Kuva: Pixabay
Maailman vaikutusvaltaisimmat kristilliset johtajat antoivat syyskuussa ensimmäistä kertaa yhteisen ympäristöaiheisen julkilausuman. Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos, paavi Franciscus ja Canterburyn arkkipiispa Justin Welby vetoavat yhdessä maailman päättäjiin Glasgow´ssa 31.10.–12.11. järjestettävän YK:n ilmastokokouksen edellä.
Julkilausuman teksti:
Olemme yli vuoden ajan joutuneet kokemaan maailmanlaajuisen pandemian vaikutuksia, jotka ovat koskeneet meitä kaikkia, olimmepa sitten rikkaita tai köyhiä, heikkoja tai voimakkaita. Toiset meistä olivat paremmin suojautuneita kuin toiset, toiset taas haavoittuvaisempia, mutta nopeasti levinnyt tartunta tarkoitti, että meidän oli luotettava toinen toistemme apuun pysyäksemme turvassa. Tämän maailmanlaajuisen koettelemuksen edessä havahduimme siihen, että kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa, että tekomme todella vaikuttavat toisiin ihmisiin, ja sillä mitä teemme tänään, on vaikutusta siihen mitä tapahtuu huomenna.
Opetuksina nämä eivät ole uusia, mutta meidän oli kohdattava ne uudestaan. Älkäämme heittäkö tätä hetkeä hukkaan. Meidän on päätettävä millaisen maailman haluamme jättää tuleville sukupolville. Jumala määrää: ”Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.” (5. Moos. 30:19) Meidän on valittava elää toisin; meidän on valittava elämä.
Monet kristityt juhlivat syyskuussa luomankunnan aikaa, mahdollisuutta rukoilla ja huolehtia Jumalan luomakunnasta. Maailman johtajien valmistautuessa tapaamaan marraskuussa Glasgow’ssa päättämään planeettamme tulevaisuudesta, rukoilemme heidän puolestaan ja pohdimme valintoja, joita meidän kaikkien on pakko tehdä.
Näin ollen kirkon johtajina kutsumme kaikkia, olipa heidän uskonsa tai maailmankatsomuksensa mikä tahansa, kuulemaan maan huuto sekä tämän maan köyhien huuto, tarkastelemaan omaa käytöstään ja sitoutumaan tekemään merkityksellisiä uhrauksia tämän meille Jumalan antaman maapallon puolesta.
Kestävyyden merkitys
Jakamamme kristillinen perinne tarjoaa Raamatussa ja pyhissä ihmisissä valaisevia näkökulmia sekä nykyiseen tilanteeseemme että lupaukseen jostakin suuremmasta kuin mikä on näkyvillä juuri nyt. Näkemys ihmisestä luomakunnan vastuullisena tilanhoitajana (Jumalan meille antaman tehtävän vastuullisina suorittajina niin yksilöinä kuin yhteisönäkin) on elintärkeä lähtökohta tarkasteltaessa yhteiskunnallista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä. Uudessa Testamentista saamme lukea rikkaasta ja typerästä miehestä, joka kerää suurta viljaomaisuutta unohtaen samalla oman rajallisuutensa (Luuk. 12:13-21). Saamme lukea myös tuhlaajapojasta, joka ottaa perintöosansa hyvin aikaisin vain tuhlatakseen sen ja ollakseen pian nälissään (Luuk. 15:11-32). Meitä varoitetaan omaksumasta lyhyen aikaväliin ja päällisin puolin halvoilta näyttäytyviä ratkaisuja, kuten hiekalle rakentamista sen sijaan että rakentaisimme yhteisen kotimme kalliolle suojaksi myrskyjä vastaan (Matt. 7:24-27). Nämä kertomukset kutsuvat meitä omaksumaan laajemman näkökulman ja tunnistamaan paikkamme koko ihmiskunnan kertomuksessa.
