miehiä todennäköisemmin ”näkymättömään” kotitaloustyöhön oman kotinsa ulkopuolelle. Nämä työpaikat jäävät usein säällisten työehtojen ulottumattomiin.
Kotitalouksissa tehtävä työ on hyvin usein lapsityötä. Useampi kuin kaksi kolmesta kotitaloustyöntekijästä on tyttöjä. He ovat muita alttiimpia hyväksikäytölle ja oikeuksiensa loukkauksille. Usein ala-ikäisen kotitaloustyöntekijän koulutie katkeaa, kuten oli käydä myös Swastika Chaudharylle.
Chaudhary vapautui 13-vuotiaana, kun Nepalin valtio, Plan International ja useat muut järjestöt alkoivat kitkeä perinteistä kamalari-orjajärjestelmää. Hän pääsi palaamaan kouluun ja lopulta opiskelemaan unelma-ammattiinsa opettajaksi.
Lue lisää Swastikan kertomuksesta tämän linkin kautta.
Työmarkkinoiden muutos edellyttää asennemuutosta
Tyttöjen ja nuorten naisten koulutus ja työllistyminen eivät hyödytä ainoastaan heitä itseään vaan koko yhteisöjä ja yhteiskuntia. Jos tytöt jäävät vaille koulutusta ja saavat lapsia ennen kuin saavuttavat taloudellisen itsenäisyyden, heillä on suuri riski jäädä köyhyyden kierteeseen ja kansantalous jää vaille heidän panostaan.
Jos tytöt sen sijaan saavat koulutuksen ja ammatin, vaikutukset niin perheeseen kuin yhteiskuntaan ovat tutkitusti suuret. Naiset käyttävät keskimäärin 90 prosenttia palkastaan perheensä hyväksi, miehet vastaavasti 30–40 prosenttia. OECD-maissa arvioidaan, että jos naiset pääsisivät osallistumaan työmarkkinoille yhtä paljon kuin miehet, kansantuote kasvaisi keskimäärin 12 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Koska tyttöjen ja nuorten naisten työtä ja toimeentuloa rajoittavat erityisesti asenteet, Plan International tekee yli 50 maassa työtä haitallisten asenteiden muuttamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi.
Teemme vaikuttamistyötä yhteisöissä perheiden, koulujen ja uskonnollisten yhteisöjen tasolla. Tavoitteemme on, että nuoret ja heidän yhteisönsä näkevät tytöt ja pojat samanvertaisina ja kykeneväisinä samoihin koulutus- ja työmahdollisuuksiin. Vaikutamme myös kansalliseen ja kansainväliseen lainsäädäntöön edistääksemme tasa-arvoa vauhdittavaa lainsäädäntöä ja sen toimeenpanoa.
Toteutamme Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa myös kehitysyhteistyöohjelmia, joissa tarjoamme ammatti- ja talouskoulutusta tytöille ja nuorille naisille, kannustamme heitä epätyypillisillekin aloille ja koulutamme ja kannustamme työnantajia näkemään nuorten naisten potentiaalin.
Yksi menestystarinoistamme on vaaleanpunaisten riksojen palvelu Pakistanin Chakwalissa. Aiemmin naisten oli turvatonta liikkua kodin ulkopuolella ilman miesseuraa, sillä seksuaalisen väkivallan ja häirinnän riski on alueella suuri. Koulutimme työttömiä nuoria naisia riksakuljettajiksi ja tuimme heitä hankkimaan vaaleanpunaisia riksoja, joiden kyydissä tytöt ja naiset voivat matkustaa turvallisesti.
– Minusta tuntuu, että olen saanut uuden mahdollisuuden elämässäni. Olen päättänyt toimia riksankuljettajana ja muuttaa yhteisömme ajattelutapoja. Minulla on kunnia toimia tyttöjen roolimallina yhteisössämme, kertoo Najm Un Nisa, yksi riksapalvelun kuljettajista.
Lue lisää, miten naisten riksapalvelu muuttaa asenteita Pakistanissa.
Tyttö voi olla mitä vain
On ensiarvoisen tärkeää, että tytöt itse näkevät mahdollisuutensa ja uskovat niihin. Rohkaisemme tyttöjä ja nuoria naisia kaikkialla maailmassa kouluttautumaan ja tavoittelemaan unelmiaan.
Nepalilainen Lila, 15, on yksi pian työmarkkinoille astuvista nuorista. Hän pitää koulussa luonnontieteistä ja on päättänyt, että hänestä tulee insinööri. Ammatti on Nepalissa – ja maailmanlaajuisesti – vahvasti miesten hallussa, mutta se ei vaikuta tytön unelmaan.
– Olen tyttö, entä sitten? En ole fyysisesti vahva, mutta jos mieleni on terävä, minusta voi tulla hyvä insinööri, Lila sanoo.
Teksti: Iida Riekko
Viestinnän suunnittelija
Plan International Suomi