Mutta olemme kuitenkin valinneet toisen tien. Olemme maksimoineet omat voittomme tulevien sukupolvien kustannuksella. Keskittymällä omaan vaurauteemme olemme huomanneet, että pitkäkestoiset hyödyt, mukaan lukien luonnon rikkaudet, ovat ehtyneet nopeiden voittojen havittelussa. Teknologia on avannut uusia kehityksen mahdollisuuksia mutta myös kasannut rajoittamattomia rikkauksia, ja monet meistä elävät vailla suurempaa huolta toisia ihmisiä tai planeettamme rajoja kohtaan. Luonto on kestävä, mutta samalla herkkä. Olemme jo saaneet maistaa seurauksia siitä, mitä tapahtuu, jos kieltäydymme suojelemasta ja säilyttämästä luontoa (1. Moos. 2:15). Nyt, juuri tällä hetkellä, meillä on mahdollisuus katua, kääntyä päättäväisesti toiseen suuntaan. Meidän on tavoiteltava anteliaisuutta ja oikeudenmukaisuutta kaikessa elämässämme, työssämme ja siinä miten käytämme rahaa itsekkään eduntavoittelun sijaan.
Vaikutus köyhiin
Ilmastokriisi puhuu kissankokoisin kirjaimin siitä keitä me olemme ja miten katsomme ja kohtelemme Jumalan luomakuntaa. Seisomme ankaran tuomion edessä: luonnon monimuotoisuuden häviäminen, luonnon rappeutuminen ja ilmastonmuutos ovat oman toimintamme väistämättömiä tuloksia, sillä olemme ahneesti kuluttaneet enemmän maapallon voimavaroja kuin mitä planeettamme kestää. Mutta samalla olemme myös mitä syvimmän epäoikeudenmukaisuuden edessä: näiden väärinkäytösten kaikkein katastrofaalisimmat seuraukset lankeavat niiden ihmisten kannettaviksi, jotka kuuluvat maapallomme köyhimpiin ja jotka ovat olleet vähiten vastuussa niiden syntymisessä. Palvelemme oikeudenmukaisuuden Jumalaa, joka iloitsee luomakunnassaan ja on luonut jokaisen ihmisen itsensä kuvaksi, mutta myös kuulee köyhien ihmisten huudon. Näin suuren epäoikeudenmukaisuuden äärellä sisimmässämme herää ääni, joka vaatii ahdistuneena vastausta.
Me maksamme jo nyt keräämäämme velkaa. Viime kuukausien sään ääri-ilmiöt ja luonnonmullistukset osoittavat valtavalla voimalla ja inhimillisillä menetyksillä, että ilmastonmuutos ei ole vain tulevaisuuden haaste, vaan itse ihmiskunnan selviytymiseen liittyvä välitön ja kiireellinen asia. Laajalle levinneet tulvat, tulipalot ja kuivuudet uhkaavat kokonaisia maanosia. Merenpinta nousee ja pakottaa kokonaisia yhteisöjä muuttamaan muualle; pyörremyrskyt tuhoavat kokonaisia alueita, tuhoten niin elämiä kuin elinkeinojakin. Vedestä on pulaa ja ruoantuotannosta on tullut epävarmaa, mikä aiheuttaa konflikteja ja siirtolaisuutta miljoonien ihmisten elämässä. Olemme jo nähneet näiden asioiden tapahtuvan paikoissa, joissa ihmisten elämä nojaa pienimuotoiseen maanviljelyyn. Nykyään näemme samaa myös teollistuneemmissa maissa, joissa edes kehittynyt infrastruktuuri ei kykene täysin suojaamaan yhteiskuntaa ennenäkemättömältä tuholta.
Huominen voi näyttää vielä huonommalta. Nykypäivän lapset ja teini-ikäiset joutuvat kohtaamaan katastrofisia seurauksia jollemme ”Jumalan työtovereina” (ks. 1. Moos. 2:4—7) ryhdy nyt kantamaan vastuutamme kestävän maailman puolesta. Kuulemme usein nuorista, jotka ymmärtävät tulevaisuutensa olevan uhattuna. Heidän takiaan meidän on valittava syövämme, matkustavamme, kuluttavamme, sijoittavamme ja elävämme toisella tapaa, ajatellen ei vain omaa välitöntä etuamme tai saataviamme, vaan myös tulevia hyötyjä. Kadumme sukupolvemme syntejä. Seisomme koko maailman nuorten sisariemme ja veljiemme kanssa määrätietoisessa rukouksessa ja toiminnassa sellaisen tulevaisuuden puolesta, joka vastaa yhä enemmän Jumalan antamia lupauksia.
Yhteistyön merkitys
Pandemian aikana olemme oppineet miten haavoittuvaisia tosiasiassa olemme. Yhteiskunnalliset järjestelmämme ylikuormittuivat ja havaitsimme, ettemme kykene hallitsemaan kaikkea. Meidän on tiedostettava, että ne tavat, joilla käytämme rahaa ja järjestämme yhteiskuntiamme eivät ole koituneet kaikkien hyödyksi. Olemme nähneet nyt itsemme heikkoina ja ahdistuneina, erilaisten terveyteen, ruokaan, talouteen ja yhteiskuntaan liittyvien kriisien jatkumon alistamina – ja nämä kriisit liittyvät syvästi toisiinsa.
Kriisit kuitenkin tarjoavat meille mahdollisuuden valita. Olemme ainutlaatuisessa tilanteessa joko vastata niihin lyhytnäköisyydellä ja voitontavoittelulla tai tarttua niihin mahdollisuutena kääntymykseen ja muutokseen. Jos ajattelemme ihmiskuntaa perheenä ja työskentelemme yhdessä yhteiseen hyvään perustuvan tulevaisuuden puolesta, saatamme huomata elävämme hyvin erilaisessa maailmassa. Yhdessä voimme jakaa näkymän elämästä, jossa kaikki kukoistaa. Yhdessä voimme valita toimivamme rakkaudella, oikeudenmukaisesti ja armollisesti. Yhdessä voimme kulkea kohti oikeudenmukaisempaa ja täyteläisempää yhteiskuntaa, jossa kaikkein heikoimmat ovat keskiössä.
Mutta tämä vaatii muutosten tekemistä. Jokaisen meistä yksilöinä on otettava vastuu siitä, miten käytämme resurssejamme. Tämä polku vaatii yhä tiiviimpää yhteistyötä kaikkien kirkkojen osalta, jotka ovat sitoutuneet luomakunnasta huolehtimiseen. Yhdessä, yhteisöinä, kirkkoina, kaupunkeina ja valtioina, meidän on muutettava suuntaa ja löydettävä uusia tapoja työskennellä yhdessä kaataaksemme alas ihmisiä erottavat perinteiset muurit, lopettaaksemme kilpailun luonnonvaroista ja rahasta sekä aloittaaksemme yhteistyön.
Niille ihmisille, joilla on paljon enemmän vastuuta, kuten hallintojohdossa tai yrityksissä työskenteleville, niille, jotka palkkaavat ihmisiä tai sijoittavat varallisuutta, sanomme: valitkaa ihmisläheisiä sijoituksia; tehkää lyhyen tähtäimen uhrauksia kaikkien yhteisen tulevaisuuden edestä; tulkaa johtamaan muutosta kohti oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää taloutta. ”Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan” (Luuk. 12:48).
Tämä on ensimmäinen kerta, kun me kolme olemme kokeneet välttämättömäksi puhua yhdessä kestävän kehityksen puolesta, sen vaikutuksesta sitkeään köyhyyteen ja maailmanlaajuisen yhteistyön tärkeydestä. Yhdessä omien yhteisöjemme puolesta vetoamme jokaisen kristityn, jokaisen uskovaisen ja jokaisen hyvää tahtovan ihmisen sydämeen ja mieleen. Me rukoilemme johtajiemme puolesta, jotka kokoontuvat Glasgowiin päättämään planeettamme ja sen asukkaiden tulevaisuudesta. Muistamme edelleen Raamatun sanat: ”Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.” (5. Moos. 30:19) Elämän valitseminen tarkoittaa uhrauksien tekemistä ja itsehillinnän harjoittamista.
Olimmepa keitä tahansa, me kaikki voimme ottaa osaa muutokseen, jolla vastaamme ilmastomuutoksen ja luonnonympäristön tuhoutumisen ennen kokemattomiin uhkiin.
Jumalan luomakunnasta huolehtiminen on hengellinen tehtävä, joka vaatii sitoutunutta vastausta. Tämä on kriittinen hetki. Lastemme ja yhteisen kotimme tulevaisuus riippuu siitä.
1.9.2021
Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos
Paavi Franciscus
Canterburyn arkkipiispa Justin Welby
Tekstin suomennos: Ari Koponen
Alkuperäinen teksti löytyy Suomen Ortodoksisen kirkon verkkosivuilta.